Syksyn hätkähdyttävin kirkollinen uutinen maailmalta oli anglikaanisen kirkkoyhteisön jakautuminen. Raamattukonservatiiviset anglikaanikirkot ilmoittivat 16.10. sanoutuvansa irti Canterburyn arkkipiispan kaitsennasta ja yhteydestä liberaaleihin anglikaanisiin kirkkoihin. Näiden konservatiivisten kirkkojen jo vuonna 2008 muodostama GAFCON-yhteisö ei katsonut jättäneensä anglikaanista kirkkoyhteisöä vaan julistautui maailmanlaajan anglikaanisen kirkkoyhteisön viralliseksi edustajaksi. Taustalla oli jo pitkään jatkunut jännite lähinnä globaalin etelän perinteistä kristillistä uskoa edustavien sekä pohjoisen ja lännen liberalisoituneiden kirkkojen välillä. Keskeisinä konkreettisina kysymyksinä olivat suhtautuminen samaa sukupuolta olevien avioliittoihin ja homosuhteessa eläviin pappeihin ja piispoihin. GAFCON-yhteisön kirkot edustavat yli 50% kaikista maailman anglikaaneista.
Kristinuskon painopiste on jo pitkään ollut globaalissa etelässä. Muun muassa suurimmat luterilaiset kirkot ovat Afrikassa, suurimpana Etiopian Mekane Yesus -kirkko. Etelän kirkot ovat pääosin raamattukonservatiivisia. Nyt tapahtunut anglikaaniyhteisön hajoaminen kertoo siitä, miten etelän kirkot ovat saaneet tarpeekseen pohjoisen ja lännen alati liberalisoituvasta arvomaailmasta, joka on myrkyttänyt myös kirkot. Etelän kristityt eivät halua meidän liberaaleja arvojamme ja teologiaamme, joita me olemme yrittäneet heille tyrkyttää.
Onko noin 100 miljoonan jäsenen anglikaaniyhteisön hajoaminen alkusoittoa laajemmalle jakautumiselle? Miten käy luterilaisen kirkkoyhteisön? Luterilaisen Maailmanliiton (LML) suurimmat jäsenkirkot ovat raamattukonservatiivisia, mutta LML:n teologinen linja on hyvin liberaali. Milloin etelän luterilaiset kirkot seuraavat anglikaanisten sisarkirkkojensa esimerkkiä?
Etelän kirkot ovat paitsi raamattukonservatiivisia, myös voimakkaasti kasvavia ja evankelioivia. Jo nyt on merkkejä siitä, että etelän kristityt tulevat pohjoiseen lähetystyöhön. Tervetuloa!
Sanansaattajan 21/2025 pääkirjoitus
