Haredien haaste ja juutalaisevankelioinnin paluu juurille

 

Puolan pisimmän joen Wisłan, suomeksi tutummin Veiksel, varrella olevassa samannimisessä kaupungissa järjestettiin elokuussa Lausannen liikkeen juutalaisevankelioinnin (LCJE) konferenssi teemalla ”Sukupolvelta toiselle”. Lähes pari sataa juutalaistyössä mukana olevaa eri järjestöjen edustajaa kokoontui Puolan protestanttisimmalla alueella vehreään vuoristomaisemaan. Lausannen liikkeen juutalaisevankelioinnin Suomen työryhmästä paikalla olivat puheenjohtaja Pirjo Karttunen (IRR-TV) Vladimir puolisonsa kanssa sekä minä. 

Erilaiset työpajat avasivat juutalaisevankelioinnin ajankohtaisia haasteita ja mahdollisuuksia asiantuntijoiden kertomana. Juutalaisevankelioinnissa on aika palata juurille eli evankeliumin jakamiseen uskonnollisille juutalaisille. Tässä ajassa evankeliumin kertomiseen juutalaisille avautuu mahdollisuuksia myös turismin kautta. Juutalaiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, joka olisi kohdattavissa yhdellä tavalla ja tekniikalla. Yhdistävänä tekijänä erilaisista taustoista tulevien juutalaisten kohtaamisessa on merkityksen, identiteetin sekä yhteyden ja yhteisön löytämisen tarve.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Kiinankieliset kirkot sekä Aasiassa että muualla diasporassa ovat heränneet jakamaan evankeliumia myös juutalaisille, vaikka kirkolla on länsimaisten lähetystyöntekijöiden mukana tullut vahva korvausteologinen perinne. Vaikka kieli- ja kulttuurimuuri on korkea, kiinankielisten vahvuus juutalaistyössä ovat rukous ja henkilö- ja taloudelliset resurssit. Heillä ei myöskään ole antisemitistisen historian taakkaa. Monet israelilaiset nuoret viettävät välivuotta kiertäen eri puolilla ja myös perheet matkustavat suurin joukoin edullisessa Aasiassa. Monenlaisia evankeliointiprojekteja on toteutettu vuosien saatossa israelilaisten suosimissa turistikohteissa sekä messiaanisten juutalaisten että kristittyjen toimesta. Viime aikoina aasialaiset kristityt ovat huomanneet, että heidän ei välttämättä tarvitse lähteä Israeliin asti, heidän ei tarvitse lähteä edes pois kotoaan voidakseen jakaa evankeliumin juutalaisille. Esimerkiksi Taiwanille on viimeisen kolmen vuoden aikana syntynyt verkosto, jossa parikymmentä kristittyä kotia ottaa vastaan israelilaisia matkailijoita ja osoittaa heille vieraanvaraisuutta, viettää sapattia heidän kanssaan ja vastaa kysymyksiin siitä, miksi he suhtautuvat niin sydämellisesti juutalaisiin. Tieto taiwanilaisista majoittajista leviää reppumatkaajien kesken suusta suuhun ja netin verkostoissa. Sadat matkailijat ovat halunneet kokea paitsi aasialaista kulttuuria, myös tavata kristittyjä, joilla on aivan erityinen rakkaus heitä kohtaan. Tällaista kotimajoitusta voit tarjota juutalaisille matkaajille myös Suomesta. Järjestelmiä, jotka kouluttavat ja tarjoavat verkoston tuen, löytyy useampia. Yhden perusti israelilainen, joka Uudessa-Seelannista matkustaessaan kuuli itse evankeliumin kristityltä majoittajalta. Taiwanilaisesta verkostosta kertoi nuori paikallinen pastori.

Eräs nuori israelilainen messiaaninen nainen puolestaan havahtui siihen, että ulkomaan matkoilla kohdattujen ihmisten kanssa ei tehdä systemaattista jälkihoitotyötä heidän palattuaan kotiin. Jotkut vierailevat messiaanisessa seurakunnassa, jonka yhteystiedot ovat saaneet. Suurin osa ei kuitenkaan ole valmis tähän, vaan he toivovat vastaavanlaista sosiaalista yhdessäoloa mihin tottuivat matkaillessaan, yhteyttä jossa voi rauhassa omaan tahtiin tutustua ja kysellä. LCJE konferenssi oli erinomainen mahdollisuus verkostoitua ja jakaa työnäkyä. Ydintiimi työn aloittamiseen on jo koossa. Nuori nainen on esitellyt ideansa järjestelmällisesti israelilaisten seurakuntien johtajille ja saanut heidän tukensa. Työtapa ja tavoite on käytännössä yhteisön ja ystävyyden tarjoamista. Tätä israelilaiset kaipaavat erityisesti koronan jälkeen, yhteyttä ja yhteisöllisyyttä. 

