Joulut vailla Jeesusta

 

Ruotsin opetusviraston päätös kieltää koulujen joulujuhlista uskonnolliset elementit on mielenkiintoinen ilmiö. Poliittinen korrektius on viety naapurimaassamme äärimmilleen. Tai ehkä on kyse jo poliittisesta pelkuruudesta. Pelätään, että jos kirkossa pidettävässä joulujuhlassa viitataan joulun perimmäiseen sanomaan, loukataan niitä, jotka eivät siihen usko. Ruotsissa on toki paljon enemmän maahanmuuttajia kuin Suomessa, ja islam näkyy yhteiskunnassa aivan eri tavalla kuin meillä vid ryska gränsen. Silti eniten uskontoneutraaliutta taitavat vaatia pellavapäiset ruotsalaiset itse.

Uutisen kuulemisen aikaan olin käymässä Yhdysvalloissa. Monikulttuurisuuden kehdossa poliittinen pelkuruus on vielä Ruotsiakin pidemmällä. Kaupunkien katuja kyllä koristavat joulukoristeet, ja jokainen tietää, että ne viittaavat tähän perin kristilliseen juhlaan. Jouluaiheisissa mainosjulisteissa ei kuitenkaan enää lue ”Merry Christmas”, vaan neutraalisti ”Season’s Greetings” eli kauden terveiset. Miten arkinen ja juhlaton toivotus! Tornihuhut kertovat joulukuusesta puhuttavan paikoin uskontoneutraalilla nimellä ”lomakuusi” (”Holiday Tree”).

SEKL neliöb. vko38. MJa

Tunnettu amerikanjuutalainen mediapersoona Ben Stein on kuitenkin jo vuosia sitten todennut, että tällainen hössötys on sangen typerää. Hyvän joulun toivottaminen, joulukuuset tai jouluseimet eivät loukkaa häntä juutalaisena sen enempää kuin juutalaisten menoratkaan. Liika uskonnollisiin ihmisiin kohdistuva varovaisuus ja hössötys saisi jo loppua.

Englantia pidetään usein poliittisen korrektiuden sydänmaana. Ehkä se osittain onkin sitä, mutta toisaalta uskonnolliset perinteet ja seremoniat elävät täällä vahvoina. Niistä ei juuri kukaan marise, mutta toisaalta niiden sisältöön ei juuri kukaan enää uskokaan. 

Pari päivää sitten osallistuin yliopistoni collegen jatko-opiskelijoiden jouluillalliselle. Virallisesti Cambridgen yliopisto on uskonnollisesti sitoutumaton. Silti uskonto näkyy kaikkialla. Liittoyliopistoon kuuluu 31 itsenäistä collegea, joista suurimmalla osalla on toinen toistaan hulppeampi kappeli anglikaanipappeineen, kuoroineen ja säännöllisine jumalanpalveluksineen. Evankeliumia niissä tosin harvoin kuulee saarnattavan. Tutkinnotkin myönnetään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ellei siitä erikseen ano vapautusta. Säännölliset juhlaillalliset aloitetaan myös latinankielisellä ruokarukouksella. Oman collegeni jouluillallisen avasi kuitenkin kuoro Vaughan Williamsin joululaululla The Truth from Above.

 

Tämä on totuus ylhäinen,

Totuus Jumalalan rakkauden.

Älä käännytä mua oveltas’,

Vaan kuuntele niin köyhä kuin rikas.

 

Ensiksi haluan kertoa,

Että Jumala miehen loi;

Toiseksi tahdon sanoa:

Miehen kanssa elämään hän naisen soi.

 

Vaivat loputtomat perimme,

Ja Jumala näki tilamme.

Pian lupauksen kuulimme:

Lunastuksen Pojassaan saisimme.

 

Kappalainen lausui tämän päälle latinankielisen ruokarukouksen kaikkien seistessä sitä varten. Rukouksen sisältö lienee tosin mennyt suurimmalta osalta ohi aivan viimeistä sanaa lukuun ottamatta: ”Siunaa, Herra, meidät ja nämä sinun lahjasi, joita hyvyydessäsi saamme nyt nauttia, ja suo, että tultuamme niistä terveellisesti ravituiksi osoittaisimme sinulle tottelevaisuutta, joka sinulle kuuluu, Jeesuksen Kristuksen, Herramme kautta. Aamen.

Tarjoilijoiden tuotua jälkiruoan pöytään kuoromme lauloi vielä Herbert Howellsin kauniin joululaulun A Spotless Rose. Siinä kerrotaan Iisain juuresta nousevasta tahrattomasta Talviruususta, joka syntyi Jesajan ennustamalla tavalla puhtoisesta Mariasta. Näin Jumala osoitti rakkautensa ja voimansa.

Salissa oli parisataa opiskelijaa, joukossa kaikkien uskontojen edustajia ja uskonnottomia. Vieressäni istui vanha ateistifellow ja kaksi kiinalaista buddhalaistyttöä, jotka kehuivat kauniisti sävellettyä Howellsin sooloani. Edes hunnutettu musliminainen ei näyttänyt olleen moksiskaan jouluperinteiden ylläpitämisestä saati siitä, että suurin osa kanssaopiskelijoista nautti ateriallaan viiniä.

Poliittinen pelkuruus oli tilanteesta kaukana. Ja niin se on tässä perinteikkäässä yliopistossa joka joulu. Jäin kuitenkin pohtimaan, onko tyhjä perinne yhtään sen parempi kuin täysin uskonnoton joulu. Kumpikaan ei ketään pelasta. Uskonnottomassa joulussa on kyse Jeesuksen pelosta. Poistetaan joulusta Joulun Lapsi, koska häneen loukkaannutaan. Perinteikkäässä joulussa, joka mielletään pelkäksi sanojen helinäksi, Jeesusta ei tarvitse pelätä. Onhan hän vain vaaraton muinaismuisto ja lämminhenkinen perinne. Ehkä tämä on brittiversio poliittisesta korrektiudesta: sanotaan aivan toista kuin mitä tarkoitetaan ja lauletaan toista kuin mihin uskotaan.

Eikä se ketään haittaa, vaikka kappalainen ja joku hassu kuorolainen Jeesukseen vielä uskoisikin. Kunhan pitävät sen itsellään.