Kun maanjäristys iski Myanmariin maaliskuussa 2025, seurakunta järjesti nopeasti apua kristityille ja pian muillekin. Nopea reagointi oli mahdollista, koska kristityt olivat valmistautuneet vaikeuksiin käymällä läpi vainoihin valmistavan koulutuksen. Tekoina osoitettu rakkaus on herättänyt kiinnostusta evankeliumia kohtaan.
Maaliskuun 28. päivänä 2025 Lin*, kyläläinen, joka oli lähtenyt lähikaupunkiin päästäkseen Internetiin, tuli kiireesti takaisin. Hän pysäköi moottoripyöränsä kirkon eteen, jossa pastori Joshua parastaikaa opetti ryhmää pohjoismyanmarilaisia kristittyjä, ja huusi uutisensa.
”Saya (opettaja)! Maanjäristys! Maanjäristys! Sagaingissa ja Mandalayssa on ollut maanjäristys!” Lin huusi hätääntyneenä.
Pastori Joshua lopetti opettamisen välittömästi. Hän oli järkyttynyt ja kauhuissaan, kuten kaikki kristityt, joita hän oli kouluttamassa. He olivat ensisijaisesti huolissaan pastori Joshuan perheestä Mandalayssa. Ryhmä piti taukoa koulutuksesta ja rukoili yhdessä.
Pastori Joshua ja seurakunnan vanhimmat hyppäsivät sen jälkeen moottoripyöriensä selkään ja ajoivat monta kilometriä metsien läpi ja virtojen halki saavuttaakseen kylän, josta he pystyivät soittamaan Mandalayhin.
”Yritin soittaa vaimolleni, mutta puhelu ei yhdistynyt. Yritin soittaa muille perheeni jäsenille – ei vastausta. Puhelinyhteydet olivat kaatuneet, ja sydämeni jyskytti. En pystynyt jatkamaan koulutusta”, pastori Joshua muistelee.
”Opetan omassa seurakunnassani säännöllisesti siitä, miten vainoon voi varautua. Aina kun opetan siitä, kasvan itsekin hengellisesti.”
Pastori Joshua
Pastori Joshua oli vetämässä vainoon valmistavaa koulutusta kristityille kaukaisessa kylässä, joka oli yli viidenkymmenen kilometrin päässä lähimmästä kaupungista ja lentokentästä. Kyseisestä kylästä oli matkustettava monen kilometrin päähän pelkästään puhelinyhteyden saamiseksi.
”Tunsin pelkoa ja avuttomuutta, koska en tiennyt, mitä perheelleni tai seurakunnan jäsenille oli tapahtunut”, pastori Joshua kertoo.
Yritettyään toista vuorokautta pastori Joshua onnistui lopulta tavoittamaan perheensä.
”Poikani kertoi minulle, että kirkkorakennus oli kallellaan ja romahtamaisillaan ja että koko kaupunki oli tuhoutunut. Vaimoni oli edelleen shokissa ja pystyi tuskin puhumaan selkeästi. Lopulta hän rauhoittui ja kertoi minulle, että perheemme oli turvassa ja että taloomme oli tullut vain pieniä halkeamia. Hän kertoi myös, että seurakuntamme jäsenet olivat turvassa, joskin kaksi heistä oli loukkaantunut ja sairaalahoidossa.”
Kuultuaan nämä uutiset pastori Joshua tunsi suunnatonta helpotusta. ”Suuri kivi vierähti sydämeltäni. Palasin kylään ja jatkoin vainoon valmistavaa koulutusta.”
Palvelutyö kriisin keskellä
Seuraavien päivien aikana pastori Joshua jatkoi koulutuksen pitämistä vielä kolmessa kylässä. Kristityt tarvitsivat rohkaisua ja hengellistä vahvistumista, koska monet kaukaisten kylien seurakunnat olivat joutuneet eristyksiin vallankaappauksen jälkeen. Jokaisella seurakunnalla on omat haasteensa, mikä tekee seurakunnille vaikeaksi pitää yhteyttä pienempiin ja ruohonjuuritason seurakuntiin.
