Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Koulukiusaamisen pitkä ja synkkä varjo – Moni ongelma väistyisi, jos koulukiusaaminen saataisiin kitkettyä, mutta miksi se on niin vaikeaa

 

Koulukiusaamisella voi olla karmaisevat seuraukset. Sen saimme jälleen kuluneella viikolla nähdä, kun koululainen ampui ikätoverinsa raa’asti ja haavoitti vakavasti kahta muuta. Poliisi on tiedottanut, että tekijän motiivina on ollut kiusatuksi tuleminen. Koulukiusaaminen on hengenvaarallista. Tuoreessa muistissa on vielä joulukuussa 2020 tapahtunut Koskelan murha. Silloin kolme kaverusta pahoinpiteli ikätoverinsa käsittämättömän raa’asti hengiltä. Viime vuonna somessa kiersi tositarina nuoresta tytöstä, joka ei enää kestänyt kiusaamista, vaan teki itsemurhan.

Vuosia sitten osallistuin yläkoulun vanhempainiltaan. Yhteisen osuuden jälkeen vanhemmat ja luokanohjaajat siirtyivät luokkiin puhumaan kunkin luokan sisäisistä asioista. Opettajalla tuntui olevan kiire. Nopeasti kävimme luokan asioita lävitse ja lopuksi opettaja kysyi, olisiko jollakin vielä jotakin mielessä. Kun porukat jo alkoivat nousta tuoleistaan lähteäkseen, eräs äiti keräsi rohkeutensa ja kertoi hiljaisella äänellä, että hänen lastansa kiusattiin. Hämmentävä hiljaisuus. Opettaja, eikä kukaan mukaan tarttunut asiaan, vaan kaikki poistuivat vaitonaisina luokasta.

Sansa neliöb. 1.-30.5.

Kyseisen äidin lapsi ei ollut ainoa, jota kiusattiin. Valitettavasti kiusaamiseen ei osattu tai haluttu puuttua.

Juuri kuulin eräästä koulusta, jossa opettaja oli kertonut rehtorille, että hän epäili joidenkin oppilaiden polttaneen kannabista koulun wc:ssä. Rehtori totesi tähän, että he vain tupakoivat, hän ei halunnut puuttua asiaan. Siinähän koulun mainekin voisi kärsiä, jos kävisi ilmi, että koulussa pössytellään. Tällainen vähättelevä asenne on huolestuttava – varsinkin jos puhutaan kiusaamisesta.

Monissa kouluissa tehdään varmasti kaikki voitava kiusaamiseen puuttumiseksi, mutta veikkaan, että vähättelyäkin ilmenee. ”Pojat on poikia”, ”Se oli vain läppää”, ”Älä nyt leikistä suutu”. Tällaisia kommentteja kuulee usein kiusaamiseen liittyen. Aikuiset voivat vähätellä kiusaamista toteamalla, että ainahan sitä on ollut. Leikkiä ymmärtämätöntä ja herkkänahkaista kiusaamisen uhria voi aina pitää tosikkona.

Koulussa aikuisten voi olla helpompaa havaita fyysinen kiusaaminen, mutta henkistä kiusaamista on vaikeampi huomata. Se voi olla ulkopuolelle jättämistä, pahasti katsomista, ulkonäön, vaatteiden, perheenjäsenten tai harrastuksen arvostelemista. Sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa kiusaamista aikuisten on vielä vaikeampi havaita.

Vaikenemisen muuri pitäisi pystyä murtamaan.

Monesti tilanne on kiusatulle niin vaikea, ettei hän uskalla kertoa siitä kenellekään. Hän pelkää, että jos asiaan puututaan, häntä kiusataan vielä enemmän ja ’ilmianto’ kostetaan jättämällä totaalisen yksin. Vaikenemisen muuri pitäisi pystyä murtamaan.

Voi myös olla, että tarve tulla hyväksytyksi ja kuulua porukkaan on niin suurta, että sen vuoksi on valmis sietämään kiusaamista. Tästä kertoo Espoon piispa Kaisamari Hintikka Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa, kun hän kertoo nuoruudessaan kokemastaan pahoinpitelystä: ”Siinä vaiheessa, kun minua jo potkittiin ja lyötiin, niin vielä kysyin, että olemmehan tämän jälkeen kavereita, saanhan jäädä jengiin. Pelkäsin hylkäämistä.”

Koulukiusaaminen on eräänlainen ikuisuusaihe. Sinänsä on ymmärrettävää, että kiusaamista esiintyy kouluissa, sillä lasten ja nuorten aivot ja sosiaaliset taidot kehittyvät tutkimusten mukaan aikuisuuteen asti.

”Koulutaipaleen alussa muun muassa pettymysten sietäminen, empatiakyky ja moraali kehittyvät hiljalleen iän ja yhdessäolon harjoittelun myötä. Nuoruusikään kuuluu voimakkaita tunnemyrskyjä, ajattelemattomuutta ja riskinottoa sekä syy- ja seuraussuhteiden taju heikkenee. Kun siis iso joukko lapsia ja nuoria laitetaan samaan tilaan, olisi absurdia ajatella, ettei syntyisi ristiriitoja. Lapsen ja nuoren elämässä voi olla myös vaikeita asioita, joita hän ei osaa käsitellä. Paha olo voi purkautua toisiin oppilaisiin. Koulu on tärkeä paikka harjoitella ristiriitojen ratkomista, myös empatiaa ja toisten huomioon ottamista”, toteaa MIELI ry:n lasten ja nuorten päällikkö Anniina Pesonen MIELI ry:n verkkosivuilla.

Kiusaaminen jättää sieluun syvät haavat. Moni lapsena tai nuorena kiusaamista kokenut aikuinen ei pysty antamaan anteeksi kiusaajilleen. Kiusaaminen rikkoo ihmistä, minäkuva haavoittuu, itsetunto murenee ja mielenterveys järkkyy. Näistä voi seurata syömishäiriöitä, mielenterveyden ongelmia, päihteiden väärinkäyttöä, huumeriippuvuutta ja rikollista käyttäytymistä, väkivaltaisuutta ja yksinäisyyttä.

Koska kiusaaminen jättää pitkän ja synkän varjon, sitä on torjuttava kaikin keinoin

Kiusaamista ei pidä katsoa läpi sormien ja normalisoida sitä kommenteilla ”No pientä kähinää vaan”. Aikuisilta tarvitaan tahtoa ja kykyä nähdä ja puuttua tarvittaessa. Kouluissa, kodeissa ja harrastuksissa työtä kiusaamisen torjumiseksi on tehtävä päivittäin. Tarvitaan vuorovaikutustaitojen opettamista ja opetusta ihmisten erilaisuudesta ja elämän ainutkertaisuudesta. Ryhmäytymiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen on panostettava. Seurakunnat voivat olla avainasemassa muun muassa yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamisessa, käyhän iso osa ikäluokasta rippikoulun.

Aikuisten pitää myös kiinnittää huomiota siihen, kuinka he itse käyttäytyvät ja millaista esimerkkiä näyttävät lapsille ja nuorille.

Ehkä on niin, että tätä lajia ei saa lähtemään kuin paastolla ja rukouksella. Tehdään inhimillisesti kaikki voitava ja rukoillaan Jumalalta apua, jotta koulukiusaaminen saataisiin loppumaan, että löytyisi viisautta ja tahtoa.

Tarvitaan myös evankeliumin julistusta, opetusta rakastavasta Jumalasta, joka on luonut jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen. Jokainen ihminen on suuri ihme. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”