Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu tällä hetkellä 62,2 prosenttia suomalaisista. Jäsenmäärä laskee vuosittain noin prosentin verran. Jos sama meno jatkuu, ensi vuosisadalle siirryttäessä kirkossamme ei ole enää yhtään jäsentä.
Joku vuosi sitten juttelin kaverini, tunnetun suomalaisen yritysjohtajan kanssa. Hän oli saanut sydämelleen kirkon pelastamisen ja sanoi, että olimme liian konservatiivisia. Kirkon pitäisi ottaa mallia Ruotsista.
Ruotsissa kirkko on kuitenkin menettänyt jäseniään vielä nopeammin kuin Suomessa. Keskustelukumppanini mukaan jäsenmäärää tärkeämpää oli kirkon säilyminen merkityksellisenä yhteiskunnassa – siihen ei konservatiivinen kirkko pystyisi. Kirkon täytyisi jakaa yhteiskunnan liberaalit arvot.
Mutta miten merkityksellinen voi olla pieni kirkko, joka vain pienenee koko ajan?
Yritysmaailmassa haetaan parhaita ratkaisuja maailmalta ja kopioidaan niitä. Vaikuttaa siltä, että kirkkomme on hakenut ratkaisuja lähes yksinomaan rakkaasta länsinaapuristamme. Liberaaleina pidetyt ratkaisut, kuten naispappeus ja sateenkaariparien vihkiminen ovat tulleet kirkkoomme vain muutaman vuosikymmenen viiveellä Ruotsin jälkeen. Moni uskoo kaverini tavoin, että tämä kehitys on kirkon ainoa mahdollisuus nousta uuteen kukoistukseen.
Ruotsin kirkko ei kuitenkaan suoranaisesti kukoista. Kun vuonna 2000 sekä Suomessa että Ruotsissa kirkon jäseniä oli yli neljä viidesosaa, nykyisin enää puolet ruotsalaisista on kirkon jäseniä. Tällä mittarilla meikäläinen jäsenmäärän romahdus näyttää torjuntavoitolta.
Voiko länsimaiden maallistumista pysäyttää? Kirkkokunnissa nimittäin on eroa. Toiset kirkot kutistuvat, toiset kasvavat. Ehkä olisi syytä laajentaa kirkollista markkinatutkimusta myös muille mantereille ja muihin kirkkokuntiin. Millaiset kirkot kasvavat, missä ja miksi?
Aloitetaan kiertomatka Englannista. Anglikaanikirkko mielletään liberaaliksi. Kirkon valtiollisen luonteen takia sen jäsenmäärä on pysynyt vakaana, mutta anglikaaneiksi itsensä mieltävien määrä on jopa puolittunut tällä vuosituhannella. Anglikaanikirkon perustanut Henrik VIII varmaan hikoilee haudassaan, koska ensimmäistä kertaa sitten sikäläisen reformaation Englannissa katolisiin messuihin osallistuu enemmän väkeä kuin anglikaanikirkon jumalanpalveluksiin. Katolisuuden vaikutus maassa kasvaa – samoin erilaiset karismaattiset suuntaukset.
Mitä kuuluu Yhdysvaltoihin? Siellä eniten jäseniä ovat menettäneet perinteiset protestanttiset kirkkokunnat. Luterilaisia kirkkokuntia on Yhdysvalloissa kolme: Amerikan evankelisluterilainen kirkko eli ELCA, Missouri-synodi ja Wisconsinin evankelisluterilainen synodi. Nämä kaikki ovat menettäneet jäseniään, mutta selvästi jyrkimmän jäsenkadon on kokenut kolmikon liberaalein kirkko ELCA.
Katolisen kirkon jäsenmäärä on Yhdysvalloissa pysynyt laskuvuosien pysynyt viime ajat vakaana, missä toki on auttanut voimakas maahanmuutto. Karismaattisten evankelikaalisten kirkkojen jäsenmäärä osoittaa vain pientä laskua.
Saksa jakautuu luterilaiseen pohjoisosaan ja katoliseen etelään. Vaikka Saksasta löytyvät ehkäpä maailman liberaaleimmat katoliset, luterilaisiin verrattuna he ovat konservatiivisia. Kumpikin kirkko on menettänyt paljon jäseniään, mutta luterilaisen kirkon jäsenkato on ollut nopeampi. Helluntaikirkkojen jäsenmäärä on Saksassa kasvussa.
Länsimaiden maallistumisen keskellä on hyvä muistaa, että kristinusko on maailmassa kasvava uskonto. Nopeimmin kasvavat karismaattiset kirkot globaalissa etelässä. Myös katolinen kirkko on kasvussa. Eikä luterilaisuudellakaan mene pelkästään huonosti.
Maailman suurimmat luterilaiset kirkot sijaitsevat Etiopiassa ja Tansaniassa, mutta ovat meihin verrattuna huomattavan konservatiivisia ja esimerkiksi Etiopian kirkolla ei enää ole ehtoollisyhteyttä liian liberaalina pitämänsä Ruotsin kirkon kanssa.
Meillä Suomessa pieni katolinen kirkko kasvaa nopeasti. Ortodoksikirkon jäsenmäärä on pysynyt viime vuodet vakaana mutta se on saanut ison määrän uusia käännynnäisiä, heidän mukanaan monia koko kansan tuntemia kasvoja. Uusia karismaattisia kirkkoja on perustettu vilkkaasti, joten luultavasti jäsenmäärä on reippaassa nousussa.
Konservatiivisten herätysliikkeiden talous voi olla retuperällä ja suuruuden päivät takana päin, mutta niiden jumalanpalvelusyhteisöissä ja kesäjuhlilla kävijämäärä on ollut viime vuosina jopa nousussa.
Markkinatutkimuksen tulos näyttää selvältä. Liberaalit kirkot ovat joutuneet kuolemanspiraaliin. Konservatiiviset pitävät pintansa paremmin. Vaikka meistä tuntuu siltä, että kirkko liberalisoituu, muutaman vuosikymmenen päästä globaali kirkko on kokonaisuudessaan paljon nykyistä konservatiivisempi.
Maailmalta on nimittäin vaikea löytää kirkkoja, joiden jäsenmäärät olisivat laskeneet yhtä nopeasti kuin Suomen ja Ruotsin luterilaisten kirkkojen. Vaikka muuallakin on ongelmia, meidän ongelmamme ovat suurimpien joukossa.
Kirkkomme piispat varmasti tekevät sen minkä uskovat oikeaksi. Mutta heidän täytyisi rehellisesti kertoa kirkon jäsenille, että heidän tekemänsä ratkaisut, pastoraaliset ohjeet ja ehtoollisoikeuksien epäämiset tulevat kiihdyttämään kirkon jäsenkatoa, eivät hillitse sitä.
Ainoa tapa hillitä kirkon jäsenmäärän rapautumista näyttäisi nykyistä konservatiivisempi linja. Pidimmepä siitä tai emme.
