Kirkolliskokouksessa

 

”Onkos se nyt niin, että tämä kirkon parlamentti on ihan pihalla, mitä kentällä tapahtuu?”

”No, kirkon parlamentti on ainakin jäljessä siitä, mitä kentällä tapahtuu ja jos ei tää nyt mee läpi, niin mä luulen, että tänne tulee uusi aloite asiasta. Tai sit voi olla niin, että hiippakunnat alkaa ohjaamaan papistojaan ohi kirkolliskokouksen yhä voimakkaammin.”

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Ote on kirkolliskokousviikon Kymmenen uutisista, jossa uutistoimittaja Kari Pyrhönen haastatteli piispa Mari Leppästä. Kapinaa ilmassa? Vai peräti laittomuutta?

Uuden kirkolliskokouksen nelivuotiskausi alkoi 13.5.-17.5.2024 järjestäytymiskokouksella. Ensimmäistä kertaa historiassa edustajisto ei jakautunut hiippakuntien mukaisiin ryhmiin valmistelemaan ehdotusta täysistunnon varapuheenjohtajien paikoista, vaan väki jakautui kahteen leiriin: uudistajiksi ilmoittautuneeksi Muutoksen tuuli -ryhmäksi ja konservatiiviseksi Kirkon kivijalka -ryhmäksi. Muutos oli joillekin vaikea, mutta useat totesivat sen olleen vain todellisen jakautuneisuuden tekemistä näkyväksi. Kirkon kivijalka -ryhmään kuuluu yli neljäkymmentä edustajaa, mikä on kristillisen avioliittokäsityksen säilymisen kannalta merkittävää.

Median kiinnostuksen kohteena oli lähetekeskustelu piispojen ehdottamasta kahden avioliittokäsityksen mallista. Siitä eivät oikein pitäneet liberaalit, koska heidän mielestään päätös sementoisi seksuaalivähemmistöjä syrjivän kannan, eivätkä siitä pitäneet konservatiivit, joiden mielestä kyseessä olisi todellisuudessa kristillisen avioliittokäsityksen muuttamisesta Raamatun selkeän opetuksen vastaisesti.

Yleisvaliokunnan valmisteluun lähetettiin määrävähemmistösäännöksen muutosehdotus ¾:sta 2/3:aan. Ehdotuksen esittäjät totesivat Päivi Vähäkankaan johdolla, että muutosehdotusta ei tehdä avioliittolain muuttamisen helpottamiseksi, vaan siksi, että kirkon päätöksenteko on hankalaa, kun päätökset jumittuvat riittävän suuren kannatuksen puutteeseen.

Piispa Jari Jolkkonen totesi tähän, että vain kaksi kertaa jokin selkeästi kannatettava asia on pysähtynyt määräenemmistökysymykseen. Ilmassa oli aavistelua, että muutosehdotus todellisuudessa tähtäsi avioliittokäsityksen muuttamiseen.

Järjestäytymiseen kuului myös valiokuntapaikkojen edustajien valinnat sekä kirkkohallituksen vaali.

Kokemus uutena kirkolliskokousedustajana oli sekä hyvä, että kysymyksiä herättävä. Valiokuntatyöskentely oli asiallista ja rentoa. Erilaisten ihmisten ja arvomaailmoiden kohtaaminen oli toisia kuuntelevaa. Myös täysistunnoissa keskustelu oli pääasiassa kunnioittavaa. Pientä ilmapiirin lämpenemistä oli havaittavissa, kun keskusteluun nousi kysymys kirkon päätösten vastaisten avioliittoon vihkimisten rajoittamisesta.

Miksi avioliittokysymys on niin suuri, että se saattaa hajottaa koko ev.lut kirkon? Siihen tiivistyy suhtautuminen Jumalan sanaan, sen seuraaminen ja sen alle taipuminen silloinkin, kun ei ymmärrä. Kristitty se, joka tähän suostuu. Ylpeä se, joka sanaa vastaan tahtoo nousta.

Ps. Mielenkiintoista kirkolliskokousta edeltävässä ja kirkolliskokouksen aikaisessa mediakeskustelussa oli huomata MTV3:n uutisoinnin asenteellisuus kristillistä avioliittokäsitystä kohtaan, kun taas YLE:n A-studiossa toimittaja Marja Sannikka hoiti journalistin tehtävänsä mallikkaasti, jättäen itse kannanmuodostamisen katsojien omaksi asiaksi.

Artikkeli on Elämä-lehden 6-7/2024 pääkirjoitus

 
Artikkelibanneri perussanoma