Kristillinen huuhaa korona-aikana

Uusin podcast:

Seurakunnat pitäisi jättää karanteenien ulkopuolelle, jotta uskovat voivat kokoontua rukoilemaan Jumalan apua koronaa vastaan

Jos uskot ja rukoilet tarpeeksi vahvasti, korona ei ole sinulle vaaraksi

Seurakuntakokoontumiset ovat turvallisia, jos koen että Pyhä Henki sinne kehottaa menemään

Kuulin tarinan, jossa [tähän jokin paikka, jokin seurakunta ja jotkut ihmiset] rukoilivat ja uskoivat palavasti, eivätkä he sairastuneet [tähän jokin epideeminen tauti].

Jeesuskin kohtasi sairaat pelkäämättä tartuntaa

Tässä muutamia vapaasti lainattuja ajatuksia, joita sosiaalisessa mediassa on viime aikoina näkynyt joko suoraan tai ”antaen ymmärtää”.

Opinnoissani minua kiehtovat erilaiset todellisuuskäsitykset. Niihin liittyviä kysymyksiä tulee runsaasti vastaan sielunhoidossa nuorten kanssa, ja ne haastavat minua etsimään mahdollisimman paljon ymmärrystä siitä, mikä on klassinen kristillinen ymmärrys todellisuudesta ja sen toiminnasta.

Psykologisesta näkökulmasta vaikuttaisi siltä, ettei ihmisen mieli pidä kaaoksesta, sattumanvaraisuudesta ja kontrolloimattomuudesta suhteessa todellisuuteen. Tämä ihmisen mielen väistämätön heikkous tuottaa kaikissa uskonnoissa erilaisia mekanistisia todellisuuskäsityksiä. Ne auttavat ihmistä selittämään näennäisen kaoottista todellisuutta ja luovat illuusion todellisuuden kontrolloinnista.

Esimerkiksi tällainen netissä vastaan tullut, egyptin vitsauksiin viittaava meemi kuvastaa asiaa hyvin:

Tässä meemissä on luotu mekanistinen todellisuuskuvaus: kun sinulla on vahva suhde Jeesukseen, se vaikuttaa epidemiologiseen riskiarvioosi varsin draamattisella tavalla. Tämä on esimerkki menestysuskomuksesta, jollaisista kirjoitin aiemmassa tekstissäni: ”Tee näin ja näin, niin Jumala palkitsee sinut näin ja näin”. Tällaisesta käsityksestä voidaan helposti tehdä myös käänteinen versio: ”Ahaa, sinulle tapahtui näin, siispä et uskonut tarpeeksi tai teit liikaa syntiä”.

Jeesuskin joutui tekemään joskus facepalmeja menestysuskomusten kanssa:

”Paholainen vei Jeesuksen Jerusalemiin, asetti hänet temppelimuurin harjalle ja sanoi: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'”
— Luuk. 4:8-10

Samanlaisia todellisuuskäsityksiä Jeesus kohtasi myös Luukkaan evankeliumin luvussa 13 ja Johanneksen evankeliumin luvussa 9. Ehkäpä voisimme kuvailla tällaista raamatuntulkintaa kristilliseksi huuhaaksi?

Opillisista ja filosofisista asioista on kiva puhua teoriatasolla, mutta kohtaamieni nuorten elämässä ne ovat kaikkia muuta kuin teoriaa. Ne ovat todellista käytäntöä, kipeää kamppailua todellisuuden kanssa ja joskus epätoivoistakin hapuilua elämän arvaamattomuuden edessä. Mitä todella voin päätellä Jumalan tahdosta havainnoimalla todellisuutta? Saanko Jumalan avun — kuten parantumisen tai terveydellisen suojan — jos rukoilen vain tarpeeksi paljon? Voiko ihmisen sairastumisesta päätellä jotain hengellistä?

Korona-aika haastaa meidät kristityt pohtimaan tällaisia kysymyksiä. Toivoisin, että seuraavista ajatuksista voisi olla meille yhteistä hyötyä:

Noudatetaan lääketieteelliseen tietoon perustuvia viranomaisohjeita ja rohkaistaan muita samaan

Meillä kristityillä on joskus tapana rakentaa vastakkainasetteluja, joissa ”ihmisviisauteen” nojautuminen asetetaan vastakkain uskon kanssa. Tällainen uskon ja järjen vastakkainasettelu ei kuitenkaan ole klassisen kristinuskon tulokulma todellisuuteen.

Tulevina päivinä saatamme puhua mahdollisista ihmisten liikkuvuuden ja kokoontumisten rajoittamisista ja näiden rajoitusten noudattamisesta esimerkiksi rukoilemaan kokoontumisen suhteen. Jokaisella meistä on iso vastuu siinä, miten lääketieteelliseen tietoon perustuviin viranomaisohjeisiin asennoidutaan.

