Kirjoittanut
Salmisilla elämä nautitaan raakana, ilman makeutusaineita. Heittäytyminen täysillä voi tuoda suunnatonta iloa mutta myös kipeitä pettymyksiä.
Elettiin kevättalvea 2018. Helsinkiläisen Suhe-seurakunnan aulassa oli hälinää sunnuntain tilaisuuden alkaessa. Ismo Salminen huomasi tutun näköisen nuoren naisen. ”Sehän on Saara!” Ismo mietti.
– Jumala on kutsunut Ismon tietynlaiseen vilpittömyyteen ja hänellä on ilon lahja, Saara Salminen kuvailee.
Ismon välittömyys palveli nytkin. Aiemmasta lyhyestä kohtaamisesta kavereiden kesäisessä mökkiviikonlopussa oli kulunut kuusi vuotta.
– Kun juttelimme, minusta tuntui kuin välissä ei olisi ollut yhtään hetkeä, Ismo sanoo.
Saarakin vahvistaa, että kun nuoren naisen askeleet suuntautuivat keväisen illan jälkeen kotiin, oli sellainen tunne, että nyt oli tullut tavattua loppuelämän ystävä – tai tuleva puoliso.
Ismo pohti hämmentyneenä tahollaan samaa, mutta oli rekisteröinyt muutakin. Saaran kauniissa silmissä oli surumielisyyttä ja särkyneisyyttä. Ismo tunnisti pettymyshaavan – samantyyppisen, jota oli itsekin parannellut lähivuosina.
”Mietin oikeasti, pystynkö enää koskaan rakastamaan parisuhteessa.”
Saara Salminen (o.s. Koponen), 29, kasvoi yrittäjäperheessä vanhimpana lapsena. Äiti Hanna-Maija oli Saaran syntyessä parikymppinen ja isä Jari-Pekka oli juuri perustanut liikenneaseman 25-vuotiaana.
Lama devalvaatioineen paukahti päälle, kun kaikki investoinnit oli juuri tehty ja velat olivat raskaimmillaan.
Työtahti kotona oli ympärivuotinen ja -vuorokautinen. Saara kasvoi yrittäjähenkiseksi vastuunkantajaksi. Säntillisesti koulunsa käyneestä parikymppisestä Saarasta kehkeytyi nuori uraohjuksetar. Ulkomailla Yhdysvalloissa, Puolassa ja Iso-Britanniassa kului lopulta viisi vuotta.
Lontoosta Suomeen palasi kuitenkin sydämensä rakkauselämässä haavoittanut, pettynyt tyttö.
– Mietin oikeasti, pystynkö enää koskaan rakastamaan parisuhteessa. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Saara ja Ismo Salminen ovat molemmat koko elämänsä olleet vahvasti uskossa, rukoilleet ja jättäneet asiansa Taivaan Isän haltuun. Siksi on tuntunut myös kipeältä, että johdatukselta tuntunut tie on murentunut jossain vaiheessa jalkojen alta.
Ismo Salminen, 37, kisasi koko nuoruutensa nykyaikaisena viisiottelijana. Hän voitti aikanaan Pohjoismaiden mestaruuksia ja pärjäsi maailmancupin kisoissa, mutta tärkeimmän tavoitteen, olympialaisten, edessä puomi pysyi alhaalla loppuun asti.
Veikko ja Riitta Salmisen perheessä oli tavoitteellinen mutta lämmin ilmapiiri. Koti Östersundomissa oli kuin pieni harjoittelukeskus.
Rion olympiakarsinnat lähestyivät, ja vain paria kuukautta aiemmin Ismolle sattui yllättävä loukkaantuminen, jonka myötä olympiahaaveet oli lopullisesti haudattava.
Pettymys oli kova. Entä jos -kysymyksiä jäi liikaa.
– En pystynyt vuoteen esimerkiksi katsomaan vanhoja treenikuvia, Ismo kertoo tilanteesta viiden vuoden takaa.
Pettymysten cocktail on rajua nieltävää, ja on myös raskasta tunnistaa itsessään haavoja, jotka paranevat hitaasti.
– Olemme samanlaisia siinä, että heittäydymme juttuihin täysillä ja teemme töitä unelmien saavuttamisen eteen, Saara Salminen sanoo.
Rakkaus on koetellut matkan varrella molempia. Ismo sai appiukolta kosinnan alla Saarasta omistautumista kuvaavan lausuman: ”Saara on kuin joutsen, kun hän rakastaa. Hän on hyvin lojaali rakkaudessa.”
– Näin se on. Enkä tunne ketään, joka tekisi niin täysillä duunia kuin Saara, Ismo sanoo ihaillen.
