Kirjablogi: ”Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!” Ef.5:14

 

Vesa Ollilainen, Kesyttämätön,  Evankeliumi jälkikristillisessä ajassa, Perussanoma 2020

Kirjan suljettuani jäin jälleen kerran miettimään, miten kuvaisin lukukokemustani juuri tämän teoksen kohdalla. Miten sitä arvioisin ja millaisen arvostelun kirjoittaisin? Kuinka kuvailisin kirjaa vuosien varrella lukemieni ja arvostelemieni yli 700 kristillisen kirjan joukossa? Pitkään minun ei tarvinnut kirjaa pyöritellä, kun vastaus jo kiteytyi: Tämä on vuoden 2020 paras ja tärkein kristillinen kirja.

Sansa vuosisop neliö

Mihin näin ehdoton luonnehdintani perustuu? Minäpä kerron:

Esipuheessa kirjan tavoite määritellään seuraavalla tavalla: ”Rakkaus lähimmäistämme kohtaan vaatii meitä auttamaan toinen toisiamme oppimaan, miten kulloisenakin aikana parhaiten edistetään evankeliumin asiaa. Tämä kirja on yritys vahvistaa tuota rakkautta.”

Kaikkea tuota tänä meidän aikamme kaipaa ja tarvitsee niin politiikassa, kirkossa kuin yksilöidenkin elämässä.

Jos joku pitää sanontaa ”jälkikristillinen yhteiskunta” jotenkin liioittelevalta ja turhan synkältä, niin kirjan ensimmäinen luku pudottaa kyllä maanpinnalle. Kirja tarjoaa hätkähdyttävää tutkimustietoa kristinuskosta vieraantumisesta. Ihmiset tietävät yhä vähemmän siitä, mitä kristinusko on. Sen vähän, mitä he luulevat tietävänsä, he tietävät väärin. Kirjassa on tarjolla vankkaa tilastotietoa tämän aja uushenkisyydestä, hengellisyydestä sekä kristinuskon ahtaaksi käyneestä tilanteesta moniarvoisessa yhteiskunnassamme.

Globaali koronapandemia on romuttanut monia uskomuksia, joiden varaan olemme elämäämme rakentaneet. Tekniikka ei olekaan kyennyt suojaamaan ihmiskuntaa tartunnoilta ja miljoonilta kuolleilta. Liberaali demokratia on osoittautunut varsin avuttomaksi suojaamaan talouskasvua, työpaikkoja ja terveydenhoitoa. Ihminen, joka on ajatellut voivansa hallita omaa elämäänsä, onkin äkkiä joutunut monenlaisen epävarmuuden riepoteltavaksi.

Kirjassa laitetaan sormi samaan aikaan rakkaudellisesti ja totuudellisesti kirkkojen ja seurakuntien kipupisteisiin: Klassisesta Raamattuun sidotusta kristinuskosta luopuneet ovat opettaneet seuraaville sukupolville tämänpuoleista kristinuskoa, hampaatonta Jumalaa ja maallistuneen ihanneihmisen kaltaista Jeesusta. Janoisten huulille on nosteltu vedettömiä kuppeja. Näin toimineiden kirkkojen jäsenmäärät ovat romahtaneet. Moniarvoisessa kirkossa kristinuskoa kohdellaan tuotteena, jota kannustetaan tuunaamaan ihmisten näköiseksi.

Kirja käsittelee aikaamme ilmiöineen erittäin järjestelmällisesti ja asiallisesti. Rohkean ja hyvin perustellun kritiikin tavoitteena on paljastaa kohdat, joissa tarvitaan parannusta. Kun mukana on rakkaus, teksti ei jää vain vikojen ja virheiden paljastamiseksi. Rakkaus antaa uskallusta, mutta tuo mukana aina myös toiveikkuuden, myönteisen asenteen ja selkeitä ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi.

Teologian tohtori, pastori Vesa Ollilainen pyrkii auttamaan lukijaa ymmärtämään lähimmäistään ja aikaa, jota elämme. Vain tämän päivän arvojen ja todellisuuden ymmärtäminen voi auttaa meitä löytämään uusia toimivia tapoja kertoa Jeesuksesta. Kirjassa on runsaasti selkeitä ohjeita siihen, miten se käytännössä tapahtuu. Lukija saa hyviä esimerkkejä keskustelujen avaamisesta sekä koeteltuja kysymyksiä Jumalasta, jumalista ja uskosta. Monet kysymyksistä ovat sellaisia, että kristityn on syytä kysyä niitä myös itseltään.

Teoksen rakenne on hyvin selkeä, lähes oppikirjamainen. Ollilainen kuvaa aikamme hallitsevia ilmiöitä luku kerrallaan viitenä laajempana kokonaisuutena. Kun ilmiöitä on tarkasteltu yhteiskunnassa, kirkossa ja seurakuntien piirissä, pohditaan miten evankeliumi tulisi viedä tällaiseen kontekstiin. Lukujen lopussa on tiivistelmä sekä kysymyksiä pohdittavaksi lukijalle tai pienryhmälle. Tarjolla on aina myös käytännön vinkkejä esille nostettuihin tilanteisiin.

Kirja pyrkii piirtämään vaikeaa rajaa kristinuskon keskeisten ja kehällisten asioiden välille. Samalla se haastaa jokaisen kristityn sekä kaikki kirkot ja seurakunnat heräämään. On uskallettava tunnustaa, että Jumalan kadottamisesta on yhteiskunnassa seurannut epäilyksen ja kyynisyyden kulttuuri, missä pirstoutunut ihminen rikkoo itseään ja läheisiään. Samalla ihminen on kadottanut elämän todellisen tarkoituksen ja mielekkyyden.

Erittäin suositeltavaa luettavaa. Ja kuten jo taisin todeta, vuoden paras ja tärkein kristillinen kirja.

Yhteenveto

Jos joku pitää sanontaa ”jälkikristillinen yhteiskunta” jotenkin liioittelevalta ja turhan synkältä, niin kirjan ensimmäinen luku pudottaa kyllä maanpinnalle. Kirja tarjoaa hätkähdyttävää tutkimustietoa kristinuskosta vieraantumisesta. Ihmiset tietävät yhä vähemmän siitä, mitä kristinusko on. Sen vähän, mitä he luulevat tietävänsä, he tietävät väärin. Tarjolla on vankkaa tilastotietoa tämän aja uushenkisyydestä, hengellisyydestä sekä kristinuskon ahtaaksi käyneestä tilanteesta moniarvoisessa yhteiskunnassamme.

Globaali koronapandemia on romuttanut monia uskomuksia, joiden varaan olemme elämäämme rakentaneet. Tekniikka ei olekaan kyennyt suojaamaan ihmiskuntaa tartunnoilta ja miljoonilta kuolleilta. Liberaali demokratia on osoittautunut varsin avuttomaksi suojaamaan talouskasvua, työpaikkoja ja terveydenhoitoa. Ihminen, joka on ajatellut voivansa hallita omaa elämäänsä, olikin äkkiä joutunut monenlaisen epävarmuuden riepoteltavaksi.

Vesa Ollilainen pyrkii auttamaan lukijaa ymmärtämään lähimmäistään ja aikaa, jota elämme. Vain tämän päivän arvojen ja todellisuuden ymmärtäminen voi auttaa meitä löytämään uusia toimivia tapoja kertoa Jeesuksesta. Erittäin suositeltavaa luettavaa. Vuoden paras ja tärkein kristillinen kirja.