Kristillistä koulua toivovien perheiden tarpeiden pitäisi näkyä nykyistä paremmin koulujen lupapäätöksissä, katsoo Kristillisten koulujen ja päiväkotien liiton hallituksen puheenjohtaja Jukka Sipilä. Hän kaipaa lupamenettelyyn selkeämpiä arviointiperusteita ja muistuttaa, ettei kasvatusta voi tarkastella vain tehokkuuden näkökulmasta.
Kristillisen koulun tarvetta ei Jukka Sipilän mielestä voi arvioida pelkästään sen perusteella, onko alueella riittävästi koulupaikkoja. Kyse on myös siitä, millaista kasvatusta vanhemmat lapsilleen toivovat.
Koulujen paremmuusvertailun sijaan Sipilä korostaa perheiden mahdollisuutta valita lapselleen vakaumuksensa mukaista opetusta ja kasvatusta.
– Perheitä on hyvä kuulla ja sitä kautta antaa perheille mahdollisuus valita, mikä heidän mielestään heidän lapselleen on paras opetus ja kasvatus, Sipilä sanoo.
Lupaviranomaisen vastaus Sipilän esittämään kritiikkiin jää vielä auki.
Koulupaikkojen määrä ei kerro koko tarpeesta
Sipilän mukaan nykyinen laki mahdollistaa jo yksityisen opetuksen järjestämisen. Ongelmaksi hän nostaa erityisesti sen, miten uuden koulun tarvetta lupamenettelyssä arvioidaan.
Hänen mukaansa oppilasmäärien väheneminen ja olemassa olevien koulujen riittävyys ovat painaneet arvioinnissa silloinkin, kun lupaa on haettu erityiseen maailmankatsomukseen perustuvan opetuksen järjestämiseen. Sipilän mukaan maailmankatsomuksellista perustetta ei tällöin ole arvioitu.
Hän kaipaa tarkempia arviointiperusteita sekä koulutustarpeen että hakijan taloudellisten edellytysten tarkasteluun. Koulua suunnittelevan tahon pitäisi hänen mielestään pystyä ennakoimaan, mitä luvan saaminen edellyttää.
Kysyntää selvitetään Sipilän mukaan esimerkiksi ennakkotiedusteluilla. Niissä perheet ilmoittavat kiinnostuksestaan ja sitoutumisestaan lähettää lapsensa perustettavaan kouluun, jos koulu saa järjestämisluvan. Hän toivoo, että tällaisen kiinnostuksen merkitys lupaharkinnassa olisi hakijoille nykyistä selvempi.
Kristillinen lähtökohta ei poista yhteisiä vaatimuksia
Sipilä korostaa, että myös kristillisten koulujen on noudatettava valtakunnallisia opetussuunnitelman perusteita. Maailmankatsomukselliset sisällöt eivät hänen mukaansa voi olla ristiriidassa suomalaisen lainsäädännön kanssa.
Tarkkoja ammatillisia vaatimuksia Sipilä pitää tarpeellisina. Hänen mielestään uutta lupaa tai jatkolupaa hakevien koulujen paikallisia opetussuunnitelmia arvioidaan kuitenkin tarpeettoman tiukasti.
Kristillinen koulu voi Sipilän mukaan olla kunnalle myös vetovoimatekijä. Hän kertoo Järvenpäähän muuttaneen perheitä juuri siellä toimivan kristillisen koulun vuoksi.
Vaihtoehtoja vahvan julkisen koulun rinnalle
Fysiikan ja matematiikan opettaja, valtiotieteen lisensiaatti Mai Allo näkee yksityiset koulut muuta koulutarjontaa täydentävänä mahdollisuutena. Vaihtoehtojen lisääminen ei hänen näkemyksessään kuitenkaan poista julkisen koulun vastuuta.
– Julkisen koulun pitää olla vahva, Allo sanoo.
Hänen mukaansa jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus hyvään koulutukseen sosioekonomisesta taustastaan riippumatta.
