Kestämättömät argumentit, joilla oikeutta aborttiin pyritään perustelemaan

 

Raskausviikolla 24 syntynyt keskosvauva. Kuva: Jouni Lallukka

Helsingin Sanomat uutisoi 24.6.2022 otsikolla Korkein oikeus kumosi laajan abortti­oikeuden Yhdysvalloissa – Presidentti Biden: ”Surullinen päivä maallemme”. Helsingin Sanomien mukaan päätös tarkoittaa sitä, että ”Jatkossa jokainen Yhdysvaltain osavaltio saa päättää abortti­lainsäädännöstään itse. Moni osavaltio on valmistautunut kieltämään aborttioikeuden kokonaan tai vaikeuttamaan sitä merkittävästi. Demokraattipuoluetta edustavan Bidenin mielestä Yhdysvallat siirtyy päätöksen myötä kertaheitolla ajassa taaksepäin.”

Edustaako abortin vastustaminen paluuta kivikauteen? Ovatko pienen lapsen elämän puolustajat kiihkoilevia kovasydämisiä ihmisiä, jotka eivät piittaa raskaana olevan naisen hädästä? Pitäisikö abortin olla sallittu ja jokaisen naisen saada vapaasti päättää siitä itse? Oikeutta aborttiin perustellaan hyvin usein argumenteilla, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua.

SRO-PK, neliöb. 18.7.-14.8. MJa

Itsenäisellä modernilla naisella tulee olla oikeus päättää omasta kehostaan

Tämä on yksi yleisimpiä argumentteja abortin puolesta. Naisella tulee olla oikeus päättää itse omasta kehostaan. Siitä, salliiko raskauden muuttaa vartaloaan erinäköiseksi. Siitä, sopiiko lapsen synnyttäminen hänen senhetkiseen elämäntilanteeseensa vai olisiko sittenkin helpompaa päättää raskaus kesken.

Jos naisella tulee olla oikeus määrätä omasta kehostaan, silloin sen oikeuden ulkopuolelle nimenomaan jäävät ne tekijät, jotka eivät kuulu naisen omaan kehoon. Lapsi on yksi näistä. Lapsella on oma keho, oma sykkivä sydän, omat aivot ja elimet.

Joskus yritetään myös argumentoida sillä, että syntymätön lapsi ei selviä hengissä ilman äitiä, mutta unohdetaan se, että eihän lapsi syntymän jälkeenkään selviä elossa itsenäisesti ilman apua vielä muutamaan vuoteen. Ei häntä silti voi jättää heitteille ja oman onnensa nojaan ilman rangaistusta.

Lapsi ei myöskään saa alkuaan vain äidistä. Myös isällä tulee olla oikeus ottaa kantaa siihen, abortoidaanko lapsi vai annetaanko hänen syntyä. Päätös ei voi olla yksinomaan naisen. Naisen tekemä päätös vaikuttaa siis hänen oman kehonsa lisäksi myös toisiin ihmisiin. On väärin esittää abortti ainoastaan naista koskevana päätöksenä. Päätöksenä, mihin kenelläkään muulla ei ole sana- tai päätösvaltaa.

Jos nainen päätyy aborttiin, hän ottaa omiin käsiinsä päätöksen muiden elämästä.  Pyrkiessään poistamaan rajoja omilta oikeuksiltaan, hän huomaamattaan tulee asettaneeksi rajoja muiden ihmisten oikeuksille. Missä ovat abortoitavan lapsen oikeudet? Missä ovat lapsen isän oikeudet? Voiko nainen itsekkään hyvin, jos hän eksyy yltiöpäisen itsekkyyden tielle muista välittämättä? Entäpä jos omien oikeuksien rajoittaminen onkin kaikkien kannalta se paras vaihtoehto?

Sankari ennen syntymää (mutta murhaaja syntymän jälkeen)

Vaikka abortti ei varmasti koskaan olekaan toivottu iloinen lopputulema, juhlitaan usein abortin sallivia lakialoitteita kuin suuria voittoja. Onko abortissa kuitenkaan todellista voittajaa?

Eikö jotakin ole pielessä, jos abortin tekevän äidin oikeuksia juhlitaan ennen lapsen syntymää, mutta jos tuo sama äiti tappaa saman lapsensa tämän syntymän jälkeen, nainen on yhteiskunnan pohjasakkaa ja kaikkien halveksima kammottavan tekonsa tähden? Eikö tässä kohden ole ihmiskunnan sysimusta piste? Piste, jota kovin harva kykenee tai haluaa nähdä?

