Kirjoittanut
Kirjoittaja on turkulainen teologian tohtori, joka on opiskellut Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa Israelin kuninkaiden historiaa, arkeologiaa ja Assyrian kirjoituksia.
Joonan kirjassa profeetan inhimillinen puoli tulee tosi vahvasti esiin. Siksi tuohon mieheen onkin helppo samaistua, siitäkin huolimatta, että tuskin joudut koskaan suuren kalan vatsalaukkuun. Kirja alkaa siten, että Herran sana tuli Joonalle, ja käsky kävi mennä Niniveen julistamaan Jumalan sanaa. Joona nousi ja lähti päinvastaiseen suuntaan – Tarsisiin eli Espanjan aurinkorannoille.
Pois Herran kasvojen edestä
Jakeessa Joona 1:3 sanotaan, että Joona pakeni ”Herran kasvojen” edestä Tarsisiin. Tuo seikka, että hän pakeni pois ”Herran kasvojen edestä”, milifnei Jahve, mainitaan tuossa jakeessa kaksi kertaa eli sitä oikein korostetaan. Muualla Raamatussa tätä ilmaisua ei käytetä kovinkaan usein. Mutta nämä sanat löytyvät aivan identtisesti jakeesta 1. Moos. 4:16, jossa kuvataan Kainin asemaa. Kain oli Raamatun ensimmäinen murhamies. Murhattuaan raivon ja kateuden vallassa oman veljensä, Abelin, Kain ”lähti pois Herran kasvojen edestä”.
Tässä on siis selvästi jotain tosi dramaattista. Profeetta Joona on samalla tiellä, kuin syntinen murhamies, Kain. Mielestäni Raamatun kirjoittajat antavat sanavalinnoillaan vihjeitä siitä, että näissä miehissä, Kainissa ja Joonassa, oli samoja piirteitä. Molemmilla oli sama päämäärä: lähtivät pois Herran kasvojen edestä. Eivätkä yhtäläisyydet lopu tähän.
Kainin ongelma oli se, että Jumala oli suosiollinen hänen veljelleen, Abelille. Kain ei voinut sietää Jumalan hyvyyttä Abelille. Hän oli kateellinen. Ja tuo kateus kalvoi häntä. Profeetta Joonalla oli samantyyppinen ongelma. Hän ei voinut sietää sitä, että Jumala olisi armollinen ja hyvä Niniven suurkaupungin asukkaille. Kuninkaiden kirjassa mainitaan Joona Amittain poika (2. Kun. 14:22–27) eli tuo sama Joona, joka päätyi suuren kalan vatsaan. Kuninkaiden kirjan lyhyessä maininnassa tuo Joona profetoi unelmaa Suur-Israelista. Hänen aikanaan Israelin kuningaskunnan kansallisena arkkivihollisena oli Assyria, jonka pääkaupunkina oli Ninive. Varmasti juuri tämän vuoksi Suur-Israelista haikaileva patrioottinen Joona ei voinut sietää Jumalan armoa ja hyvyyttä Niniveä kohtaan.
Mitä hyvää tuosta pahuudesta on sinulle?
Kainin ja Joonan kertomuksista löytyy myös yksi toinen tärkeä sanallinen yhteys. Nimittäin, sanat hara laq, paha sinulle, löytyvät jakeista Joona 4:4, 9, ja 1. Moos. 4:6. Muualta näitä sanoja ei (paitsi 2. Sam. 19:43) löydy. Sekä Joonan että Kainin kertomuksessa itse Jumala esittää miehelle kysymyksen, jossa mainitaan nuo sanat. Jumala kysyy raivostuneelta Joonalta (oman käännökseni mukaan), ”mitä hyvää tuosta pahuudesta on sinulle”. (Joon. 4:4.) Kainin tapauksessa Jumala kysyy (oman käännökseni mukaan) häneltä: ”Miksi sinulla on pahuutta?”
Nämä kysymykset ovat tosi kiinnostavia. Mitä hyvää tuosta pahuudesta on sinulle? Koituuko pahuudestasi sinulle jotain hyvää? Miksi ruokit tuollaista pahuutta sydämessäsi? Miksi toisen ihmisen saama armo loukkaa ja vaivaa sinua niin paljon? Tämä asia riivasi myös tuhlaajapojan veljeä. Hän ei voinut sietää sitä, että Isä noin vain armahti pikkuveljeä, tuota sikopaimenta, syntistä lurjusta.
Kainin kertomuksessa Jumala sanoo hänelle: ”Synti on ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun pidettävä se kurissa.” (1. Moos. 4:7.) Pahuuden hallinta, aggression hallinta, vihan hallinta ei ollut Kainille eikä Joonalle helppoa. Suurperheen isänä olen kuullut, että joillakin ihmisillä voi tosiaan välillä palaa hermot totaalisesti.
Abraham ja Jeesus syntisten ystävinä
Joona tuo mieleen myös toisen kuuluisan Raamatun miehen, nimittäin Abrahamin. Joona oli aitiopaikalla seuraamassa, mitä Jumala tekisi Niniven kaupungille. Joona toivoi kädet ristissä tuhoa ja tuomiota. Abraham oli aitiopaikalla seuraamassa, mitä Jumala tekisi Sodomalle ja Gomoralle (1. Moos. 19). Abraham oli kädet ristissä, hän suorastaan anoi ja tinki Jumalalta, että Herra armahtaisi ja säästäisi Sodoman – koska onhan siellä kuitenkin (ehkä) joitakin hurskaita ihmisiä.
Abraham ja Joona olivat tässä mielessä aika erilaisia miehiä.
Abraham, kansojen isä, toi Herran siunauksen kansoille. Joonalta ei armoa riittänyt Assyrian väelle. Jeesus opetti, että ”niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.” (Matt. 8:11.) Abraham on Raamatussa juuri kansojen isä. Hänen kauttaan, oikeastaan Kristuksen kautta, tulee siunaus kaikille kansoille. Hän, Kristus, johdattaa meidät Herran kasvojen eteen, ja hän ratkaisee meidän riidat, ja sisäiset ongelmat.
Kun Jumalan armo harmittaa
Joonan kertomus on yksi Raamatun kuuluisimmista kertomuksista. Suuri kala, uppiniskainen ja Jumalan armosta loukkaantunut profeetta… Kertomuksessa on paljon hauskoja puolia ja vakavaa asiaa. Joona on myös ajankohtainen mies. Joonalla oli paljon sulattelemista sen kanssa, että Jumala rakasti myös assyrialaisia. Katkerana hän tilitti: Minähän tiesin, että
”sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut.” (Joona 4:2.)
Toisaalta, jos Jumala ei olisi armollinen ja rakastava, niin se olisi paha juttu myös Joonalle, Israelille ja meille kaikille. Kertomuksessa näemme, että jos Joona pitää kiinni vihastaan assyrialaisia kohtaan, niin hän joutuu lähtemään pois ”Herran kasvojen edestä”. Kertomuksessa Joona joutuu hiljalleen muuttamaan omia näkemyksiään. Onneksi Jumala ei ole Joonan näköinen, Joonan kuva, vaan… toisinpäin. Jumala haastaa Joonaa olemaan Jumalan kuva. Myös Niniven asukkaat, ihmiset, Jumala oli luonut Jumalan kuviksi.
Tilaa tästä ilmainen video, jossa kerron uusimmista arkeologisista löydöistä liittyen Daavidin kuningaskunnan syntyyn.
