Kirjoittanut
Niukkuuden kokemus on henkilökohtainen, jokaisella omanlaisensa. Joku elää niukasti omasta tahdostaan, toinen pakon sanelemana. Kuinka omassa kotikaupungissa voisi olla avuksi niukkuudesta kärsivälle?
Ylöjärven seurakunnan diakoniatyö isännöi viime viikolla kolmisen tuntia kestäneen D-Areena-tapahtuman seurakuntakeskuksessa.
Ohjattuun keskusteluun ja työskentelyyn osallistui mm. seurakunnan diakoniatyön asiakkaita ja työntekijöitä sekä muita ylöjärveläisiä – ilman sukunimiä, titteleitä ja virka-asuja.
Henkilökohtaiseen kutsun myötä paikalla oli reilut parikymmentä henkilöä, jotka saivat rintaansa omalla etunimellään varustetun tarran.
Mukana oli nuoria aikuisia, työikäisiä ja eläkeläisiä.
D-Areenan ohjaajiksi asettui kaksi henkilöä Tampereen tuomiokapitulista: ohjauksen ja kehittämisen asiantuntija Airi Raitaranta sekä verkosto- ja yhteisötyön asiantuntija Hanne von Weissenberg.
Vastaavantyyppinen keskustelutilaisuus on aiemmin järjestetty Tampereen hiippakunnassa vain Lahdessa.
Ylöjärven seurakunta oli valinnut keskustelun teemaksi ajankohtaisen aiheen, niukkuuden, mutta muutoin osallistujat saivat itse päättää, mitkä aihepiirit siihen liittyen olisivat kiinnostavia.
Lopulta iltapäivän kahdeksassa eri ”porinapajassa” käsiteltiin niukkuuden aiheuttamaa yksinäisyyttä, epätasa-arvoisuutta, syrjäytymistä, alkoholisoitumista sekä paineita kunnon kansalaisuudesta. Sitäkin pohdittiin, onko niukkuus henkilön oma elämäntapavalinta vai seurausta esimerkiksi sairaudesta tai työttömyydestä – asioista, joihin ei ole voinut itse vaikuttaa.
Yhdessä pöydässä puhuttiin kaupassa käymisestä ja siellä viisaitten valintojen tekemisestä.
Porinapajoissa kirjattiin muistiin tärkeimmät oivallukset ja ehdotukset jatkotoimenpiteiksi.
Iltapäivän päätteeksi jokainen sai kertoa sen, mikä itsestä oli tärkeää ja herättävää.
Osallistujat kokivat D-Areenan niukkuuskeskustelun kiinnostavaksi ja näkökulmia avartavaksi.
Käyty ajatustenvaihto toi käytännöllisesti esiin sen, että kokemus niukkuudesta on aina hyvin henkilökohtainen – ja sitä on myös hyvä toisen kunnioittaa.
Yksilötasolla jokainen voi tilaisuuden tullen kysyä lähimmäiseltään, mitä tälle oikeasti kuuluu ja tarjota apuaan, jos sitä tarvitaan.
Monella on liikaa tavaraa, jota voi lahjoittaa niukkuudesta kärsiville.
Paikallisesti olisi tarvetta ”yhdelle luukulle”, jonne asiakkaalla olisi mahdollisuus päästä nopeasti ja jossa hänen elämänsä ongelmia ratkottaisiin kokonaisvaltaisesti, sydämellä.
Osallistujan näkökulmasta D-Areena oli inspiroiva, tavanomaisesta poikkeava tapahtuma seurakunnan tiloissa.
Mukana olijat saivat nauttia napakasta, asiantuntevasta ohjauksesta sekä vaikuttaa sisältöihin ja aikataulutukseen.
Henki oli se, että jokaisella on aiheeseen liittyen painavaa sanottavaa.
