Viikon debatti selvitti mikä piispuudessa vetää puoleensa syksyn vaalin oletettuja kärkiehdokkaita

 
Helsingin Malmin seurakunnan kirkkoherra Heikki Arikka, Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaani Mari Leppänen ja Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala on yhdistetty luterilaisen kirkon seuraavaan piispanvaaliin. He avasivat mietteitään Radio Dein studiossa Turussa. Kuva: Juha Arko

Helsingin Malmin seurakunnan kirkkoherra Heikki Arikka, Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaani Mari Leppänen ja Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala on yhdistetty luterilaisen kirkon seuraavaan piispanvaaliin. He avasivat mietteitään Radio Dein studiossa Turussa. Kuva: Juha Arko

Piispuudessa vetävät puoleensa vaikuttamiskanavat ja mahdollisuus olla kirkon äänenä ja linjanvetäjänä, kertovat Turun arkkihiippakunnan piispanvaaliin yhdistetyt kärkinimet. Mielipiteet jakautuvat suhtautumisessa viran määräaikaisuuteen.

Päivitetty 11.5.2020 klo 17.34 Piispan kyselytunnin peruutustiedolla.

Radio Dein Viikon debatti asetteli eilen keskiviikkona askelmerkkejä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seuraavaan piispanvaaliin.

Sansa vuosisop neliö

Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala ilmoitti pari viikkoa sitten Facebookissa, että Turkuun tarvitaan uusi piispa. Piispan eroamisikä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on vuonna -57 ja sitä ennen syntyneillä 68 vuotta. Kalliala saavuttaa kriittisen iän marraskuussa.

– Piispanvirka on sellainen, jossa pystyy hyvin paljon vaikuttamaan. Erityisesti vaikuttaminen kirkon ykseyden eteen on itselleni tärkeä asia, tiivistää Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala.

Huhtala, 55, ilmoitti ensimmäisenä osallistumisestaan arkkihiippakunnan piispanvaaliin runsas vuosi sitten maaliskuussa.

”Piispanvirka on sellainen, jossa pystyy hyvin paljon vaikuttamaan.”

Kirkossa ehdokkaiden tapakoodistoon on piispanvaalien yhteydessä totuttu liittämään kursailu vaaliin lähtemisen suhteen. Turkulaissyntyinen ja taustaltaan varsinaissuomalainen Helsingin Malmin seurakunnan kirkkoherra Heikki Arikka, 48, pitäytyy protokollassa.

– Tätä täytyy vielä pohtia. Olen kyllä vahvasti turkulainen, tosin aika monta vuotta maailmalla asunut eri maissa ja myöskin Helsingissä useaan eri otteeseen.

– Olen käynyt useamman eri papin, kirkkoherran ja [piispanvaalin] maallikkoäänestäjän keskustelua siitä, millainen piispa tänne tarvittaisiin, ja kovasti on kannustettu hakemaan, Arikka muotoilee.

Äskettäin internetiin ilmestyivät Heikki Arikan kotisivut, jotka muistuttavat erehdyttävästi vaalisivustoa.

– Tällaisia pyydettiin tekemään ja tein. Ne ovat itseasiassa ensimmäiset kotisivut, jotka olen itse tehnyt. Ajattelin, että teen, ja pidän ne sivut joka tapauksessa, on tässä vaalit tulossa tai ei.

Entä kuinka kiinnostava se piispanvirka on?

– Piispalla on kyllä merkitystä Suomen maassa ja kirkossa. Tehtävä on hyvin haastava ja mielenkiintoinen, vastaa Arikka.

Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaani Mari Leppäsen, 42, vastuulla on hiippakunnan kehittämistoiminnan johtaminen. Hän toimii työssään lähellä piispa Kallialaa ja tämän tukena. Moni kirkossa olettaa näkevänsä Leppäsen syksyn piispanvaalissa.

– Olen omalta osaltani ajatellut tätä jo aikaisemmin – hiippakunnassa on käyty keskustelua aika ajoin – ja päätynyt siihen, etten lähden ehdokkaaksi. Mutta kun keskustelu käynnistyi uudelleen, niin löysin jälleen itseni tämän keskustelun keskeltä, kommentoi Leppänen.

Vastaus vaatii tarkennuksen, ja sellainen Viikon debatissa saatiin.

– Olen luvannut ihmisille, että jos laajasti eri ihmiset ajattelevat, että minä olisin sopiva siihen tehtävään, niin sitten voin sitä harkita. Olen levollisella mielellä asian kanssa. Sekä omalla kohdallani että hiippakunnan kohdalla uskon ja luotan siihen, että tässä käy hyvin.