Allo pitää koulun vaatimustasoa liian matalana. Hänen mukaansa koulu ei tarjoa lahjakkaille oppilaille riittävästi haastetta eikä samalla huolehdi riittävästi heikoimmin menestyvistä. Hän haluaisi enemmän tilaa erilaisiin oppimistarpeisiin vastaaville vaihtoehdoille, esimerkiksi tavallista vaativampaa opetusta tarjoaville kouluille. Vaihtoehtojen rinnalla Allo pitää kuitenkin kiinni lupamenettelystä ja opetuksen valvonnasta.
Oppilaan tarpeet opetuksen lähtökohdaksi
Oppilaiden erilaisia tarpeita tarkastelevat myös opetusministeri Anders Adlercreutz ja koulutuksen arvioinnin dosentti Seppo S. Saari. He keskustelevat PISA-tuloksista ja perustaitojen vahvistamisesta.
Adlercreutz nostaa esiin koulujen sisäiset osaamiserot ja oppimisen vaikeudet. Hänen mukaansa suomalaisen koulun vahvuudet on tunnistettava, mutta samalla heikkenevään kehitykseen on puututtava. Oppimisen tuen vahvistamista hän pitää tärkeänä vastauksena näihin haasteisiin.
Saari haastaa tulkinnan, jossa inkluusiossa keskitytään ennen kaikkea oppilaiden sijoittamiseen samaan ryhmään. Olennaisempaa on hänen mukaansa se, saako oppilas tarpeitaan ja osaamistaan vastaavaa opetusta.
Saaren mukaan oppilaita voidaan jo ryhmitellä joustavasti osaamisen ja tilanteen mukaan. Näin tukea tarvitseville voidaan tarjota apua ja pidemmälle edenneille riittävästi haastetta. Hän ei tarkoita pysyviä tasoryhmiä, vaan opetuksen järjestämistä kulloisenkin tilanteen ja oppilaiden tarpeiden mukaan. Tämä edellyttää myös riittäviä opettajaresursseja ja toimivaa työnjakoa.
Lapsen arvo ei riipu suorituksista
Saari liittää sinnikkyyden vahvistamisen opettajien ja kodin antamaan palautteeseen. Hän erottaa itsetunnossa toisistaan itsetuntemuksen, itseluottamuksen ja itsearvostuksen.
Oppilaan on tärkeää tunnistaa vahvuutensa ja asiat, joita pitää vielä harjoitella. Kannustava palaute puolestaan vahvistaa luottamusta omiin mahdollisuuksiin ja rohkaisee yrittämään silloinkin, kun oppiminen tuntuu vaikealta.
Tämän rinnalla tarvitaan itsearvostusta: kokemusta siitä, ettei oma arvo riipu suorituksista. Saaren mukaan sekä opettajien että vanhempien antama palaute voi tukea lapsen itsetuntoa ja auttaa häntä jatkamaan vaikeuksienkin keskellä.
Yksityisiä kouluja käsittelevässä keskustelussa Sipilä palauttaa huomion vielä lapsen tarpeisiin. Hän toteaa, että suurilla yksiköillä ja tehokkaalla tilankäytöllä on perusteensa. Hän korostaa silti, että opetuksen ja kasvatuksen tulee olla lapsilähtöistä.
– Opetus ja kasvatus ei ole teollista toimintaa.
Kasvatuksessa on Sipilän mukaan ymmärrettävä lapsen ja nuoren tarpeita sekä ympäristöä, jossa hän elää. Olennaista on, millaisissa oloissa hän kykenee oppimaan ja kasvamaan.
Artikkeli perustuu kahden Ajassa-jakson haastatteluihin. Yksityisten koulujen asemaa ja lupaprosesseja käsittelevässä jaksossa vieraina olivat Mai Allo ja Jukka Sipilä. PISA-tuloksia ja perustaitojen vahvistamista käsittelevässä jaksossa vieraina olivat Seppo S. Saari ja Anders Adlercreutz. Molemmissa ohjelmissa haastattelijana toimi Markku Tenhunen.
Teksti: Mikael Mertsi Ärling / IRR-TV
