Kirjoittanut
Vuokko Vänskä on pitkän linjan journalisti, jolla on myös kahdenkymmenen vuoden kokemus lähetystyöstä Japanista.Nuorten syrjäytyminen on todellinen ongelma, johon tasavallan presidentti Sauli Niinistökin on kiinnittänyt huomiota ja luvannut tehdä jotain asian hyväksi. Tehtävää hänellä tulee riittämään, sillä varsinkin yhä useampi nuori mies on vaarassa joutua elämästä sivuun.
Vanhempi konstaapeli Pekka Airamo Päijät-Hämeen poliisilaitokselta uskaltaa sanoa sen, mitä tänä naisten tasa-arvoa ajavana aikana on pidetty tabuna: miehen mallin puute ja isättömyys ovat työttömyyden ohella suurin tekijä nuorten miesten ahdinkoon ja syrjäytymiseen (Etelä-Suomen Sanomat 15.3.). Airamo kuuluu poliisin, kaupungin, seurakunnan ja sosiaalityöntekijän muodostamaan tiimiin, jonka tarkoituksena on katkaista ongelmanuoren kierre ja saada hänet vastuulliseen elämään päihteiden, rikollisuuden ja hölmöilyjen tieltä.
Pörssiyhtiöissä ollaan huolissaan naiskiintiöistä, mutta kasvatuksen alalla mieskiintiöistä puhutaan hyvin vähän. Peruskoulun opettajista miehiä on alle 30 prosenttia, lukion opettajista hieman enemmän, päiväkodin opettajista miehiä on kolme prosenttia. Sosiaalityöntekijöistä vain seitsemän prosenttia on miehiä. Naiset siis kasvattavat pojatkin, ja avioerotilanteissa naisvirkailijat pääosin päättävät lasten huoltajuudesta. Ongelma ei ole pieni, sillä vuosittain noin 30 000 lasta joutuu kokemaan vanhempiensa avioeron.
Viime aikoina on ajettu sellaista miehen mallia, jossa isä osallistuu lasten hoivaan ja kodinhoitoon kuten äitikin. Hyvähän se on, että isä muodostaa läheisen suhteen lapsiinsa, mutta pelkäänpä hieman, että tuossa ”hoivaisä” -vaateessa on jotain naisten määrittelemää: tekemällä asiat kuten nainen sanoo, olet hyvä isä. Isän ei kuitenkaan tarvitse olla äidin klooni.
Huonoiksi isiksi on tuomittu edellisen sukupolven sodankäyneet miehet, jotka yrittivät toipua taistelujen aiheuttamista traumoista itsekseen. He olivat juroja ja jäivät lapsilleen usein etäisiksi, mutta kantoivat kuitenkin vastuun perheestään. Huonona isänä saatetaan pitää miestä, joka ahkeroi perheen toimeentulon eteen, muttei osaa kummemmin kotona leperrellä. On myös miehiä, jotka eivät ole ottaneet aikuisen vastuuta ja isän paikkaa perheessä.
Jos kasvatusala on naisten hallussa, myös kirkko naisistuu. Seitsemänkymmentä prosenttia kirkon työntekijöistä on naisia. Onpa sellaisiakin seurakuntia, joissa kaikki työntekijät ovat naisia kirkkoherrasta lähtien. Todellista epätasa-arvoa siis.
Aivan kuten perhe tarvitsee isän, myös seurakunnassa ja järjestössä on pidettävä huoli siitä, että pojat voivat saada kristityn miehen mallin. Herätysliikkeen nuorisotyö on todellista nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyä, jolle soisi valtiovallankin antavan tukensa.
