Luomiskeskustelun jatkoa

 

Tämä teksti on jatkoa sille keskustelulle, joka ryöpsähti edellisestä blogikirjoituksestani Kreationismin loukku. Sen joka tahtoo pysyä kärryillä, kannattaa lukea asianomainen keskusteluketju ja myös Kalle Väätäisen kirjoitus Totuus luomisesta? ja sitä seurannut tekstailu.

Puhumme tärkeistä asioista, vaikka on heti alkuun sanottava, että kristityllä saa olla mikä tahansa käsitys maailman varhaishistoriasta, eikä hän sen käsityksensä vuoksi ole yhtään parempi tai huonompi kristitty. Tällä ei ole mitään tekemistä meidän uskomme kanssa. Kyseessä on vain filosofisluonteinen pohdinta siitä, miten Raamattu ja tieteellinen maailmankuva ovat sovitettavissa yhteen vai ovatko ne sovitettavissa millään tavoin.

IK neliöb. vko 27-28.MJa

Lähtökohtaisesti Raamatun luomiskertomuksen ja tieteellisen maailmankuvan yhdistämiseen on neljä erilaista ratkaisumallia. Yhden mukaan Raamatulla ja tieteellisellä maailmankuvalla ei ole mitään tekemistä keskenään, eikä tarvitsekaan olla. Ne pelaavat täysin eri pelikentillä. Toinen on uskontoa ja toinen tiedettä, eivätkä ne leikkaa missään kohdin.

Toinen mahdollinen kanta on, että Raamattu määrittelee kaiken ja tieteen on alistuttava sille. Jos tiede näyttää olevan vastoin Raamattua, sen pahempi tieteelle. Kolmas tapa olisi päinvastainen: tiede määrittelee, miten Raamattua pitää tulkita ja tarvittaessa osoittaa Raamatun vääräksi. Neljännessä mallissa pyritään ottamaan sekä Raamattu että tiede yhtä vakavasti, mutta ei sekoittamaan niitä keskenään asioissa, jonne tiede ei ulotu.

Jotkut keskustelukumppanini näyttävät edustavan kakkosvaihtoehtoa. Heidän raamattunäkemyksensä mukaan Raamattu on biologian, geologian ja maantieteen oppikirja ja se sanelee näille tutkimusaloille, mitä niissä saadaan tutkia ja millä menetelmillä. Kun puhutaan luomiskertomuksesta, joka on Raamatussa taaksepäin suuntautuvaa profetiaa, minun kantani on lähellä tuota ykkösvaihtoehtoa mutta asettuu kuitenkin paremmin neljänteen malliin.

Koko pappis- ja arkeologiurani ajan olen pyrkinyt käymään keskustelua Raamatun ilmoituksen ja historiallisen tutkimuksen välillä. Sitä käyn myös väitöskirjassani, joka löytyy kotisivultani. Tämä pohdinta on ollut suunnattoman antoisaa, sillä Raamattu on ilmiselvästi vahvasti historiaan ankkuroitunut kirja. Suunnaton määrä arkeologista aineistoa osoittaa tämän.

Genesiksen 11 ensimmäistä lukua muodostavat tässä suhteessa poikkeuksen. Niitä emme kykene sijoittamaan mihinkään tunnettuun historian jaksoon emmekä paikantaa maantieteellisesti. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivät ne olisi totta. Nehän ovat perusta koko raamatulliselle ajattelulle. Mutta tarkasteltaessa historiantutkimuksen näkökulmasta, emme löydä niille kiinnekohtia yleisestä historiasta. Toisaalta me tunnemme maailman varhaisvaiheita erittäin hyvin ja tarkasti mitattuna miljoonien vuosien taakse.

