Anteeksi vaan, mutta Turku?

 

Turku on kaunis ja historiallinen kaupunki. Sen kehitys niveltyy kotimaamme vaiheisiin monen vuosisadan ajan. Turku oli pitkään Suomen suurin kaupunki ja pääkaupunkikin. Tänä päivänä siellä asuu 180 000 ihmistä ja se on Suomen viidenneksi suurin kaupunki.

Turun historian katsotaan alkavan vuodesta 1229, jolloin Paavi Gregorius IX kirjeellään antoi luvan siirtää piispanistuinta. Aleksanteri I korotti Turun piispan Suomen arkkipiispaksi vuonna 1817.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Arkkipiispa, Turun arkkihippakunnan johtamisen lisäksi, on myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen, kirkkohallituksen, piispainkokouksen ja kirkon ulkoasiain neuvoston puheenjohtaja. Lisäksi arkkipiispa edustaa kirkkoa suhteessa valtioon, ulkovaltoihin ja muihin kirkkoihin. Arkkipiispan mielipiteitä myös uutisoidaan piispoista ahkerimmin ja hänen mielipiteensä vaikuttavat vahvasti koko kirkon ilmapiiriin ja ihmisten kirkosta saamaan kuvaan. Hän on sekä kirkon presidentti että pääministeri.

Minulla ei siis ole sinänsä mitään Turkua vastaan eikä nykyistä arkkipiispaakaan vastaan. Olen aina iloinen, kun Paarma muistuttaa inhimillisyydestä, armosta ja lähimmäisen rakastamisesta. Pidän häntä tolkun ihmisenä kovassa maailmassa. Koen kuitenkin hyvin oudoksi sen, että arkkipiispan, tuon ensimmäisen piispojen joukossa, valitsevat muun Suomen puolesta käytännössä turkulaiset. Turulla on valitsijaäänistä 70 %, mutta kansasta vain 13 %. Kaupungin historiasta huolimatta tämä demokratian vinouma ei mene minulle jakeluun.

En usko olevani ainut ymmärtämätön. Luulin, että kirkkoamme edes yritetään johtaa noudattaen suomalaisten ajatuksia siitä, mitä on hyvä hallinto ja johtaminen. Olemmehan mielestäni loppujen lopuksi melko keskusteleva ja demokraattinen kansa. Seuraamme johtajiamme ajoittain liiankin kiltisti, mutta vaaleissa haluamme valituksi tulevan nauttivan kansan luottamusta. Miten sitten pitäisi suhtautua täysin järjettömästi valittuun arkkipiispaan? Hänen asemaltaan putosi minun silmissäni pohja. Miten kukaan voi ottaa vakavissaan johtohahmon, jonka demokraattinen oikeutus johtaa kansankirkkoa puuttuu?

Ilmeisesti minun tulee luopua siitä harhasta, että kirkko sitoutuisi kansanvallan ihanteisiin. Ja todeta, että kirkon verotusoikeuden perusta ohenee ohenemistaan.