Haluaisin tutustua sinuun

 

– Haluaisin tutustua sinuun.
– Mutta emmekö me tunne jo?
– En minä tiedä sinusta lopulta kovinkaan paljoa. Haluan tutustua sinuun todella. Haluaisin, että kerrot minulle koko elämäsi tarinan.
– Miksi haluat kuulla?
– Minä olen sinun seurakuntasi paimen ja sinä kuulut laumaan. Haluan tuntea sinut, että voisin rukoilla puolestasi ja että sinä voisit olla aidosti ja rehellisesti ihminen.
– En ole koskaan kertonut koko elämääni kenellekään.

Olen ollut pastori kuusi vuotta. Paimenen työ on jatkuvaa harjoittelua. Viimeiset neljä kuukautta olen saanut toteuttaa työssäni itselleni ainutlaatuista tehtävää. Olen ryhtynyt tapaamaan seurakuntalaisiani yksi kerrallaan tutustuakseni heihin todella. Aion tavata kaikki kirkossakävijät. Olen antanut etukäteen pohdittavaksi kysymyksen: Miten minusta tuli minä? Sitten tapaamme ja ihminen saa kertoa elämänsä tarinan. Keskustelut ovat olleet syviä, koskettavia ja vaikuttavia. Yksi kerrallaan ihmiset ovat muuttuneet läheisemmiksi ja rakkaammiksi. Ihmisyys piirtyy esiin tarkemmin ja kauniimmin jokaisen kohdalla yksi kerrallaan. Yhteinen rukous, mahdollisuus rippiin ja henkilökohtainen siunaaminen ovat suuri lahja jokaisen keskustelun päätteeksi.

Perheniemi evankelista-neliö vkot27.-28.

Ajatuksen tapaamisiin sain, kun surukseni huomasin, että tunnen hyvin seurakunnastani enimmäkseen ne ihmiset, jotka ovat käyneet sielunhoidollisia keskusteluja kanssani. Monia niistä, jotka toimivat erilaisissa vastuunkantotehtävissä en tuntenut juuri ollenkaan. Olin hoitanut huonosti paimenvirkaani, kun en ollut todella tutustunut ihmisiin. Liian monen ihmisen ohitse olin mennyt todella tuntematta tätä ja todella välittämättä.

Pastorina lankeaa helposti ajattelemaan, että kyllä ihmiset tulevat juttelemaan, jos heillä on asiaa. On helppoa olla vain tavattavissa. Mutta ei paimen ole vain tavattavissa. Paimen haluaa tuntea laumansa. Paimen haluaa tietää lampaiden vaivat ja haavat. Vasta sitten paimen voi iloita lampaistaan, kun elämän kivut ja ilot muuttuvat yhteisen jakamisen kautta yhteiseksi todellisuudeksi. Olen onnellinen, että olen löytänyt erinomaisen välineen paimenviran hoitoon.

Pastorin näkökulmasta oivaltamani asia on niin merkittävä, että haluan kysyä sinulta: Tunnetaanko sinut? Oletko sinä koskaan saanut kertoa elämäsi tarinan seurakuntasi pastorille? Onko sinulla seurakuntaa, jossa paimenvirka toteutuu Raamatun tarkoittamalla tavalla? Tunnetko sinä todella ne ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä? Onko sinuun todella tutustuttu?

Jeesus sanoo: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut.” Joh 10:14

Ymmärrätkö, rakas ystävä, Kristus tahtoo todella tuntea sinut ja että sinut todella tunnetaan. Jeesus hoitaa laumaansa asettamansa paimenviran kautta. Kun hän tahtoo opetella tuntemaan meitä, tahtoo hän senkin asian tehdä ihmisen kautta. Jeesus kyllä tuntee jokaisen meistä. Ihmiselle on elintärkeää, että toinen ihminen, joka on lihaa ja verta kuulee tarinamme. Siksi ei riitä, että Jeesus tuntee meidät vain hengellisessä todellisuudessa. Meillä ihmisillä on suuri tarve tulla tunnetuksi ja kuulluksi. Siksi Kristus hoitaa laumaansa ihmisten kautta. Ihmisellä on suuri tarve kertoa elämästämme toiselle ihmiselle. Suuri on myös tarve tulla armahdetuksi ja hyväksytyksi.

Hyvän paimenen sunnuntain Vanhan testamentin lukukappale kuvaa hienolla tavalla oikean paimenuuden toteutumista: ”Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.” (Hes. 34: 15-16)