Jeesus ja Israel – 1915 odotuksen vuotta

Olimme saaneet yhtyeeni Uuden laulun kanssa kutsun tulla pitämään jumalanpalvelus Metrokappeliin, Helsingin Kontulassa sijaitsevaan helluntaiseurakuntaan kesäkuussa 2014. Olin jo aiemmin antanut seurakunnan pastorille tiedoksi puheeni otsikon Israel merkkinä Raamatun luotettavuudesta, mutta vain muutamaa päivää ennen tilaisuutta tajusin, että kyseessähän olisi helluntaisunnuntai, joten en helluntailaisena mitenkään voisi ohittaa helluntain tekstiä helluntaiseurakunnassa. Ryhdyin kiireessä rakentamaan vähintäänkin jonkinlaista aasinsiltaa puheeseeni, jotta saisin helluntain sisällytettyä tekstiini. Avasin Raamattuni perinteisen helluntaitekstin kohdalta, eli Apostolien tekojen alusta, mikä on tuttu teksti jokaiselle kristitylle ja yksi tärkeimmistä kaikille helluntailaisille:

Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta.

Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.”

Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Hän vastasi: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.” (Apt. 1:1-6).

Tullessani kuudenteen jakeeseen sydämeni melkein pysähtyi, koska siinä luki jotakin sellaista, mihin en koskaan aikaisemmin ollut kiinnittänyt huomiota. Olin viimeisten kahdeksan vuoden aikana kahminut ja ahminut valtavan määrän raamatullista Israel-kirjallisuutta, mutta en muistanut kenenkään Israel-asiantuntijankaan koskaan viitanneen siihen.

Tuossa kuudennessa jakeessa siis puhutaan Israelin valtakunnan uudelleenrakentamisesta! Tämä oli enemmän kuin aasinsilta. Se ei pelkästään sopinut ilmoittamani otsikon alle, vaan se oli koko helluntaitekstini ydin, ja monen muun puheen keskeinen kohta tämän jälkeen. Löydös oli vastaus pohdintoihini, jotka olivat liittyneet Israelin valtakunnan – tai oikeammin valtion – uudelleensyntymisen profeetalliseen ilmentymään Uudessa testamentissa. En ollut tuohon mennessä löytänyt sieltä kokonaisvaltaista kuvausta, joka olisi vahvistanut Vanhan testamentin profeettojen ennustukset Israelin valtion uudelleenrakentumisesta, mutta tässä se nyt oli.

Sain vuonna 2016 mahdollisuuden aloittaa TV7:lla ohjelmasarjan Israel profetiassa ja historiassa, ja esitin tuon Apostolien tekojen helluntaioivallukseni sen ensimmäisessä jaksossa Israel ja Raamattu. Pian ensiesityksen jälkeen sain kriittisen viestin eräältä katsojalta, jonka mielestä tulkintani Israelin valtakunnasta oli väärä ja että se tarkoittaisi Jumalan valtakuntaa. Vastaavia kommentteja olen saanut useampia, joten katsotaanpa kreikankielistä alkutekstiä.

Kyseisessä jakeessa valtakuntaa tarkoittava kreikankielinen sana on basileia (βασιλεία), jota e-sword -ohjelman (www.e-sword.net) käyttämä Strongin konkordanssi selittää englanniksi seuraavasti: properly royalty, that is, (abstractly) rule, or (concretely) a realm (literally or figuratively): – kingdom, + reign. Eli suomennettuna aidosti/asianmukaisesti kuninkaallinen, eli (abstraktisti) valta tai (konkreettisesti) valtakunta (kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti): – valtakunta, + valta.

Kun katsotaan, missä yhteyksissä sana basileia esiintyy Uudessa testamentissa, huomataan, että se on selvästi valtakuntaa kuvaava yleissana ilman hengellistä tai taivaallista painotusta, sillä sitä käytetään muun muassa seuraavissa yhteyksissä:

  • taivaan valtakunnasta (Matt. 3:2)
  • maailman valtakunnista (Matt. 4:8)
  • Jumalan valtakunnasta (Matt. 6:33)
  • Saatanan valtakunnasta (Matt. 12:26)
  • valtioista (Matt. 24:7)
  • Herodeksen valtakunnasta (Mark. 6:23)
  • Rooman valtakunnasta (Luuk. 2:1)
  • pedon valtakunnasta (Ilm. 16:10).

Samaa valtakunta-sanaa käytetään myös Isä meidän -rukouksessa (Matt. 6:10, Luuk. 11:2).