Monista eri uskonnoista tunnetaan esimerkkejä siitä, miten ihmiset ovat rikkoneet tai suhtautuneet välinpitämättömästi infektiotauteihin liittyviin varotoimiin tai muihin lääketieteellisiin ohjeisiin ja perustelleet tätä uskonnolla. Älkäämme itse toimiko näin.

Rukoileminen, Jeesukseen uskominen tai mikään muukaan uskonnollisesti hyvä toiminta ei anna kenellekään ennustettavaa suojaa tartuntatauteja vastaan. Erityisen tärkeää tämä on pitää mielessä vanhojen ihmisten suhteen, jotka usein ovat juurikin ahkerimpia seurakunnissa kävijöitä ja rukoilijoita.

Kristittyinä olemme epidemiologian näkökulmasta aivan samalla viivalla kuin muutkin niin taudin mahdollisina saajina kuin sen mahdollisina levittäjinäkin. Tartuntataudit eivät kysy uskontoamme.

Pidättäydytään tietoisesti menestysuskomusten levittämisestä

Kristittyinä meidän on hyvä tunnistaa kaikissa uskonnoissa ilmenevä taipumus selittää todellisuutta mekanistisella tavalla. On normaalia, että haluaisimme uskoa maailman toimivan ennustettavasti: ”usko näin, rukoile noin, niin säästyt virukselta”.

On tärkeää pidättäytyä menestysuskomusten levittämisestä. Ne voivat levitä sekä opillisina väittäminä että tarinoina. Tarinoilla tarkoitan erilaisia suusta suuhun leviäviä anekdootteja siitä, miten jossain jotkut olivat kuulemma säästyneet joltain tartuntataudilta rukoiltuaan tarpeeksi.

Tämä ei tarkoita tarinoiden todenperäisyyden kiistämistä: on mahdollista ja kristinuskon näkökulmasta varsin odotettavaakin, että Jumala joskus suojelee ihmisiä ihmeellisillä tavoilla. Ei ole kristillistä kiistää, etteikö Jumala vastaisi rukouksiin, vaikka rukous onkin niin sanottu ”musta laatikko” eli ilmiö, jonka varsinaista toimintamekanismia voimme vain arvailla.

Vaikka kristittyinä uskommekin Jumalan parantavan, pelastavan ja suojelevan meitä joskus yliluonnollisellakin tavalla, emme voi ennustaa Hänen toimintaansa. Hän ei ole meille mitään velkaa. Emme voi koskaan tietää, mitä Jumala tekee tai ei tee jonkun yksittäisen ihmisen kohdalla. Siksi meidän on hyvä myös pidättäytyä sellaisten näkemysten levittämisestä, jotka voisivat johtaa ihmisiä menestysajatteluun.

Tärkeää on myös pohtia piiloviestejä, joita annamme. Joskus meillä kristityillä on tapana kirjoittaa erilaisia näkemyksiä, joissa yhdistetään vaikkapa tarina Jumalan varjeluksesta egyptin vitsausten aikana kehotukseen ”olla luottamatta maalliseen apuun”. Vaikka emme suoraan sano, että Jumala suojelee palavasti uskovaa ihmistä virustartunnalta, rivien välistä sanoma on varsin selvä: Korona on nyt uusi vitsaus, jolta Jumala suojelee, kun vain uskot ja rukoilet.

Mietitään siis omaa vastuutamme ja sitä, miten muut ihmiset sanomamme ymmärtävät, ennen kuin painamme jaa-nappia.

Miten toimimme fiksusti?

Elämme harvaan asutussa maassa, jossa on korkeatasoinen terveydenhoito, alhainen korruptio ja maltillinen rajaliikenne. Käydään seurakunnassa ja hengellisissä tilaisuuksissa niissä rajoissa, joita viranomaiset suosittavat. Rukous toimii aivan hyvin puhelimen ja netinkin kautta, joista muuten saamme tänä aikana olla varsin kiitollisia. Karanteenit, yleisötilaisuuksien rajoittaminen ja muut viranomaistoimet eivät millään muotoa ole este Jumalan toiminnalle.

Näytetään myös hyvää esimerkkiä, pysytään iloisina, rohkeina ja toiveikkaina. Seurataan varhaisen kirkon mallia epidemian kohtaamisessa, eli Sauli Niinistön sanoin ”katsotaan oman napamme ulkopuolelle”.

Kristinuskon sanoma on rauhan ja toivon sanoma: mitä ikinä tapahtuukin, se on täysin rakastavan ja hyvän Jumalan kädessä. Ei kiusata tätä rakkautta mekanististilla asenteilla.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Sanottu on: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi’.”
— Luuk. 4:12

Ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
— Room. 8:39b