Vanha mediamaailman totuus on ollut se, että mikään uusi media ei ole syönyt vanhaa mediaa, ei ainakaan kokonaan. Kirjapainotaito ei tappanut tarinankerrontaa, ainoastaan hitaan kirjoitustekniikan. Radio ei lopettanut kirjojen painamista, eikä televisio radion kuuntelua.
Edes some ei ole kyennyt tappamaan vanhoja välineitä, vaikka se onkin syönyt nuorten kärsivällisyyden, keskittymiskyvyn ja lukutaidon. Näiden myötä lasten ja nuorten kirjojen lukeminen on romahtanut. Syyskuussa 2026 julkaistut uusimmat PISA-tulokset kertovat, että neljännes suomalaisnuorista lukee niin heikosti, ettei heidän lukutaitonsa riitä enää sujuvaan toimintaan yhteiskunnassa.
Syinä esitetään, että älypuhelimet ja some tekevät nuorista lyhytjänteisiä, eikä pysähtyminen pitkän tekstin tai kirjan äärelle enää onnistu. Myös perusasenne kirjojen lukemiseen on muuttunut ”pakkopullaksi” – sen sijaan, että se nähtäisiin mielenkiintoisena seikkailuna. Vahva on myös kodin antama malli: jos siellä ei rohkaista kirjojen äärelle tai lueta yhdessä jo ennen kouluikää, eivät lapset myöhemminkään osaa tarttua kirjaan. Sitä ei osata kokea tärkeäksi, kun isä ja äiti kulkevat älypuhelimet käden jatkeina.
Tieteen kuvalehdessä 10.9.2026 apulaisprofessori Simon Skov Fougt Tanskan kasvatustieteiden tiedekunnasta Aarhusin yliopistosta antaa kolme vinkkiä vanhemmille lasten lukutaidon parantamiseksi. Hänen mukaansa vanhemmilla on siinä ratkaiseva rooli: lue lapselle, lue lapsen kanssa eli anna lapsen lukea ääneen ja keskustele tarinan tapahtumista ja lue lapsen seurassa. Laita puhelin sivuun ja tartu kirjaan tai lehteen, jotta lapsi näkee lukemisen olevan tärkeää.
Sähköinen alusta ei tule korvaamaan kirjan tai lehden kosketeltavuutta, kauneutta tai helppoutta.
Miksi tämä on kristikansalle erityisen tärkeää?
Kristinusko on yhden kirjan uskonto. Se on sanan uskoa ja lupausten uskoa. Mitään muuta lähdettä ei maailmankaikkeudessa ole elävästä, oikeasta Jumalasta ja pelastumisesta kuin Raamattu. Se on kirjoitettua sanaa. Jeesusta jopa kutsutaan Sanaksi: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” (Joh. 1)
Me voimme välittää kristinuskon sanoman tulevalle sukupolvelle vain ottamalla todesta Fougtin ohjeet. Sen lisäksi me juurrutamme lapsemme Vapahtajan rakkauteen viemällä heitä jumalanpalveluksiin virsien maailmaan ja pyhäkouluun, Raamatun kertomusten äärelle.
Koska mikään uusi media ole syönyt vanhaa, eikä sähköinenkään media tule syömään painettua mediaa, tulemme todennäköisesti näkemään painetun kirjan ja lehden uuden tulemisen. Sähköinen alusta ei tule korvaamaan kirjan tai lehden kosketeltavuutta, kauneutta tai helppoutta. Kun kristillinen kirja on painettu, se voi myös herätä uudelleen eloon maattuaan vuosikymmeniä hyllyssä. Siihen tartutaan ja löydetään Vapahtaja.
Vastuu kristillisen kirjan käytöstä ja säilymisestä on vain ja ainoastaan meidän kristittyjen harteilla. Jos jokainen uskova ihminen ostaisi ainakin yhden täysihintaisen kristillisen kirjan vuodessa ja tilaisi itselleen yhden kristillisen lehden säännöllisesti, kristillinen kirja ja lehti voisivat hyvin.
Antaisimmeko niille mahdollisuuden säilyä ja vaikuttaa uskoa ja elämää? Sitoutuisimmeko yhdessä tähän, jokainen meistä?
