Aggression purkaminen on vahingollista

 

Ihmisen aggressiivisuudesta esitetään jatkuvasti näkemyksiä, joita tieteellinen tutkimus ei tue. Myös uskonnollisissa lehdissä on ollut juttuja, joissa on korostettu purkamisen hyödyllisyyttä. Aiheesta on  tehty useita tutkimuksia. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että ne  tutkimukseen osallistuneet henkilöt, jotka uskoivat, että hiekkasäkin  lyöminen vähentää stressiä, olivat halukkaampia myöhemmin rankaisemaan  niitä, jotka olivat heitä loukanneet. Kun nämä henkilöt sitten oikeasti  saivat lyödä hiekkasäkkiä, se lisäsi halua rangaista. Tulokset ovat  yleensä olleet tällaisia eli aggressioiden purkaminen edistää  aggressiivisuutta.

Teko määritellään aggressiiviseksi silloin, kun se on tahallinen ja  tuottaa joko fyysistä tai psyykkistä vanhinkoa. Tahatonta vahingon  aiheuttamista ei tulkita aggressiiviseksi. Aggressiotutkimuksen perusteella voidaan tehdä seuraavia johtopäätöksiä.

Perheniemi trp.sh-neliö vkot25.-26.

 Ei ole olemassa mitään sellaista aggressiivisuuden varastoa, jota  pitäisi purkaa, koska se muuten patoutuu sisään. Tämä näkemys oli  yleinen jo antiikissa ja vahvistui uudestaan psykoanalyyttisten  tulkintojen myötä.

(Pahan olon purkaminen aggressiivisilla teoilla (loukkaavat puheet,  kostaminen, elottomien kohteiden lyöminen) lisää aggressiivisuutta.  Harjoittelu tekee mestarin. Kun on kerran jotakin tehnyt, voi tehdä  toistekin.

 Aggressiivisilla teoilla ihmiset voivat saada monenlaista hyötyä  itselleen, kuten valtaa, asemaa, turvallisuutta ja aineellisia etuja.  Tavallisesti kyse on vahvemman oikeuksista, jolloin heikommat joutuvat  kärsimään. Aggressiiviset teot voivat siis olla tekijänsä kannalta  edullisia.

Viha ja suuttumus ovat luonnollisia tunteita, mutta ne on opittava  hallitsemaan, eikä niitä saa purkaa aggressioina. Suuri osa pahoista
teoista aiheutuu vihasta. Kun vihalle annetaan valtaa, seurauksena on  pahoja asioita.

 Me voimme vihastua sekä itseemme että toisiin kohdistuvista  vääryyksistä, jolloin tunne on merkki siitä, että asiaan on puututtava.  Tässä mielessä vihastumisesta voi seurata jotakin hyvää. Yleensä aggressiivinen käyttäytyminen vaikeuttaa omaa ja muiden elämää. Asioiden  korjaaminen vaatii malttia ja harkintaa. ”Vaikka vihastuttekin, älkää  tehkö syntiä.” Tuntuu pahalta, kun vihasta puhutaan voimavarana.  Kielteiset tunteet ovat hälytysreaktioita. Usein ne kertovat siitä, että  asiat eivät ole niin kuin haluaisimme.

 Koetut vääryydet ja muut vaikeat asiat voivat synnyttää jatkuvaa  pahan olon tunnetta, jossa monet kielteiset tunteet, kuten viha,  katkeruus, tyytymättömyys, ahdistus ja masennus kietoutuvat toisiinsa.  Tällaiset pahan olon tunteet vaativat käsittelyä. Tarjolla on useita keinoja, joissa ei ole kyse aggression purkamisesta, vaan uusista  ajattelu- ja toimintatavoista. Näitä keinoja ei oteta esiin  aggressioiden, vaan vahvuuksien varastosta. Lepo, hellittäminen,  rentoutuminen ja armon vastaanottaminen ovat parhaita keinoja käsitellä  pahaa oloa. Myös liikunta ja mieluisat askareet auttavat rentoutumaan.  Liikunta ei pura aggressioita, vaan edistää hallinnan kokemusta ja  edelleen hyvinvointia. Hyväkuntoinen kestää paremmin stressiä.

 Vaikka emme pura aggressioita, pahaa oloa on hyvä käsistellä yhdessä  turvallisten henkilöiden kanssa. Jos kyse on hyvin pitkään jatkuneista
ongelmista, asiantuntijan puoleen kääntymistä on syytä harkita. Koska sana purkaminen tuntuu monien mielestä niin osuvalta, niin tässä  merkityksessä sitä voidaan käyttää. Puhumattomat traumat ja ahdistavat asiat ovat terveysriski.

 Lähtökohtana olkoon omien asenteiden ja toimintatapojen muuttaminen. Vaadimme itseltämme ja muilta liikaa. Milloin haluamme miellyttää kaikkia, milloin on pakko osata ja hallita, milloin olemme aina  oikeassa. Täydellisyyden tavoittelu johtaa herkästi uupumukseen. Olemme  kovin sokeita omaan itseemme nähden.

 Loputon periksi antaminen ja vääryyteen mukautuminen eivät ole  kristillisiä hyveitä. Vääryyksiin, alistamiseen, kiusaamiseen,  hyväksikäyttöön ja syrjintään on lupa puuttua olipa sitten kysymys omista tai muiden asioista.

Kiltteys, hyväntahtoisuus, anteeksianto ja rakkaus ovat elämän  todellisia voimavaroja, eivät viha ja aggressio. Niitä käyttöön ottamalla ja harjoittelemalla vihakin voitetaan. Vihaa ei voiteta aggressioita purkamalla.