Juutalaislähetyksen ja -evankelioinnin historia kulkee samaa tahtia protestanttisen lähetystyön kanssa. Ensimmäiset kansainväliset juutalaislähetysjärjestöt syntyivät pari sataa vuotta sitten ja ne toimivat aktiivisesti edelleen. Niiden perustajat ja ensimmäiset työntekijät olivat usein löytäneet Jeesuksen messiaanaan ortodoksijuutalaiselta taustalta ja edustivat tätä silloisen juutalaisuuden enemmistöä. Monet olivat jopa koulutettuja rabbeja, jotka kontekstualisoivat Jeesuksen messiaanisuuden rabbiinisen kirjallisuuden ja ortodoksijuutalaisuuden maailmaan ja niiden kautta kertoivat evankeliumin. Tästä näkökulmasta kertoa evankeliumi juutalaisille tuli vallitseva 1800-luvulta aina 1900-luvun puoleen väliin asti. Juutalaisten assimilaation myötä ja erityisesti holokaustin jälkeen enemmistö juutalaisista oli sekulaareja, maallistuneita. Heidän kysymyksensä uskon ja elämän suhteen nousivat muualta kuin juutalaisesta oikeaoppisuudesta. 1960-luvun radikalismi ja Jeesus-hippiliikehdintä vaikutti suuresti uudenlaiseen tapaan kertoa evankeliumi myös juutalaisille. Syntyi moderni messiaaninen liike, joka teki ajalle tyypillisesti radikaalia, rohkeaa ja suorasukaista evankeliointia kaduilla ja julkisessa tilassa. Tästä tavasta tuli valtavirtaa, joka täydentyi internetin ja sosiaalisen median kanavilla vuosituhannen vaihteessa. 

Nyt on tullut aika opetella uudelleen viemään evankeliumi tälle tavoittamattomalle ja nopeimmin kasvavalle juutalaisryhmälle, ortodoksijuutalaisille eli haredeille.  Tällä hetkellä, vuonna 2023, joka 7. maailman juutalainen on haredi, Israelissa joka 5. Suurperheiden myötä vuonna 2040 jo joka 4. juutalainen on haredi. Alussa juutalaislähetys oli entisten haredien heille tutussa kontekstissa tekemää työtä. Sittemmin työ tämän ryhmän parissa jäi marginaaliin. Nyt juutalaislähetyksen ammattilaisten, sekä juutalaisten että pakanoiden, pitää opetella erikseen toimimaan tämän kasvavan kansanryhmän parissa, joka kaikessa moninaisuudessaan on tulevaisuudessa juutalaisuuden valtavirtaa!  

Haredit eivät ole hekään yhtenäinen ryhmä ja jokainen on kohdattava yksilönä, mutta yhdistäviä tekijöitä on jiddisin kieli, keskiaikainen juutalainen filosofia sekä rabbien horjumaton auktoriteetti. Sola Scriptura ja Vanha testamentti eivät ole avaimia heidän ajatteluunsa, vaan Maimonides, Platon ja Aristoteles sekä usein kabbala. Islamin myötä kreikkalainen filosofia tuli arabiaksi keskiaikaisten rabbien ulottuville. Haredit eivät yleisesti itse tunnista kreikkalaisen filosofian, erityisesti Platonin vaikutusta heille keskeisen Maimonideen ajattelussa, vaan ajattelevat suullisen tooran olevan suoraan Siinailta. Filosofian tuntemus avaa tien haredien ajatteluun ja auttaa olemaan askeleen edellä argumentoinnissa. Tärkeää on myös esitelläänkö Jeesus Kristuksena vai Rabbina. Haredien kanssa ei voi ajatella, että Jeesus oli lain loppu ja puhua kristillisin termein, vaan tulee toimia kuten Jeesus itse toimi Emmauksen tiellä ja aloittaa keskustelu Mooseksesta.

