Päätoimittaja Sari Savela tuo kesäblogisarjassaan tuokiokuvia ja tunnelmia toimittajamatkalta Tansaniasta. Ensikosketus Tansaniaan on Afrikan korkein vuori Kilimanjaro.
Wau, lentokoneen ikkunasta pilvien yläpuolella kohoaa lumihuippuinen Kilimanjaron vuori. Afrikan korkein, ikoninen vuori. Kerrankin ikkunapaikka oikealla puolella konetta, iloitsen. Olemme laskeutumassa Kilimanjaron kansainväliselle lentokentälle Tansaniaan. Aamu on juuri valjennut, ja takana on pitkä yö koneen vaihtoineen. Aikavyöhyke on sentään sama.
Kun kaikkien matkatavarat on saatu ja viisumiongelmat ratkaistu, nousemme vesisateessa kahteen pienbussiin. Olemme Suomen Lähetysseuran järjestämällä toimittajamatkalla, jonka on rahoittanut Lähetysseuran ohella Suomen ulkoministeriö. Tarkoitus on tutustua lähetys- ja kehitysyhteistyöhön.
Reilun puolentoista tunnin kuluttua saavumme Tansanian kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Arushaan, joka on tansanialaisittain vehreää aluetta. Kaupunki sijaitsee Itä-Afrikan hautavajoaman ylängöllä Serengetin, Ngorongoron kraatterin ja Kilimanjaron vuoren luonnonpuistojen keskellä. Arusha on portti safarikohteisiin kuten Serengetin luonnonpuistoon ja Kilimanjaron vuorelle, joka on suosittu kiipeilykohde.
Ylväsryhtiset naiset kuljettavat päänsä päällä valtavia kuormia.
Lopuillaan olevan sadekauden vuoksi maisema on vihreimmillään. Kuivanakin kautena Arushan maakunnassa sataa vettä ajoittain, myös lämpötila on Suomen kesän kaltainen, vain vähän yli 20 astetta.
Lähes koko matkan ajan lehtokentältä Arushan keskustaan tien vierustat ovat täynnä värikkäästi pukeutuneita ihmisiä arjen askareissa, myös lehmä- ja vuohilaumoja näkyy taajaan. Tien varsilla on jos jonkinmoisia myyntikojuja ja pajoja. Elämä on ulkona. Ylväsryhtiset naiset kuljettavat päänsä päällä valtavia kuormia. Siinä on kyllä ryhtilihakset kunnossa ja käytössä, tuumaan. Belgialaisessa yliopistossa on kuulemma tutkittu, että itäafrikkalaiset naiset voivat kuljettaa ilman fyysisiä ponnistuksia pään päällä kantamuksia, jotka vastaavat 20:tä prosenttia heidän ruumiinpainostaan.
Liikennettä on paljon ja tie paikoin surkeahkossa kunnossa. Tavallisin kulkuneuvo näyttäisi olevan moottoripyörä tai mopo. Niitä on paljon, mutta henkilöautoja näkyy vain vähän katukuvassa. Yleisvaikutelma on värikäs, vehmas ja mutainen. Talot ovat enimmäkseen vaatimattomia asumuksia. Viljeltyjä maa-alueita näkyy paljon. Noin 60 prosenttia tansanialaisista saa elantonsa pienviljelystä ja sen huomaa.
Silmät ahmivat kaikkea kiehtovaa, mutta aivot eivät kykene ottamaan vastaan kaikkea nähtyä, sillä olo on sumuinen huonosti nukutun yön jäljiltä. Onneksi matka on vasta alussa.
Sari Savelan kesäradioblogeja kuullaan Radio Deissä joka viikko 6.8. asti. Blogit on kuunneltavissa myös Dei Plussassa.