Mari Leppäsen mukaan piispan virka ja piispuuden rooli ovat vuosien myötä muuttuneet. Kehitys on kulkenut suuntaan, joka sopii Leppäselle,

– Viran itsestään selvä auktoriteetti on kadonnut. Piispan pitää tänä aikana lunastaa se merkitys yhä uudelleen. Kun hiippakunnan työtä olen tehnyt sekä seurakunnassa että tuomiokapitulissa, olen nähnyt, että sillä miten hiippakuntaa johdetaan, on iso merkitys.

Kirkon laskevat jäsenluvut ja tiukkeneva taloustilanne asettavat arkkihiippakunnan seurakunnat Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa suurten muutosten eteen.

– Miten tätä muutosta kykenee yhdessä seurakuntien kirkkoherrojen ja johtavien luottamushenkilöiden kanssa viemään eteenpäin, on tosi tärkeä paikka, Leppänen korostaa.

Kirkon digiloikkaa edelsi piispojen ohjeistus

Kaarlo Kalliala viivytti pitkään vetäytymisilmoitustaan, minkä vuoksi tuomiokapitulilla ei ole ollut edellytyksiä lähteä viemään arkkihiippaakunnan piispanvaalin järjestelyjä eteenpäin. Nyt asialla on kiire, jotta Kallialalle ehditään saada ajoissa seuraaja piispanvirkaa hoitamaan.

Arkkihiippakunnan tuomiokapituli käsittelee vaalijärjestelyjä ensi viikon keskiviikkona pidettävässä istunnossaan. Vaikka asiat lähtevät etenemään virallisesti vasta istunnon jälkeen, se ei tarkoita, ettei kulissien takana jo tapahtuisi.

Vaaleja tulee leimaamaan korona-aika. Kirkon toimia ja käytäntöjä koronarajoitteiden purkamisesta on käyty alkuviikon aikana läpi valmiustoimikunnissa. Esimerkiksi kirkkoherranvaalit on seurakunnissa siirretty syksyyn.

– On ihan selvää, että teknisesti [korona] tulee vaikuttamaan. Isompi kysymys on se, että korona muuttaa suomalaista yhteiskuntaa ja kirkkoa. Se vaikuttaa voimakkaasti seurakuntien talouteen, mutta se vaikuttaa myös muuhun, Leppänen näkee.

– Jos välillä keskusteltiin viranomaisten kanssa siitä, että mikä kirkon rooli suomalaisessa yhteiskunnassa, niin yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa kirkko on todella tärkeä yhteistyökumppani eri viranomaisten kanssa. Kentältä tulee viestiä, että kirkkoa arvostetaan ja kuullaan, ja sen työllä on iso merkitys

Kaisa Huhtala uskoo piispanvaalin saavan Turussa ja Satakunnassa enemmän huomiota kuin mihin on aiemmissa piispanvaaleissa totuttu.

– Ihmiset ovat yhä enemmän kiinnostuneita kirkosta, hengellisestä elämästä ja kristinuskosta, ehkä sitten myös vaalista, hän arvioi.

”Miten tehdään jumalanpalvelus viiteentoista minuuttiin niin, että se koskettaa ja näyttää hyvältä kännykässä? Se on jotain ihan muuta kuin että kuvataan normi sanajumalanpalvelus.”

COVID-19 on saanut median puhumaan kirkon digiloikasta. Siihen seurakuntia patistivat piispat, jotka antoivat yhteisen klausuulin, jossa kaikki luterilaiset seurakunnat velvoitettiin kokoontumiskieltoaikana striimaamaan jumalanpalveluksensa verkkoon. Osa on turvautunut myös radioon.

Kaisa Huhtalan mielestä piispojen pakkoklausuuli jumalanpalvelusten nettistriimauksesta oli piispoilta ”erinomaisen viisasta”, mikä mahdollisti kirkon digiloikan.

Samoilla linjoilla on Mari Leppänen.

– Olen samaa mieltä, tämä mahdollisesti sen muutoksen, jota muuten olisi tehty vuosia.

Heikki Arikka on kriittisempi.

– Johtaminen suuntautui voimakkaasti jumalanpalveluselämään ja kirkon toiminnan ohjaamiseen. Liian vähän on piispojen ääni kuulunut kirkon ulkopuolella, Arikka sanoo.

– Me tiedämme jokaisesta seurakunnasta, että se on aika pieni prosentti seurakunnan jäsenistä, joka osallistuu jumalanpalveluselämään tai livelähetyksiin. Aika kaipaa selkeää sanoitusta piispojen suunnalta. Kanavat ovat auki, mutta olisin itse toivonut enemmän ääntä ihmisten suuntaan kuin vain kirkon suuntaan.