”Opetan omassa seurakunnassani säännöllisesti siitä, miten vainoon voi varautua. Aina kun opetan siitä, kasvan itsekin hengellisesti.”
Maanjäristystä seuraavina päivinä pastori Joshua opetti myrskyistä (vainosta), ja koki Jumalan sanan rohkaisevan häntä sisältä päin. ”Sydämessäni soi laulu ’Olen päättänyt seurata Jeesusta’. Ymmärsin, että tällä katastrofilla oli Jumalan antama tarkoitus.”
Yksi syy siihen, että seurakunta pystyi reagoimaan katastrofiin nopeasti, oli se, että jäsenet olivat jo valmistautuneet kestämään vaikeuksia käymällä vainoihin valmistavan koulutuksen.
Vaikka pastori Joshua oli poissa kotoaan, hän antoi seurakuntansa vanhimmille puhelimitse neuvon kerätä tietoa niistä jäsenistä, jotka kärsivät maanjäristyksen seurauksista, arvioida vahinkojen suuruus ja toimittaa ruokaa ja muita arkielämän hyödykkeitä niitä tarvitseville.
Seurakunnan vanhimmat alkoivat välittömästi toimittaa arjessa tarpeellista tavaraa ja jakaa ruokaa niille uusille kristityille, joilla oli vaikeaa ja jotka elivät kädestä suuhun.
Pastori Joshua palasi kotikaupunkiinsa viikko maanjäristyksen jälkeen. Hänen seurakuntansa vanhimmat jatkoivat tietojen keräämistä niistä ihmisistä, jotka olivat loukkaantuneet tai joiden kodit olivat vahingoittuneet, ja avun toimittamista heille. He ostivat seurakunnan varoilla ruokaa ja muita perustarpeita, vierailivat jäsenten kodeissa ja rukoilivat näiden kanssa.
Huolehdittuaan omista jäsenistään seurakunta alkoi auttaa kristittyjen laajempaa yhteisöä, erityisesti niitä, jotka eivät olleet saaneet mitään ulkopuolista apua.
”Ensin kuuntelimme, mitä tarpeita heillä oli”, pastori Joshua selittää. ”Sitten kerroimme avoimesti Jumalan rakkaudesta ja rohkaisimme heitä, osoittaen heille, kuinka voisimme auttaa ja rakentaa yhteisymmärrystä.”
Jumalan rakkautta sanoin ja teoin
Open Doorsin paikalliskumppanit muodostivat Nopean Toiminnan Tiimin (Rapid Response Team), matkustivat Mandalayhin ja Sagaingiin, arvioivat tilanteen ja alkoivat auttaa vainottuja kristittyjä näiden välittömissä tarpeissa.
”Kaikkialla oli pelkoa. Ihmiset olivat menettäneet toivonsa. Vaikka muutkin uskonnolliset ryhmät tekivät avustustyötä, ihmiset olivat yllättävän avoimia kristinuskolle ja kuulemaan Jumalan rakkaudesta. Se oli aivan erilaista kuin aikaisemmin. Muutos on hämmästyttävä”, pastori Joshua kertoo.
Yhdessä Open Doorsin kumppaneiden kanssa pastori Joshua ja hänen seurakuntansa jäsenet auttoivat maanjäristyksestä kärsineitä kristittyjä. Hän myös rukoili kristittyjen puolesta ja toimi heidän pappinaan. Samanaikaisesti he kertoivat Jumalan rakkaudesta muille yhteisöille naapurustoissaan.
Maanjäristyksen jälkeen sairaalat olivat täynnä loukkaantuneita ihmisiä ja ruumishuoneet olivat täynnä kuolleita. Mätänevät ruumiit haisivat kaduilla, koska monet ruumiit olivat jääneet niin pahasti romahtaneiden talojen alle, ettei niitä saatu sieltä pois.