Puhuttaessa tuhatvuotisesta valtakunnasta alkutekstistä löytyy valtakuntaa eli basileiaa lähellä oleva sana basileuō (βασιλεύω), jonka Strong selittää englanniksi ”to rule (literally or figuratively): – king, reign”, eli hallitsemista kuvaavalla verbillä. Valtakuntaa kuvaava basileia-sana löytyy Uudesta testamentista yhteensä 162 kertaa 154 jakeesta. Näistä Jumalan valtakuntaan viittaa suomenkielisessä Raamatussa 79 ja taivasten valtakuntaan 38 jaetta.

Eli Israelin valtakunta näyttäisi olevan Israelin valtio. Mutta miten ihmeessä Jeesuksen opetuslapset ottivat edes puheeksi Israelin valtakunnan rakentamisen? Israel oli ollut suuri ja mahtava valtakunta kolmen kuninkaan, Saulin, Daavidin ja Salomonin aikana, mutta oli sen jälkeen hajonnut sisäisiin kiistoihin ja myöhemmin ajautunut eri valloittajien hallintaan. Tuossa Apostolien tekojen kohdassa eletään juuri Rooman vallan alaisuudessa, joka tulisi päättymään vasta noin 600 vuoden jälkeen vuonna 636 jKr.

Mutta opetuslasten kysymyksen taustalla ei ollut vain Israelin rikkonainen menneisyys miehityksineen ja pakkosiirtolaisuuksineen vaan erityisesti sen tulevaisuus ja uusi nousu, josta niin monet profeetat olivat puhuneet ja kirjoittaneet. Profeettojen kirjat, jotka sisälsivät Israelin uudelleenrakentamisen ja juutalaisen kansan paluun ennustukset, kirjoitettiin pääosin Israelin jakautumisen aikana 700–500 eKr. Opetuslapset olivat tietoisia näistä profetioista, ja koska niissä puhuttiin myös Messiaasta hallitsijana, he odottivat Jeesuksen olevan tuon ennustuksen ruumiillistuma. Vihdoin koittaisi aika, että juutalaiset pääsisivät eroon roomalaisesta miehitysvallasta.

Mutta ei. Vielä ei ollut Israelin vapautuksen ja oman valtion aika, ja sen opetuslapsetkin ymmärsivät Luukkaan evankeliumin 24:21 mukaisesti: ”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin.” Tai oikeastaan opetuslapset ymmärsivät asian hieman väärin. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta tulisi hengellinen lunastus, ja valtiollinen ennalleen asettaminen tapahtuisi myöhemmin.

Palataanpa vielä hetkeksi Öljymäelle opetuslasten ja Jeesuksen väliseen keskusteluun ja siihen, mitä Jeesus vastasi heidän kysymykseensä Israelin valtakunnan uudelleenrakentamisesta (Ap. t. 1:7): ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.” Melkoisen salaperäinen ja ehkä hieman tylykin vastaus, mutta ei samaa luokkaa kuin silloin, kun Jeesukselle oli esitetty täysin perusteeton tai väärä kysymys. Silloin hän nimitti kysyjiä kyykäärmeen sikiöiksi tai valkeiksi kalkituiksi haudoiksi. Tapa, jolla Jeesus vastasi, myönsi kysymyksen lähtökohtaisesti oikeaksi. Koska Israelin valtiollinen uudelleenrakentuminen ei kuitenkaan tapahtuisi opetuslasten elinaikana eikä muutenkaan lähitulevaisuudessa, Jeesus halusi sysätä koko ajatuksen pois miesten mielistä.

Perimätieto kertoo Jeesuksen kuolleen noin 33-vuotiaana. Koska hänen syntymävuotensa toimii ajanlaskumme alkupisteenä, opetuslapset siis esittivät tuon kysymyksen noin vuonna 33. Se aika ja hetki, jonka Isä oman valtansa nojalla oli asettanut Israelin valtakunnan uudelleenrakennusvuodeksi, koitti 1915 vuotta myöhemmin, vuonna 1948. Näihin 19 vuosisataan mahtui Jeesuksen ennustama Jerusalemin temppelin tuho roomalaisten toimesta vuonna 70 jKr. (Matt. 24:1–2), monien profeettojen ennustama juutalaisen kansan karkotus eri kansojen joukkoon seurauksena heidän tottelemattomuudestaan, sekä maan autioituminen.

Tänään, 14.5.2018 juhlistamme Israelin valtakunnan uudelleenrakentamisen toteutumisen vuosipäivää Israelin valtion täyttäessä 70 vuotta. Helatorstaita vietimme viime viikolla Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi ja juuri siihen hetkeen kiinnittyi tuo opetuslasten kyselytunti Jeesuksen kanssa.

Se, mitä opetuslapset odottivat, toteutui vasta meidän aikanamme. Kuinka etuoikeutettuja olemmekaan, kun saamme nähdä Jumalan suunnitelman toteutuvan silmiemme edessä. Jos vain sen huomaamme.