– Saatan lähteä aamulla liikkeelle ja palata iltakymmeneltä, ja Saara on edelleen koneella.
Nykyisin Men’s physique -fitnesslajin haltuun ottanut Ismo valmistautuu kauteen. Kotona näkyy kurinalaisesti syövä, harjoitteleva ja lepäävä kilpaurheilija.
Molemmat kertovat aiemmin rakastuneensa erilaisuuteen, mutta iän myötä on valjennut, miten samankaltaisuudessa piilee uskomaton voima.
– Meidän ydin-lifestylemme ovat samanlaisia. Samanlainen intohimoisuus, yhteiset arvot, päämäärätietoisuus. Kaikki tämä auttaa meitä tsemppaamaan toisiamme, Saara kuvailee.
– Olemme intohimoihmisiä mutta osaamme myös toppuutella toisiamme oikealla tavalla, Ismo lisää.
”Niinhän sitä aina kavereiden kanssa sanottiin, että jos tyttö on kiva, fiksu ja kaunis, niin täytyy iskeä heti kiinni.”
Ismo Salminen työskentelee nykyisin hengenpelastajana ja valmentajana.
– Koen, että voin siinä roolissa olla nyt siunaukseksi monelle. Kokemus on tuonut kontenssia.
Asiakkaina Salmisella on muun muassa Viron ja Suomen miesten viisiottelukärkeä. Lisäksi Ismo tukee siskonsa Lauran harjoittelua.
Saara Salmisen työpäivät täyttyvät pörssiyhtiön henkilöstöhallinnon tehtävistä, ja pian edessä on siirtyminen kansainvälisen muotialan suuryrityksen palvelukseen.
Profiili yritteliäänä ja työuraan kutsumuksena suhtautuvana naisena ei ole kristillisissä piireissä aina ollut se helpoin. Vaikka arvostustakin on tullut, Saara on välillä kokenut olevansa korostuneesti oman tien kulkija.
– Tässäkin tulee kyllä esiin samankaltaisuutta. Olemme kuin kaksi kesyttämätöntä hevosta, jotka ovat löytäneet toisensa, Saara nauraa.
Vuosi Ismon keväisen tapaamisen jälkeen oli Saaralle rohkaiseva. Ekonomin gradunsa hän takoi alusta loppuun valmiiksi kolmessa viikossa.
Marraskuulla 2018 Ismo huomasi, että jotain Saaran katseessa oli muuttunut.
– Niinhän sitä aina kavereiden kanssa sanottiin, että jos tyttö on kiva, fiksu ja kaunis, niin täytyy iskeä heti kiinni. Itselleni Saaran särkyneisyys oli jotain sellaista, että tajusin, että kannattaa odottaa oikeaa ajankohtaa, Ismo sanoo.
Yhteydenpito oli tiivistä, mutta kuvio eteni kaveripohjalta. Kaksi oman elämänsä pomoa ehti vielä miettiä, kannattaako sittenkään aloittaa suhdetta. Ismolla pyöri mielessä, että nainen olisi todennäköisesti hidaste harjoittelulle. Saara taas oli jo hakemassa töitä New Yorkista.
Rakkaus voitti, ja tulevaisuutta alettiin miettiä yhteisenä asiana. Vuoden päästä etsittiin sormukset nimettömiin ja puolen vuoden kuluttua tästä luettiin vihkivalat. Isot häät jäivät koronan vuoksi pitämättä.
Salmisilla on nyt takana vuosi avioliittoa.
Tulevaisuudensuunnitelmista pariskunta puhuu ymmärrettävästi suurpiirteisesti. Moni asia on auki.
– Jotain kertoo se, että asumme vuokralla. Olemme avoimin mielin. Haluamme olla ja elää kahdestaan, ainakin toistaiseksi, Saara piirtää.
– Mutta kyllä me haaveilemme. Hiljattain käytiin katsomassa Sipoossa kämppiä, Ismo hymyilee.
Pariskunnan puheessa toistuu koko ajan se, että tärkeintä on etsiä Jumalan tahtoa ja johdatusta.
– Täytyy olla valmis painamaan duunia, mutta Jumala on se, joka johdattaa eteenpäin, Saara kiteyttää.
Nyt kun Salmiset katsovat lähes neljän vuoden taakse, kokonaiskuva alkaa kirkastua.
– Se, että hommat ovat menneet uusiksi, yhdisti. Molemmilla on kuitenkin koko ajan se yksi kallio, jonka varaan rakennetaan ja johon luotetaan.
– Vaikeatkin kokemukset voivat kääntyä siunaukseksi ja viisaudeksi, Saara sanoo.
– Osaa arvostaa toista ja sitä, mitä meillä on, eikä pidä toista itsestäänselvyytenä.
