Avioliitto – täydelliset älkööt vaivautuko

 

Viime viikonloppuna juhlimme puolisoni kanssa kuudetta hääpäivää. Jälkitunnelmissa päätin koota yhteen ajatuksiani avioliitosta. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole sanella ohjeita ylhäältä päin, sen kunnian annan kokeneemmille aviopareille, vaan jakaa joitakin oivalluksia. Kirjoitan myös itseäni varten, sillä monessa asiassa olen harjoittelija enkä mestari.

Kuusi vuotta, siis myös kuusi ajatusta, jotka liittyvät avioelämään.

Perheniemi trp.sh-neliö vkot25.-26.

 

1. Avioliitto on lähtö, ei maali

Monissa häissä vihkiparille toivotetaan onnea toteamalla, että heidän laivansa on lipunut avioliiton satamaan. Vertauskuva on kaunis, mutta osuu harhaan. Avioliitto ei ole matkan päätepiste, vaan alku. Hääpäivä on lähtölaukaus uudenlaiseen, ennennäkemättömään elämään. Siitä päivästä eteenpäin suhteen ei ole tarkoitus näivettyä, vaan kukoistaa.

Miksi monet avioparit päätyvät laskusuuntaan kirkosta poistuttuaan? Koska avioliitto ei muuta mitään heidän elämässään, siinä ei ole odotettavaa eikä hohtoa. Hammasharjat asuvat jo samassa kipossa, ja parisänky on jaettu. Tämä tilanne koskee yhä useammin myös seurakuntanuoria. Varaslähtöjä otetaan, vaikka ne eivät ole sallittuja eivätkä uumoile menestystä itse kisassa.

”Mitä sitten?” kuulen mielessäni vastauksen. Parisuhdehan on jokaisen oma asia, toiset eivät saa sotkea soppaan lusikkaansa. On totta, että muut ihmiset eivät voi vaatia, vahtia tai ottaa siitä vastuuta. Silti avioliitto ei ole vain kahden kauppa. Se on Jumalan asettama liitto. Hänen silmissään pyhä.

 

2. Kilpailu kannattaa

Tunnustan olevani itsepäinen luonne. Yritän usein saada tahtoni läpi ja toivon, että asiat tehtäisiin minun tavallani. Aviovuodet ovat kuitenkin opettaneet, että on mukavampaa olla onnellinen kuin oikeassa. Kilpailu ei kannata siinä, kumpi saa päättää asioista, vaan siinä, kumpi joustaa paremmin. Kumpi antaa paremmin toiselle tilaa ja luvan toteuttaa itseään ja haaveitaan. Raamatussa sanotaan myös hienosti: ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room. 12:10) Naimisissa kyse ei ole minusta vaan meistä. Tallattavaksi ei tarvitse suostua, mutta mitä enemmän kunnioitusta ja rakkautta tuhlaa, sitä enemmän niitä saa takaisin.

 

3. Muuttua voi, muuttaa ei

Tunnetussa sloganissa sanotaan: ”Ole se muutos, jonka haluat nähdä”. Se pätee osuvasti myös avioliittoon. Jos sinua tänään ärsyttävät hikisukat lattialla, ne ärsyttävät todennäköisesti 20 vuoden päästäkin. On helpompaa itse olla kärsivällinen ja viedä ne pyykkiin kuin jatkuvasti vaatia toista tekemään se. Tai jos puolisosi on kerran pettänyt luottamuksesi, hän voi tehdä sen myös uudelleen. On parempi antaa anteeksi kuin odottaa, että toisesta tulee synnitön. Mutta miksi hän aina tekee virheitä, vaikka minä en tee? On aika katsoa peiliin. Tällä pallolla ei asu täydellisiä ihmisiä.

 

4. Puhu äänellä, jonka kuulen

Ihminen ei osaa lukea ajatuksia. Varsinkaan mies. Nainen lukee niitä usein väärin tai ylitulkitsee. Sen sijaan ihminen on luotu puhumaan. Keskustelu on avioliitossani ollut paras keino oppia tuntemaan toista paremmin ja selvitä vaikeista tilanteista. Rehellisyys ei ole vielä koskaan heikentänyt liittoani. Vaikka pitäisit asiaasi kuinka häpeällisenä, vaikeasti ymmärrettävänä, naurettavana tai hirveänä, sano se ulos. Avoimuus on myös osoitus luottamuksesta puolisoa kohtaan.

 

5. Rakkaus voi herätä kuolleista

Meidän avioliitossamme rakkautta ei ole koskaan haudattu, mutta on monia, jotka ovat niin tehneet. Onneksi rakkauden voi usein elvyttää, se voi yllättää uudelleen, vaikka tuntuisi siltä, että liitto lahoaa kuin katto pään päältä. Tarinat avioliittoleireiltä hämmästyttävät kerta toisensa jälkeen: milloinkaan ei kannata heittää pyyhettä kehään liian aikaisin. Sen uskominen ei ole helppoa, että parempia päiviä on edessä, kun niin monet liitot kaatuvat ympäriltä. Suomessa lähes joka toinen avioliitto päättyy eroon. Tilastoista tulee henkilökohtaisia silloin, kun eron kohtaa lähipiirissä. Tässäkään asiassa seurakunta ei ole lintukoto. Eikä avioliitto itsessään ole aina mustavalkoista. Mutta muista: kaikki on mahdollista Jumalan kanssa.

 

6. Jumala hoitaa – jos vain tahdot

Kun päätimme mennä 19-vuotiaina naimisiin, kaikki eivät ottaneet uutista vastaan hymyssä suin. Yllättäviä eivät olleet niiden reaktiot, joille kristillinen elämä ei ole tuttua, koska eihän perus nuori sido itseään avioliittoon teinivuosinaan. Mutta seurakunnassa muutamien läheisten epäilykset ihmetyttivät. Meillehän tulisi kolme vuotta täyteen seurustelua ennen naimisiin menoa – pidempään kuin monella niissä piireissä! Emme nähneet syitä jarrutteluun.

Myöhemmin olemme ymmärtäneet epäilykset. Otimme valtavan riskin, sillä emme tienneet kuin sinapinsiemenen verran elämästä sen ikäisinä. Epäilykset jäivät kuitenkin epäilyksiksi. Avioliitostamme ei tullut vuoden tai parin kestävä floppi. Se ei ole päättynyt nuoruuden kasvukipuihin, kokemuksen puutteeseen tai edes ratkaisemattomiin erimielisyyksiin.

Mikä on pitänyt meidät yhdessä?  Pekka Simojokea lainaten: ”Tänne saakka on tultu hänen voimassaan.” Uskon, että Jumala on ollut puolellamme. Hän on kirkon alttarilla sitoutunut liittoomme. Mutta tuntemani Jumala ei tee mitään väkisin. Samalla tavalla kun hän kysyy, tahdotko uskoa minuun, hän kysyy, tahdotko nähdä vaivaa ja taistella avioliittosi puolesta. Parisuhde sisältää suuria tunteita, mutta ne eivät pidä sitä yllä. Siihen vaaditaan työtunteja. Avioliitto on ahkerien luvattu maa.