Raiskatuksi tullutta on kohtuutonta edellyttää synnyttävän lastaan

En ota tarkemmin kantaa kyseiseen tapaukseen, mutta samalla totean, että on olemassa myös lääketieteellisiä tilanteita, joissa lapsen elämä saatetaan joutua päättämään äidin elämän säästämiseksi. Omassa perheessämme jouduimme tilanteen eteen, jossa raskautta ei voitu vakavan raskausmyrkytyksen vuoksi enää jatkaa. Jos raskautta olisi jatkettu sekä äidin että lapsen elämä olisi päättynyt. Meidän perheessämme molemmat selvisivät iloksemme hengissä. Suurin osa aborteista tehdään sosiaalisin perustein – ei siksi, että nainen olisi vaarassa menettää henkensä tai olisi tullut raiskatuksi. Siksi aborttioikeutta ei tulisi myöskään voimakkaasti puolustaa muutamilla harvinaisilla poikkeustapauksilla.

Aborttivideolla ei saa pelotella jo peloissaan olevaa naista

Usein elämässä tuntuisi helpommalta olla kohtaamatta epämiellyttäviä totuuksia. Se ei kuitenkaan saa niitä katoamaan. Realiteetit pysyvät ennallaan haluanpa sitten kohdata niitä rehellisesti tai en. Totuuden pakeneminen johtaa ihmisen yleensä vain suurempiin ongelmiin. Abortin tekotapaa ei useinkaan haluta näyttää tai viestiä avoimesti eikä myöskään kertoa sen negatiivisia vaikutuksia raskaana olevalle äidille. Joskus olen keskusteluissa ottanut esiin sen, miten abortti tehdään ja saanut syytöksiä siitä, kuinka raskaana olevia naisia ei pidä pelotella tai syyllistää kehottamalla heitä katsomaan aborttivideota. Toisin sanottuna pitäisi siis kiltisti sulkea silmät kammottavalta totuudelta! Kuinka monta lasta olisikaan säästynyt, jos raskaana oleva nainen olisikin miettinyt uudestaan?

On armotonta syyllistää vaikeuksissa olevaa naista

Olen samaa mieltä! Ehdottomasti! Mutta onko todella ainoa vaihtoehto se, että viattoman lapsen elämä päätetään väkivaltaisin keinoin? Eikö nuorta naista voida tukea yhteiskunnan ja hänen läheisiensä toimesta kaikin mahdollisin keinoin niin, että lapselle voidaan antaa elämä? Totta kai ns. vahinkoraskauden ja häpeän sijaan voi tuntua helpommalta päättää lapsen elämä kaikessa hiljaisuudessa. Siitä huolimatta teolla voi olla suuria negatiivisia psyykkisiä ja fyysisiä vaikutuksia myös lapsen äitiin. Ei ole kivutonta, helppoa ja vapauttavaa päättää kohdussa kasvavan lapsen elämää. Se sattuu äitiinkin.

Äidin kohdun tarkoitus on suojella syntymätöntä elämää, ei tulla kaikkein heikoimmassa asemassa olevan pienen ja hauraan ihmisen kolkoksi haudaksi. Lisäksi on paikallaan kysyä, kumpi on todellinen vaihtoehto? Kestää itse häpeää vai oman häpeän välttämiseksi murhata toinen ihminen?

Raskaana olevaa ihmistä kohtaan tulee osoittaa erityistä rakkautta, mutta sitä ei ole se, että ohjaa häntä tekemään abortin. Olisitko sinä valmis luopumaan elämästäsi? Miksi yhteiskuntamme kaikkein heikoimman, pienen syntymättömän lapsen, sitten tulisi olla? Hänellä ei ole omaa ääntä oman elämänsä puolesta. Jos aikuiset eivät hänen oikeuksiaan puolusta, kuka sitten puolustaisi? Miksi myös niitä aikuisia niin kovasti vihataan, jotka nostavat äänensä nimenomaan niiden pienimpien ja heikoimpien puolesta?

Vuoden 2018 keväällä Dublinissa, Irlannissa kampanjoitiin kiivaasti abortin puolesta ja vastaan. Aborttia vastustavat onnistuivat mielestäni kiteyttämään sanomansa ytimekkäästi ja nerokkaasti. Pitkin kaupunkia näkyi kylttejä tekstillä: ”Olen 9 viikkoa vanha. Osaan haukotella ja potkia. Älä tuhoa minua. Äänestä ei. Rakasta molempia.”

Rakasta molempia! Voisiko siinä olla paras vastaus haastavaan tilanteeseen?

(Kuvassa raskausviikolla 24 syntynyt lapsemme, joka tänä keväänä juhli valmistumistaan ylioppilaaksi. Joissakin maissa kyseisellä viikolla on vielä mahdollista tehdä abortti)