Miten lähetystyö näkyy Pohjois-Suomessa, Kiimingin seurakunnassa, ja kuka työtä siellä koordinoi? Otetaan selvää!
Kiiminki sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla, Oulun kupeessa. Kauhajoelta kotoisin oleva Ella Pääkkö vaikuttaa löytäneen oman paikkansa, kun hän kertoo työstään lähetys- ja kansainvälisen työn ohjaajana Kiimingin seurakunnassa. Ella on hiljattain vakinaistettu virkaansa, ja vakinaistaminen antaa hyvän pohjan suunnitella työtä pidemmällä aikajänteellä.
Miksi teet juuri lähetys- ja kansainvälistä työtä seurakunnassa?
– Lähetys on innostavaa, ja työssä saa käyttää omia lahjojaan.
Ella Pääkkö on työskennellyt aiemmin muun muassa diakonian ja varhaiskasvatuksen parissa. Hän on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja. Sitä ennen hän opiskeli kirkon nuorisotyönohjaajaksi, sosionomiksi. Kun kansainvälisen työn koordinaattorin työ aukesi ensin sijaisuuden kautta, se tuntui Ellasta rukousvastaukselta.
Varsinkin joulun aikaan tuntuu hyvältä olla joulun sanoman äärellä. Toisin on esimerkiksi päiväkodissa, jossa kasvatuksen pitää olla tunnustuksetonta.
– Sanomaa pitää siellä jotenkin piilotella, ja se näin joulun alla surettaa erityisesti, kertoo joulukuussa haastateltu Ella.
Joskus lapset kuitenkin kysyivät rististä, joka riippui Ellan kaulassa. Jos he kysyivät, hän vastasi, että kyseessä on Jeesuksen risti.
Miten tutustuit Sansaan?
– Ensimmäinen kosketukseni Sansaan olen saanut varmaan Marja-Liisa ja David Ezzinen kautta, sillä he asuivat myös Kauhajoella ja tulivat vierailemaan riparille silloin, kun olin siellä kesätyöntekijänä. He kertoivat rippikoululaisille medialähetystyöstä.
Kiimingin seurakunnassa on kaksi lähetyspiiriä, joissa käy Ellan mukaan ”ihania iäkkäitä rouvia”. Toinen lähetyspiiri on nimeltään Nuttu ja sukka, ja Ylikiimingissä on myös lähetyskahvila nimeltään Piispankamari. Toimituksen huomautus: Ilman näitä ihania iäkkäitä rouvia ei lähetyspiiritoimintaa varmaan pahemmin missään olisi!
Oulun seurakuntayhtymän yhteinen lähetysprojekti on lähetyskauppa Silmukka Oulun keskustassa. Kaupan tuotot jakautuvat tasan kaikkien seurakuntien ja lähetyskohteiden kesken.
– Jokaisella lähetys- ja kansainvälisen työn ohjaajalla on vastuu vuoropäivinä, ja otamme myös vapaaehtoisia mukaan. Siellä on hurjasti kyllä kaikenlaista myytävää, varsinkin villasukkia ja lapasia.
Tärkein mainostuskanava lähetystyön tapahtumille on kirkollinen lehti Rauhan Tervehdys, vaikka seurakunnan lähetystyöllä on myös oma Lähetystyö Kiiminki -tili sosiaalisessa mediassa. Lisäksi Ella mainostaa tapahtumia seurakunnan Facebook-sivulla.
Hän kertoo lähetystyöstä myös rippikoululaisille ja isoskoulutuksessa. Lisäksi seurakunnan tempauksissa ja tapahtumissa on lähetystyö välillä esillä. Oulun seurakuntayhtymä järjestää vuosittain suurleirin kymmenvuotiaille, ja sielläkin tehdään lähetyskasvatusta. Seurakuntien lähetyssihteereitä on ollut mukana leirillä ainakin kymmenisen vuotta.
Mitä ajattelet lähetystyöstä ja sen merkityksestä?
– Ajattelen, että maailma on yhteinen ja lähetystyö on toivon tuoja, sillä se tuo sanoman Jeesuksesta. Ei pidä unohtaa Jeesusta ja lähetystyötä arjen keskellä eikä hätää kärsiviä maailmalla. Näen, että nimikkolähetit ovat myös osa seurakuntaamme ja sen työtä. Voisiko sanoa, että meillä on velvollisuus auttaa, mikäli meillä on siihen mahdollisuus taloudellisesti.
Kiimingin seurakunnalla on lähetystyön kannatussopimuksia lähes jokaisen kirkon virallisen lähetysjärjestön kanssa. Sansan kautta Kiimingin seurakunta tukee medialähetystyötä Intiassa sekä persiankielistä SAT-7 Pars -kanavaa. Hän toivottaa sansalaisia lämpimästi tervetulleeksi seurakuntaan vierailulle.
Varat lähetystyöhön tulevat monta eri kautta. Seurakunnan vapaaehtoiset ovat lähetystyön tärkeimpiä tukijoita, tukivatpa he työtä rukouksin, vapaaehtoistöin, lahjoituksin tai kätten töin. Ella nostaa esiin erään pariskunnan seurakunnasta. Sauli ja Anneli Ojalehto keräävät varoja lähetykselle myymällä syksyisin omenoita omenatarhastaan. Sauli Ojalehto on innostunut omenien viljelystä, ja pariskunta lahjoittaa kertyneet varat Sansan työhön.
Kerron Ellalle, että omenat puhuttelevat Sansassa tällä hetkellä erityisesti, sillä Sansan uudessa strategiassa pohditaan lähetystyötä myös ristiinpölytyksenä. Omenatarhassa on hyvä olla eri lajikkeiden omenapuita, jotta sato olisi mahdollisimman hyvä.
Sansan toiminnanjohtaja Mikko Matikainen pohti taannoin kirjoituksessaan: ”Omenatarha auttaa minua ajattelemaan Kristuksen maailmanlaajaa seuraajien joukkoa yhteisönä, jossa erilaisuudet tukevat toisiaan, kun ne tuottavat runsaasti hedelmää omilla kielillään ja kulttuureissaan. Emme vain tee lähetystyötä vaan vastaanotamme innostusta ja uusia näkökulmia. Teemme työtä kaikkialle ja kaikkialta.” Lue kirjoitus: Ristiinpölytystä Jumalan omenatarhassa
Lähetysomenat sopivat siis vuonna 2026 alkavaan Sansan uuteen strategiakauteen oivallisesti. Siunausta työhösi, Ella!
Laura Ahonen
Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 1/2026.