Arikan mukaan tilanne on paljastanut myös sen, että kirkolla on vielä uudessa viestinnässä paljon opittavaa. Malmin seurakunta on jumalanpalvelusten striimaamisen yhteydessä tutkinut, kuinka monta minuuttia ihmiset ovat netin äärellä ja mikä on se väline, josta niitä jumalanpalveluksia katsotaan.

– Helsingissä väline on kännykkä ja maksimi on kaksitoista minuuttia. Miten tehdään jumalanpalvelus viiteentoista minuuttiin niin, että se koskettaa ja näyttää hyvältä kännykässä? Se on jotain ihan muuta kuin että kuvataan normi sanajumalanpalvelus, joka kestää noin tunnin.

Ajatusta piispanviran määräaikaisuudesta kavahdetaan ja kaivataan

Piispan virkaa totuttiin evankelis-luterilaisessa kirkossa pitkään pitämään eläkevirkana. Kun virkaan vihittiin, siinä pysyttiin hamaan loppuun tai vähintäänkin eläkepäiviin saakka.

Sääntöön teki poikkeuksen Porvoon piispa Björn Vikström, joka jätti piispanviran viime vuonna, 55-vuotiaana, kymmenen piispavuoden jälkeen. Tosin viisitoista vuotta sitten Ilkka Kantola erosi piispanvirastaan arkkihiippakunnassa, mutta lähtö tapahtui mediakohun saattelemana pakkoraossa.

Olisiko nykyaikaa, että piispan virka ei olisikaan automaattinen eläkevirka – pitäisikö siitä tehdä määräaikainen?

– Kun siihen vihitään, siinä ollaan loppuun asti, kuittaa Kaisa Huhtala.

Heikki Arikka on Huhtalan kanssa eri linjoilla. Hän teki Malmin seurakunnassa pioneerintyötä johtaen muutosprosessia, jossa kaikki esimiestehtävät muutettiin määräaikaisiksi. Pestin kesto on viisi vuotta, sitten esimiehiä kierrätetään eri tehtäviin.

– Olen ollut seurakunnassa, jossa edellinen kirkkoherra oli 20 vuotta ja sitä edellinen 30 vuotta. En ole aivan varma, ovatko sellaiset pestit yhdelle ihmiselle sen paremmin yhteisön kuin yksilönkään etu.

Arikan mukaan Malmin malli toimisi kirkossa laajemminkin.

– Olisi hyvä, että kirkossa kaikki johtajan virat, kapitulin virat, kirkkoherran viran, piispan virat, keskushallinnon virat, olisivat määräaikaisia.

”Meidän suhde työelämään on muuttunut ja myös johtajuus muuttuu.”

Mari Leppänen on sanoissaan varovaisempi.

– En osaa piispanviran määräaikaisuuteen ottaa kantaa. Siihen liittyy paljon kysymyksiä, jotka vaativat yhteistä puhumista.

Hiippakuntadekaani kuitenkin tunnistaa työelämässä tapahtuneet muutokset.

–  Meidän suhde työelämään on muuttunut ja myös johtajuus muuttuu. Vanha ajattelu siitä, että esimerkiksi kirkkoherran virka olisi päämäärä ja siinä ollaan pitkään, ei välttämättä toimi, Leppänen myöntää.

Turun arkkihiippakunnan piispanvaalin ehdokkaat asetetaan virallisesti valitsijayhdistysten toimesta. Valitsijayhdistyksen voi muodostaa ryhmä, johon kuuluu vähintään kolmekymmentä vaalissa äänioikeutettua henkilöä.

Vaalissa voivat äänestää arkkihiippakuntaan kuuluvat papit ja lehtorit sekä hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenet, hiippakunnasta valitut kirkolliskokouksen maallikkoedustajat sekä kirkkohallituksen maallikkojäsen. Lisäksi äänioikeus on hiippakunnan seurakuntien maallikkovalitsijoilla eli seurakuntien luottamushenkilöillä ta tuomiokapitulin lakimiesasessorilla ja maallikkojäsenellä.

Kuuntele Radio Dein Viikon debatti [Radio Dei 6.5.2020]

Vastoin ennakkotietoja Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen ei osallistu Radio Dein Piispan kyselytunti lähetykseen keskiviikkona 13.5. Piispa Jolkkonen perui osallistumisensa maanantaina 11.5. korona-aikana peruutettuihin lento- ja junavuoroihin vedoten.

 
Radio Dei Radiot_fi