Voidakseen kohdata haredeja, ei ole tarvetta leikkiä olevansa haredi. New Yorkissa toimiva lähetti kertoi, että hänen ortodoksituttunsa oli esitellyt hänet kristittynä ystävänä, joka on normaali eli hänellä on perhe ja lapset.  Yhteisö ja perhe, konservatiiviset arvot ovat keskeisiä. Yhteisö myös valvoo tiukasti jäseniään. Haredien kanssa keskustellaankin usein puhelimessa tai netissä, mikä mahdollistaa anonyymiyden ja sitä kautta suuremman avoimuuden. Keskusteluun antautuneiden haredien joukossa on ortodoksielämään jonkin verran turhautuneita, jotka eivät kuitenkaan aio jättää yhteisöä sekä niitä, jotka eivät usko Jumalaan ja ovat valmiita lähtemään yhteisöstä. Jälkimmäisiä kutsutaan ITC (in the closet, kaapissa olijat) tai double lifers. Lähetit työskentelevät näiden etsijöiden ja piilouskovien parissa, jotka ovat ovi laajempaan haredi-yhteisöön. ITC-haredit kaipaavat hengellistä ohjausta ja tukea elämään ja käytännön tarpeisiin. Jättäessään haredi-yhteisön he tarvitsevat menetetyn tilalle uuden yhteisön, joka jakaa samat konservatiiviset arvot. Iso kysymys onkin löytävätkö ortodoksitaustalta tulevat paikan messiaanisissa tai kristillisissä seurakunnissa.

Työpajoissa käsiteltiin myös ortodoksijuutalaisista katsoen toista äärilaitaa eli LGBTQ+ -yhteisöä, joka ei ole niinkään pieni vähemmistö sen enempää globaalisti kuin Israelissa tai juutalaisten parissa yleisesti.  Israelissa esim. 5%  lainsäätäjistä ilmaisee avoimesti kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Israelissa on muihin maihin verrattuna keskimääräistä enemmän LGBTQ+ -ryhmään identifioituvia henkilöitä, n. 10 %. Mitä nuoremmista sukupolvista on kyse, sitä todennäköisemmin he identifioituvat  LGBTQ+ -ryhmään. Yhdysvalloissa 9% juutalaisista identifioituu sukupuolivähemmistöön. Siellä 71% mielestä rabbien tulisi vihkiä samaa sukupuolta ovat parit, 13% mielestä se riippuu eri tekijöistä ja 15% vastustaa. Ortodoksijuutalaisista 32% hyväksyy tämän ilmiön, konservatiivijuutalaisista 80% ja reformijuutalaisista 92%. Vertailun vuoksi globaalisti LGBTQ+ -tyhmä muodostaa keskimäärin selvästi alle 10% väestöstä. 

Jälleen kerran kyseessä ei ole yhtenäinen ryhmä, vaan kuten kirjainten moninaisuuskin kertoo, ihmiset pitää kohdata yksilöinä, kuunnella aidosti heidän tarinansa ja tarpeensa. Myötätunto ja rakkaus ovat tärkeitä, samalla kun evankeliumin sanoman kanssa ei heidänkään kohdalla ole perusteltua tehdä kompromissia. Haredien kanssa tähän yhteisöön kuuluvia yhdistää tarve identiteetin työstämiseen ja yhteisön löytämiseen. Sitä monet etsivät Pride-marsseilta ja lukuisista etujärjestöistä. Keskusteluissa kävi ilmi, että seurakunnille erilaisuuden kohtaaminen seksuaalisuuden alueella ja nykyisessä polarisoituneessa ilmapiirissä on haastavaa.  Mutta jos nämä ihmiset eivät löydä yhteisöä Jeesukseen uskovien parissa, mistä sitten?! 

Vielä tällä hetkellä enemmistö juutalaisista on sekulaareja. Erityisesti Israelissa on vallalla vahva new age-henkisyys, sekä vahva polarisaatio ortodoksijuutalaisuuden ja sekulaarien välillä. Aiemmin, varsinkin diasporassa juutalaisuus uskontona säilytti kansallisen identiteetin ja tästä syystä haredeille annettiin erityinen asema Israelissa. Uutena ilmiönä Israelin juutalaisten parissa on kansallinen identiteetti israelilaisena, mihin ei monen kohdalla enää sisälly juutalaisuutta uskonnollisena ulottuvuutena.  Henkisyyden ja hengellisyyden kaipuu ei kuitenkaan häviä ja tällaiset ihmiset ovat avoimia kaikelle, itämaisen uskonnollisuuden lisäksi yllättäen myös kristilliselle todistukselle. 

Mekaaninen evankeliumin kertominen tai anonyymi evankelioivan materiaalin jakaminen ei asiantuntijoiden mukaan ole tällä hetkellä paras tapa tavoittaa juutalaisia. Taustasta riippumatta  juutalaiset on kohdattava yksilöinä ja evankeliumi on kommunikoitava niin, että se vastaa heidän merkityksen, identiteetin sekä yhteyden ja yhteisön löytämisen tarpeisiinsa. Jokaisella sukupolvella on oikeus kuulla muuttumaton evankeliumi. Evankeliointitapojen on muututtava ja sopeuduttava kulloiseenkin aikaan. 

Kuuntele lisää Kylväjä Podista

Lue lisää Lausanne Consultation on Jewish Evangelism – LCJE

 
Kylvaja artikkelibanneri