Romahtaneiden talojen näkeminen yhdessä tiheiden jälkijäristysten kanssa maanjäristystä seuraavina viikkoina sai monet ihmiset paniikkiin, koska he olivat jo traumatisoituneet ja elivät pelossa ja ahdistuksessa vallankaappauksen jälkeen.
Kristityt pelkäsivät olla sisällä taloissa, erityisesti rakennuksissa, joissa oli silmin nähtäviä halkeamia ja tuhoja.
Open Doorsin kumppanit järjestivät traumatisoituneille kristityille mahdollisuuksia keskustella ja purkaa traumaattisia tilanteita.
Paikallinen kumppani Daisy Htun* kertoo: ”Mahdollisuus trauman purkuun auttoi kristittyjä sanoittamaan pelkoja, joita he kokivat maanjäristyksen aikana. Kun he kertoivat omista kokemuksistaan ja kuuntelivat muita, he alkoivat ymmärtää ja tukea toinen toistaan. Se auttoi heitä käsittelemään traumaa.”
”Trauman purkutilanteet myös paransivat ihmisiä sisäisesti. Koska seurakuntamme jäseniä koulutettiin käsittelemään traumojaan ja parantumaan niistä, he eivät enää pelkää tulla kirkkoon”, kertoo pastori Joshua.
Aluksi monet kristityt pelkäsivät kovasti jälkijäristyksiä. He pelkäsivät olla sisällä taloissa, erityisesti rakennuksissa, joissa oli silmin nähtäviä halkeamia ja tuhoja. Trauman purku auttoi kuitenkin monia kristittyjä voittamaan kirkossa käyntiin liittyvän pelkonsa.
Jumala avaa mahdollisuuksia
Pastori Joshua kertoo: ”Olen kuunnellut monia ihmisiä ja kuullut heidän valituksensa. Kun maanjäristys tapahtui, monet ihmiset jäivät kodittomiksi. Edes tien pientareilla ei ollut tarpeeksi tilaa ihmisten etsiessä sieltä suojaa.”
Pastori Joshuan mukaan ihmiset alkoivat etsiä turvapaikkaa hengellisten johtajien luota, mutta kun he eivät löytäneet apua, he tunsivat itsensä laiminlyödyiksi. ”Toisin sanoen: samalla kun ihmiset olivat kauhuissaan ja epätoivoissaan katastrofin takia, he kokivat myös tulleensa niiden hengellisten johtajien pettämiksi, joihin he olivat aikaisemmin luottaneet.”
”Me kristityt autoimme heitä parhaan kykymme mukaan. Sen kautta he alkoivat ymmärtää, mitä todellinen rakkaus on, ja se avasi meille ovia kertoa Jumalan rakkaudesta ja kertoa, mitä Jeesus Kristus on tehnyt.”
Myanmar on buddhalainen maa, jossa uskonto on vaikuttanut syvästi kulttuuriin, perinteisiin, elämäntapaan ja ihmisten ajatteluun. Maanjäristys ei ainoastaan tuhonnut monia uskonnollisia rakennuksia ja rakenteita, vaan se myös kaatoi hengellisen linnakkeen, nimittäin monien myanmarilaisten uskon ja uskomukset.
”Ennen maanjäristystä monet buddhalaiset uskoivat, että kristinusko on ulkomaalainen uskonto, jossa palvotaan tapettua miestä (Jeesuksen kuolema ristille naulittuna) ja joka on länsimaista peräisin. Heillä oli negatiivinen kuva länsimaisesta kulttuurista. Monet pitivät Jeesuksen kuolemaa surkeana ja kirottuna”, pastori Joshua kertoo.
”Mutta kun maanjäristyksen jälkeen kerroimme, miten Jumala uhrasi Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, ihmiskunnan tähden, he ymmärsivät kuulleensa Jeesuksesta aikaisemmin vain osittaisen totuuden. Nyt heidän kokonaiskäsityksensä kristinuskosta on muuttunut.”
Pastori Joshua huudahtaa, että jopa maanjäristys kuuluu Jumalan suunnitelmaan. Hän on avannut ovet evankeliumille.
