Vuodet Romanian vankiloissa natsien ja sitten kommunistien kidutettavina eivät sammuttaneet Richard ja Sabina Wurmbrandin uskoa Jumalaan. Ajallaan uskollisuus koitui siunaukseksi muillekin vainotuille kristityille ympäri maailman.
Nuori romanialainen pörssivälittäjä Richard Wurmbrand nautti täysin siemauksin työnsä mukanaan tuomasta vaurastumisesta 1930-luvun Bukarestissa. Hän oli päättänyt menestyä elämässään päästäkseen eroon köyhän lapsuutensa muistosta. 1930-luvun ilmapiiri Romaniassa oli toiveikas, eikä ensimmäisen maailmansodan aikaisia tapahtumia ympärysvaltojen liittolaisena haluttu enää muistella.
Richard vietti aikaa Bukarestin vilkkaassa yöelämässä, pukeutui muodin mukaisesti eikä hävennyt mainettaan naistenmiehenä. Juutalaisia juuriaan hän ei paljastanut mielellään kenellekään, sillä kuningas Kaarle toinen oli manipuloinut maassa juutalaisvastaisuutta. Hänen lapsuudenperheensä ei ollut uskonnollinen, eikä Richard ollut käynyt läpi edes pojille kuuluvaa bar mitsva -rituaalia 13-vuotiaana.
Avioituminen juutalaisen Sabina Osterin kanssa lokakuussa 1936 ei muuttanut Richardin elämäntapoja, sillä nuori opiskelijavaimokin viihtyi yökerhoissa ja kabareissa. Puolisoiden tavoitteena oli ainoastaan luoda itselleen mukava ja vauras elämä.
Ateistista kristityksi
Wurmbrandien elämä muuttui, kun Richard sairastui 27-vuotiaana Euroopassa raivonneeseen tuberkuloosiin. Verta yskivä mies matkasi Karpaateilla sijainneeseen parantolaan hengittämään raitista ilmaa.
Aktiiviseen elämään tottunut Richard joutui lepoon, joka pakotti hänet kohtaamaan menneisyytensä. Mieleen nousivat kipu isän varhaisesta kuolemasta, itsekäs elämä ja hänen väärin kohtelemansa ihmiset.
Sairauden runnellessa miehen keuhkoja, hän alkoi pohtia kysymystä Jumalan olemassaolosta. Teini-ikäisenä hän oli etsinyt Jumalaa osallistumalla katoliseen sekä ortodoksiseen messuun, mutta pettynyt kumpaankin. Pojasta tuli ateisti, joka toimi aktiivisesti kommunistisessa nuorisoliikkeessä.
Aatteestaan huolimatta hän kävi kuuntelemassa saarnoja kirkoissa. Jokin niissä veti häntä puoleensa. Itsetutkistelun seurauksena hän lausui parantolassa haparoivan rukouksen, jossa pyysi Jumalaa ilmoittamaan itsensä, jos oli olemassa.
Vastaukseksi hän sai eräältä kyläläiseltä lahjaksi Raamatun, jonka ääressä vietti aikansa. Opiskelu johti hänet lopulta luovuttamaan elämänsä Jumalalle.
Neljätoista vuotta kidutusta
Sabina Wurmbrand vihastui miehensä uskoontulosta, mutta johdattui ajan kuluessa itsekin samaan ratkaisuun.
Hitlerin noustua Saksan diktaattoriksi Euroopan ilmapiiri kiristyi, ja toinen maailmansota syttyi 1939. Samana vuonna syntyi Wurmbrandeille poika, Mihai. Romania joutui natsimiehityksen alle. Juutalaiset, kristityt ja kommunistit olivat eliminoitavien listalla. Sabinan perhe tuhottiin ja Anglikaanisessa juutalaislähetyksessä aktiivisesti toimiva Richard joutui pidätetyksi ja pahoinpidellyksi.
Natsien julmuudet eivät vetäneet vertoja sille, mitä Romania joutui kestämään sen jälkeen, kun natsit oli ajettu maasta ja Romaniasta muodostettu 1948 kommunistinen kansantasavalta Neuvostoliiton ohjauksessa. Ihmisiä pidätettiin ja teloitettiin mielivaltaisesti. Ilmiantajia liikkui kaikkialla. Luterilaiseksi papiksi vihitty Richard johti tuhannen hengen seurakuntaa, osallistui Kirkkojen maailmanneuvostoon, painatti Uusia Testamentteja ja evankelioi kaikkialla missä voi.
Valoa kuolevien sellissä
Richard Wurmbrand kieltäytyi kumartamasta ateistista ideologiaa. Hänet pidätettiin ja kidutettiin kaikin tavoin fyysisesti ja henkisesti yhteensä 14 vuoden ajan. Osan tuosta ajasta hän makasi tuberkuloosiin kuolevien huoneessa, jossa hän johti monia vankeja Kristuksen luo ja oli heidän rinnallaan kuoleman hetkellä.
Pahimmissakaan kidutuksissa Richard ei luopunut uskostaan, vaan koki jopa rakkautta kiduttajiaan kohtaan. Arpinen mies painoi vapauduttuaan vain 41 kiloa ja oli menettänyt osittain muistinsa.
Myös Sabina virui vankilassa ja teki pakkotyötä Tonavan kanavalla kolme vuotta. Mihai oli tuon ajan ystävien hoidossa.
Vankiloissakin Wurmbrandit opettivat Raamattua ja kertoivat Jumalasta vangeille ja vartijoille, joista monet tulivat uskoon. Pariskunnan rohkea julistustyö jatkui vielä vapautumisen jälkeen vangitsemisen uhkasta huolimatta. Norjan kristityt kokosivat 10 000 dollaria ja lunastivat Wurmbrandin perheen Romanian hallitukselta länteen vuonna 1964. Siellä heidän työnsä vainottujen hyväksi jatkui maailmanlaajuisesti.
Kesän aikana julkaisemme viisiosaisen sarjan Richard ja Sabina Wurmbrandin elämästä ja työstä sekä siitä, mitä heidän uskollisuudestaan vainon, vankeuden ja pahoinpitelyjen keskellä on syntynyt.
