Kersantin neljän vuoden vankeus

 

Israelilainen kersantti Gilad Shalit on ollut Gazassa panttivankina neljä vuotta. Shalitin kaappaus oli raketti- ja kranaattihäirinnän ohella keskeinen vaikutin Gazan taisteluihin vuoden 2009 vaihteessa.

Perheniemi trp.sh-neliö vkot25.-26.

Sotilaan vapauttamista on ajanut Israelissa pitkään kansalaisaktivistien ryhmä. Kesäkuun lopussa Shalitin perhekunta tukijoineen aloitti tuhansien ihmisten marssin maan pohjoisosasta Jerusalemiin, jossa on ollut pitkään pääministerin toimiston edessä vetoomusteltta sotilaan vapauttamisen puolesta. Marssi kestää parisen viikkoa.

Gilad Shalit on tänä päivänä ilmeisesti kansainvälisesti tunnetumpi sotilas kuin Israelin puolustusvoimien komentaja Gabi Ashkenazi. Gazaan siepatun sotilaan kohtalo oli välillä pitkään pimennossa. Alkuun hänestä lähetettiin videopätkä ja ääninauhaa, sitten oli liki kahden vuoden tauko, kunnes taas viime vuoden syystalvella ääri-islamilainen Hamas –liike lähetti videon, joka vahvisti, että Shalit oli elossa. Kansainvälinen Punainen Risti ei ole vetoomuksista huolimatta päässyt tapaamaan panttivankia.
Talvella uutismylly jauhoi pitkään neuvotteluista. Vaikutti jo siltä, että ratkaisu olisi syntynyt. Viime tipassa Hamas kuitenkin ilmoitti, ettei se hyväksy vankivaihtokauppaa. Israelin hallitus olisi päästänyt noin tuhat palestiinalaista, joista sata oli tarkoitus karkottaa joko Gazaan tai muualle. Hamas vaati, että kaikki vangit on päästettävä koteihinsa myös suuremmalle palestiinalaisten asutusalueelle Länsirannalle. Israelilaislähteitten mukaan näillä sadalla vangilla on vastuullaan 600 israelilaisen surmat. Näitä terrorismiin syyllistyneitä ei haluta uudelleen Israelin kaduille.


Israelissa
Shalitin vapauttamisen ehdoista ja periaatteista on käyty pitkään julkista keskustelua. Alkuvuodesta tapasin Shalitin vapautuskampanjan johtajan ja vankien vaihtoa vastustavan tunnetun Haaretz -lehden toimittajan.

Shimson Leibman piti asetelmaan nurinkurisena; yksi israelilainen sotilas vastaa tuhatta arabia. ”Meidän moraaliarvomme ovat erilaiset kuin arabien. Jos vastapuolella päästäisiin samaan järkeilyyn, että yksi ihminen on arvokas, paljon voisi muuttua. Israelissa armeija on me, asevelvollisuus koskettaa suurinta osaa perheistä. Israel katsoo sotilaita veljinä, sisarina, perheenjäseninä. He ovat lapsiamme, vaikka eivät toki sotilaina virheettömiä”, Leibman selitti.
Hänen mukaansa Shalitin tapauksessa on kyse ystävyydestä, huolehtimisesta ja arvoista, joita eivät tankit ja lentokoneet korvaa. Uhrautumiseen toisen puolesta kätkeytyy suuri voima, riskinotto kannattaa.

Israelilaistutkimukset osoittavat, että nuoret ovat yhä motivoituneita palvelemaan armeijassa. He ajattelevat, että yhteisö on myös valmis tekemään kaikkensa heidän auttamisekseen, kun taistelukentällä tulee ongelmia. Leibman pelkää, että motivoituminen kansanarmeijan velvollisuuksiin laskee, jos näin ei toimita esimerkiksi Shalitin tapauksessa.  
Toimittaja Amir Oren totesi, että Israelin ongelma voi olla ikuinen, pitkä sota. Se on kuin 50 -eräinen nyrkkeilyottelu, josta on jo taisteltu monta erää ja nähty, millainen on vastapuoli.
Oren pohti, että molemmissa nurkissa kehää on enemmistö maltillisia voimia, jotka eivät halua taistella. Nämä maltilliset ovat kuitenkin pehmoja, joille fanaatikot eivät anna tilaa. He käyttävät kaikkia keinoja alistaakseen pehmeät.
 
Orenin mielestä palestiinalaisten kanssa pitäisi päästä samaan, johon Egyptin presidentti Sadat aikoinaan suostui eli kirjalliseen rauhansopuun. Vain se voi olla pitävä perusta vankien vapauttamisille.

Kun 1970-luvulla neuvoteltiin Ugandan Entebben israelilaisista panttivangeista, poliitikot saivat evästystä, että on neuvoteltava ja sovittava pöydässä maksusta, jollei ole varmuutta sotilaallisesta onnistumisesta. Tässä tapauksessa riski otettiin ja Israelin erikoisjoukot onnistuivat päästämään Entebben kaappauskoneen vangit.
Tätäkin vaihtoehtoa Shalitin vapauttamiseksi on Israelissa toki harkittu, mutta siinä riskit ovat todella suuret. Gazalaisia kuolonuhreja voi tulla tuhansia eikä operaatio ole riskitön Israelin sotilaillekaan. Ja suurin uhka on se, että Israel ajautuu kansainvälisesti yhä ahtaammalle poliittisen kehän nurkkaan.

 

 
Radio Dei Radiot_fi