Pastori Joshua mainitsee myös vaaran: ”Ellemme olisi auttaneet ihmisiä heidän välittömissä tarpeissaan, rukoilleet heidän puolestaan, rohkaisseet heitä ja auttaneet heitä ansaitsemaan jokapäiväisen elantonsa, olisi tuloksena ollut lisääntynyt masennus, ahdistus, ja jopa lisääntyneet itsemurhat. Se olisi sulkenut ne ovet, jotka Herra oli avannut.”
Pastori Joshuan mukaan maanjäristyksen jälkeen suurena riskinä oli epidemia, jota olisi saattanut seurata nälänhätä ja sen mukana varkaudet ja murhat.
”Nyt tällaiset epävakaan tulevaisuuden riskit on minimoitu kristittyjen antaman panoksen kautta. Suuri siunaus on, että ihmiset nyt tuntevat Jumalan rakkauden ja Hänen huolenpitonsa.”
Kiitos läsnäolosta ja rohkaisusta!
”Kiitämme veljiä ja sisaria kaikkialla maailmassa, jotka rukoilivat puolestamme. Olemme myös hyvin kiitollisia niille, jotka kävivät luonamme. Läsnäolonne ja rohkaisun sananne lohduttivat myös monia ei-kristittyjä. Kun tulitte hymyillen, kättelitte heitä lämpimästi ja halasitte heitä, autoitte heitä vapautumaan traumastaan ja muistutitte heitä mahdollisuudesta hymyillä jälleen”, pastori Joshua sanoo.
Monet ihmiset tulevat pastori Joshuan luo hakemaan apua, rukousta ja sielunhoitoa. Hän kertoo: ”Seurakunnallemme oli mahdotonta antaa tarpeeksi apua kaikille maanjäristyksestä kärsiville ihmisille. Voimavaramme ovat rajalliset, ja pystyimme auttamaan vain pientä joukkoa ihmisiä.”
”Teidän avullanne pystyimme vaikuttamaan tilanteeseen merkittävästi jakamalla saamiamme telttoja, aurinkokennovalaisimia, juomavettä, riisiä, öljyä ja lääkkeitä. Maanjäristyksen jälkeen kaupoista ei saanut lääkkeitä ja kysyntä kasvoi rajusti. Kiitos Herralle, pystyimme hankkimaan lisää lääkkeitä muualta ja auttamaan niitä, jotka niitä tarvitsivat”, hän kiittelee.
”Olette vahvistaneet kirkkoa ja auttaneet meitä tulemaan luotettavaksi tuen lähteeksi kristityille ja heitä ympäröivälle yhteisölle.”
”Kaikki eivät mahdu kirkkoomme kerralla, joten meillä on nyt kaksi jumalanpalvelusta joka sunnuntai.”
Pastori Joshua
”Ennen maanjäristystä meillä oli yksi jumalanpalvelus joka sunnuntai. Kirkkomme evankelioi ja jopa jakoi traktaatteja, mutta monet ihmiset kieltäytyivät kuuntelemasta”, pastori Joshua kertoo.
Maanjäristyksen jälkeen Jumala avasi mahdollisuuksia. Kirkkoon tulee nyt enemmän ihmisiä: niitä, jotka janoavat oppia tuntemaan Jumalan rakkautta ja niitä, jotka etsivät rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa. ”Kaikki eivät mahdu kirkkoomme kerralla, joten meillä on nyt kaksi jumalanpalvelusta joka sunnuntai”, pastori Joshua kertoo.
Myös Pastori Joshuan seurakunnan kirkkorakennus vahingoittui maanjäristyksessä. Open Doorsin paikalliskumppanit auttoivat joidenkin vahingoittuneiden kohtien korjaamisessa. Nyt kirkko on entistä turvallisempi, ruokkii kristittyjä ja tarjoaa paikan etsijöille.
Pastori Joshua toteaa innostuneesti: ”Jumala jatkaa työtään Myanmarissa.”
*Nimet muutettu turvallisuussyistä.