Jos kristitty pyrkii ottamaan vakavasti sekä Raamatun Jumalan sanana että tieteellisen tutkimuksen Jumalan antaman järjen valossa, hän haluaa jollain tavalla sovittaa yhteen nämä kaksi hyvin erilaista lähestymistapaa. Tässä minua auttaa seuraavanlainen kuva. Oletetaan, että taidemaalari maalaa kuvan ihmisestä. Sen jälkeen joku anatomian tutkija tekee tieteellisen analyysin, mitä sama ihminen sisältää. Edellisestä syntyy lähes aidon näköinen maalaus, jälkimmäinen on kenties vain rykelmä kaavoja ja numeroita paperilla. Molemmissa oli sama kohde, molemmat ovat totta, mutta niillä on erittäin vähän yhteisiä tekijöitä. Ajattelen, että Raamatun ensimmäisessä luvussa meillä on taidemaalarin kuva maailman luomisesta. Maalarin nimi on Pyhä Henki. Hän kykeni tekemään sen yhdellä sivulla. Tiedemiehet tarvitsevat tähän tuhansia sivuja ja pääsevät parhaimmillaankin vain likiarvoihin. Silti voimme sanoa, että molemmissa on sama kohde ja molemmat ovat totta, vain erilaisista näkökulmista katsottuna.

Jos Jumala olisi halunnut kirjoituttaa kirjaansa tiedemiehen näkökulman, hän olisi voinut tehdä sen. Mutta mitä järkeä siinä olisi ollut? Sitä ei juuri kukaan ymmärtäisi, eikä se ketään hyödyttäisikään. Hän kirjoitutti sen niin, että kaikkien aikojen ihmiset voivat ymmärtää sen kristallinkirkkaasti ja saada siitä heidän uskonsa kannalta riittävän ja oikean kuvan maailman luomisesta. Lisäksi hän asetti sen silloisen maailmankuvan puitteisiin, jotta ne miljardit ihmiset jota eivät koskaan tule tietämäänkään mitään tieteellisestä maailmankuvasta, lukevat sen aivan oikein. Luomiskertomus on siis oikea ja riittävä, vaikka se ei vastaa kysymykseen, milloin ja miten kaikki tapahtui. Tämän tutkimiseen meille on annettu järki ja se on tuottanut suunnattomasti luonnontieteellistä materiaalia, jonka valossa ymmärrämme melko paljon maailman varhaishistoriasta.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa on kaksi luomiskertomusta (onhan meillä neljä evankeliumiakin!), jotka selvästi poikkeavat toisistaan. Molempia ei voi ottaa yhtä kirjaimellisesti, sillä ne eroavat toisistaan liikaa. Molempien tarkoitus on kuitenkin aivan selvä ja kaikki, jotka haluavat ymmärtää ne oikein, ymmärtävät. Ensimmäinen kertoo luomisen aikajärjestyksessä, joka muuten on varsin yhtä pitävä tieteellisen maailmankuvan kertoman järjestyksen kanssa. Toinen keskittyy ihmisen luomiseen. Ne kuvaavat asioita tuon ajan maailmankuvan mukaisesti, aivan kuten me sanomme, että aurinko nousee aamulla kello kuusi, vaikka tieteellisesti ajateltuna se ei mihinkään nouse.

Raamatun luomiskertomus antaa meille tiedon kaikkein olennaisimmasta: kuka on Luoja ja mikä on ihmisen asema luomakunnassa. Heti perään kuvataan syntiinlankeemus, jota ilman ei voi käsittää maailmassa olevaa pahuutta. Samalla tulee ilmoitus Jumalan ratkaisusta syntiongelmaan, ja tieto siitä, että Kristus oli itse asiassa jo luomisessa läsnä ennaltaolevana.

Se joka on lukenut aiheesta vain kreationistien tekstejä, ei tietenkään voi tulla mihinkään muuhun tulokseen, kuinka että muut kannat ovat täysin väärässä. Se joka perehtyy keskusteluun eri näkökannoilta ja on valmis kuuntelemaan vastakkaisiakin näkemyksiä, saa aineksia tosiasioiden vakavaan punnitsemiseen ja voi irtaantua pelkkien propagandististen fraasien levittämisestä.

En ole tässä kirjoituksessa käsitellyt läheskään kaikkia luomiskertomukseen liittyviä ongelmia, mutta olen koettanut hahmottaa sen perusasenteen, jolla itse näitä asioita lähestyn. Ehkä tätä seuraavassa keskustelussa tai uudessa artikkelissa on mahdollisuus pureutua yksityiskohtiinkin.