Auringonlaskuja, kotiinpaluita ja puutarhoja

 

Air Force One laskeutui eilen illalla Helsinkiin auringonlaskun kultaamalta taivaalta. Yhdysvaltain presidentti Joe Biden vieraili Suomessa, ja tiedotusvälineet ympäri maailmaa seurasivat vierailua tunti tunnilta.  Kyse oli historiallisesta tapahtumasta, olihan tämä ensimmäinen kerta, kun maailman vaikutusvaltaisin valtiomies tuli varta vasten Suomeen tavatakseen maamme presidentin ja keskustellakseen hänen kanssaan. Bidenin vierailun yhteydessä järjestettiin myös Yhdysvaltojen ja Pohjoismaiden huippukokous, muutaman vuoden tauon jälkeen. Suomessa ja myös koko maailmassa tapahtuu nyt paljon ja nopeasti. Tulevaisuutta on entistä vaikeampi ennustaa. Viisivuotissuunnitelmien aika on lopullisesti ohi, sanovat asiantuntijat.

Kerrotaan jonkun kerran tuumailleen, että jos hän kuulisi maailmanlopun olevan tulossa, hän istuttaisi omenapuun. Emme tiedä, mitä kaikkea tämän tuntemattoman ajattelijan mielessä näihin sanoihin kytkeytyi, mutta hiilijalanjälkensä kanssa kärvistelevä nykyihminen saattaisi kommentoida niitä todeten, että olisi ehkä kannattanut istuttaa se puu jo paljon aikaisemmin ja antaa maailmalle näin lisää elinaikaa. Maailmanloppu jäi onneksi kuitenkin tulematta, ja tuntematon ajattelijamme ehti näin istuttaa, ei vain yhden, vaan useita omenapuita.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Omenapuita ja muitakin kasveja kannattaa istuttaa ja hoitaa edelleen. Etsiessäni ohjeita ja inspiraatiota siihen puuhaan löysin Yle 1 -kanavalla pyörivän ohjelmasarjan Rakkaudesta puutarhaan, jossa  englantilainen puutarhuri Alan Titchmarsh vierailee eri puolilla Brittein saaria heitteille jääneissä puutarhoissa. Hän tulee paikalle ja heilauttaen lapiotaan kuin taikasauvaa saa kukkapenkit kukoistamaan ja puut ja pensaat kohoamaan puutarhan aikaisemmin tyhjyyttään ammottaviin kohtiin. Mutta hän ei tee niin vain todistaakseen puutarhuritaitojaan. Hän haluaa ilahduttaa ihmisiä, ja mikä olisikaan parempi tapa kuin luoda kauneutta heidän ympärilleen.

Katsojat voivat lähettää ohjelmaan vinkkejä ihmisistä, jotka antavat pyyteettömästi aikaansa ja voimiaan toisten auttamiseen, samaan aikaan kun itse kenties elävät raskaassa elämänvaiheessa tai ovat toipumassa sellaisesta. Kaunis puutarha, jossa voisi rentoutua ja virkistyä voi kangastella heidän mielessään, mutta voimat eivät riitä pihasta huolehtimiseen. Mutta ei hätää, Alan tiimeineen rientää paikalle ja yllättää ohjelmaan ilmoitetun pihanomistajan iloisella uutisella: kaikki järjestyy! Parissa päivässä umpeenkasvanut ryteikkö jäsentyy silmiä hivelevän kauniiksi puutarhaksi ja karusta betonilla päällystetystä takapihasta kuoriutuu kukkiva keidas. Koskettavinta ohjelmassa on kuitenkin katsella ihmisten reaktioita, kun he näkevät pihansa, joka on muuttunut paratiisiksi. Monet mykistyvät, koska se, mitä he näkevät, on jotakin niin paljon enemmän ja niin paljon kauniimpaa kuin he koskaan osasivat toivoa.

Mutta vähintään yhtä koskettavaa on seurata pääpuutarhuri Alanin ilmeitä. Ihmisten hämmästys ja kiitollisuus purkautuu usein kyyneleinä, ja myös Alan liikuttuu heitä katsellessaan. Hän on nähnyt vaivaa valmistaakseen kullekin pihan omistajalle henkilökohtaisen, yksilöllisen lahjan. Jokaisesta Alanin kädestä lähtevästä puutarhasta löytyy huolella ja rakkaudella sijoiteltuja yksityiskohtia: pihan omistajan lempivärejä suurina kukkamerinä, kasveja, jotka tuovat merkityksellisiä muistoja mieleen, rakkaita esineitä, hoitavia tuoksuja, tilaa tärkeille harrastuksille, kutsuva paikka yhdessäololle tai soppi, johon voi vetäytyä olemaan vain omassa rauhassaan. Alan saa olla todistamassa lahjan vastaanottajan iloa, eikä ole ihme, että hänenkin silmänsä kostuvat.

Tämän ohjelman äärellä olen yhä vahvemmin vakuuttunut siitä, että puutarhat ovat enemmän kuin vain antoisia harrastuksia tai virkistäviä keitaita. Niiden vetovoima ja vaikutus meihin kumpuaa jostakin hyvin syvältä ja hyvin kaukaa. Kun katselen Rakkaudesta puutarhaan -ohjelmaa mieleeni nousee Raamatun alkulehtien eteemme piirtämä kuva Jumalasta kävelemässä puutarhassa illan viiletessä, kutsumassa ihmistä seuraansa. Tuon puutarhan tuoksuja ja ääniä emme pysty enää tavoittamaan, mutta aina joskus keskellemme tulee joku Alanin kaltainen, joka on saanut kylvääkseen siemeniä, jotka tuntuvat olevan peräisin tuosta ensimmäisestä puutarhasta ja sen rakkaudentuoksuisesta ilmapiiristä. Noista siemenistä versoo asioita, jotka koskettaessaan meitä saavat jotakin kummallista tapahtumaan sisällämme. Jotakin lähtee liikkeelle, kuin rikki menneen palapelin palaset alkaisivat etsiytyä takaisin oikeille paikoilleen.

Tänä iltana maailman vaikutusvaltaisin valtiomies nousee jälleen Air Force Oneen ja lähtee paluumatkalleen lentäen kohti auringonlaskua. Alkaa vaihe, jossa Helsingissä käydyissä keskusteluissa piirrettyjä suuntaviivoja ja laadittuja suunnitelmia paremman ja turvallisemman tulevaisuuden rakentamiseksi maailmallemme aletaan laittaa käytäntöön. Olen toiveikkaalla mielellä, mutta samaan aikaan tiedostan, että tulevaisuus on meille hämärän peitossa.

Mutta yhden asian tiedän varmasti. Kauan ennen Bidenia koko maailmankaikkeuden Kuningas valmistautui myös palaamaan takaisin kotiin. Ennen lähtöään hän, Jeesus, lupasi mennä valmistamaan meille paikkaa luonaan. Tapahtuipa se sitten tämän maailman auringon laskettua viimeisen kerran tai vain oman pienen elämäni päätyttyä, tiedän kerran pääseväni näkemään tuon paikan. Aavistelen myös, että meille valmistetut paikat ovat vielä kauniimpia ja yksilöllisemmin räätälöityjä kuin Alanin puutarhoista yksikään. Ja kenties meille jokaiselle on varattu myös jotakin sellaista, ”mitä silmämme ei ole nähnyt eikä korvamme kuullut ja mitä emme ole voineet sydämessämme aavistaakaan”; jotakin, mitä olemme tietämättä aina kaivanneet, mutta jolle meillä ei ole ollut sanoja. Kun aika on, siellä se odottaa meitä.