Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja sanoo, että journalistin omat arvot ohjaavat juttuaiheisiin, mutta tietojen arvioinnissa pitää osata olla objektiivinen. Leif Nummelan mukaan medialla voi olla oma agenda, kunhan se kerrotaan.
Saako toimittajalla olla agenda? Voiko mediaan luottaa? Onko puolueetonta journalismia olemassa?
Radio Dein Viikon debatissa median luotettavuutta ja roolia olivat keskiviikkoaamuna perkaamassa Eero Hyvönen, joka on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja ja pitkän linjan toimittaja, sekä Uusi Tie -lehden päätoimittajana elämäntyönsä tehnyt Leif Nummela.
Debatin juontaja Mari Turunen kysyy, miten suomalainen media hoitaa oman ruutunsa sana demokraattista yhteiskuntaa.
”Tämähän on lajityyppi, joka on ihmiskunnan luona aina ja ikuisesti: aina tulee tehtyä virheitä.”
Eero Hyvönen toteaa, että aina on parantamisen varaa, mutta vilpitön pyrkimys parempaan näkyy hyvin monessa mediassa. Perusteena hän pitää esimerkiksi sitä, miten medioissa suhtaudutaan Julkisen sanan neuvostolle tuleviin kanteluihin. Jos JSN antaa kanteluun langettavan päätöksen, se otetaan vastaan riittävällä vakavuudella, se julkaistaan mediassa poikkeuksetta ja muukin media tekee uutisia päätöksistä.
Hyvönen kertoo, että yleisin kantelun peruste on asiavirhe, jota ei ole korjattu tai on korjattu huonosti.
– Tämähän on lajityyppi, joka on ihmiskunnan luona aina ja ikuisesti: aina tulee tehtyä virheitä. Mutta se, että ne jäisivät korjaamatta jatkuvasti, niin se ei pidä paikkaansa, Hyvönen sanoo.
Hän aloitti 40 vuotta sitten sanomalehti Uudessa Suomessa ja kertoo, että siihen aikaan virheiden korjaaminen oli todella kiven ja tuskan takana. Mutta nyt tilanne on muuttunut paljon, ja virheet korjataan.
Miten otan huomioon, että toisenkin näkemys pääsee ääneen?
Suomalaiset luottavat median kansainvälisesti vertailtuna varsin vahvasti, mutta kipupisteitäkin löytyy. Turunen kysyy, mikä luottamusta mediaan tällä hetkellä nakertaa.
Leif Nummela arvelee, että luottamuksen määrä riippuu siitä, minkä tyyppisistä asioista on kyse. Hän uskoo, että yleinen uutisointi koetaan hyvin hoidetuksi.
– Kun mennään poliittisiin mielipiteisiin, se on syvempi taso. Niin sitten varmasti on koko ajan sitä, että koetaan, että se, mitä edustan, ei pääse kunnolla ääneen, Nummela sanoo.
Hän pitää hyvänä esimerkkinä Israel-kysymystä, joka koetaan hyvin vahvasti eri puolilta asiaksi, jossa oma kanta ei pääse ääneen.
Kolmas ja vaikein osio on Nummelan mukaan se, kun mediassa käsitellään arvoihin liittyviä asioita, uskontoa ja maailmankatsomusta.
– Siinä on mun mielestä eniten petrattavaa. Siinä se haaste on suurin, että miten pystyn ottamaan huomioon todella sen, että toinenkin näkemys pääsee ääneen.
Eero Hyvönen tunnistaa uskontojournalismin ongelmallisuuden. Uskonto on selvästi hankala aihe.
– Siinä mennään niin henkilökohtaiselle alueelle. Ja voisin väittää ilman mitään sen syvempää tietämystä asioista, että suomalaiset kokevat aika paljon, että uskonto on henkilökohtainen asia ja pitäisi sellaisena pitääkin, Hyvönen arvioi.
Hän kertoo, että suomalaisen median itsesäätelyjärjestelmässä on mukana esimerkiksi puoluepoliittisia lehtiä ja muita medioita, joilla on ihan selvä agenda – ja se on ihan sallittua, kunhan noudatetaan pelisääntöjä. Eli ei saa olla totuudenvastaista tietoa.
Ovatko nuoret kallellaan agendajournalismiin?
Vuonna 2023 julkistettiin journalistien ammattiarvoja selvittävä kansainvälinen tutkimus, johon vastasi myös 450 suomalaistoimittaja. Aineistojen vertailussa nähtiin nuorten toimittajien ajattelun muuttuneen vuosikymmenessä. Sen mukaan alle 10 vuotta toimittajina työskennelleistä 38 % pitää yhteiskunnallisten muutosten ajamista hyvin tai erittäin tärkeänä journalismin tehtävänä, mutta yli 30 vuotta alalla työskennelleistä vain 19 % ajatteli samoin.
Kun journalisti myötäilee työssään esimerkiksi poliittisia linjauksia tai vääristelee tosiasioita aatteensa tai arvojensa ajamisen vuoksi, hän luopuu objektiivisesta tiedonvälityksestä ja sortuu niin sanottuun agendajournalismiin. Mari Turunen kysyy, onko agendajournalismi nyt lyönyt nuorten toimittajien parissa läpi?
Eero Hyvönen opettaa Tampereen yliopiston Journalistiikan laitoksella itsesääntelyn järjestelmää ja on osallistunut alan seminaareihin. Hän kertoo, että niissä käydään itsekriittistä keskustelua agendajournalismista.
– Viime syksynä oli ryhmä, jossa oli ehkä 50 ihmistä koolla, nuoria journalisteja ja alan opiskelijoita. Kun tästä tehtiin sitten äänestys, että onko agendajournalismi hyvä vai huono asia, niin ihan ylivoimaisesti pidettiin huonona asiana sitä, että uutisjournalismissa agenda ajaa lävitse. Luotettavuus ja uskottavuus oli tälle porukalle vahvempi arvo.
Leif Nummela muistuttaa, että jos lukija tai kuuntelijat tietävät, että viesti tulee tietyltä suunnalta, niin ei ole mitään hätää.
– Kyllä saa yrittää muuttaa maailmaa tiettyyn suuntaan, mutta jos mennään objektiivisuuden varjolla ja ihmiset olettavat saavansa objektiivista tietoa ja sitten onkin tämmöinen agenda, niin se on huono juttu, Hän sanoo.
Rivitoimittajat kallellaan vasemmalle, toimitusten johto oikealle
Kun toimittajien arvoja selvitettiin, tutkittiin myös suomalaisten toimittajien asemoitumista poliittisen kannan mukaisesti vasemmisto–oikeisto-akselilla. Kyselyyn vastanneista toimittajista 60 % sijoitti itsensä keskustasta vasemmalle. Se oli yleisempää rivitoimittajien keskuudessa, kun taas toimitusten ylimmän johdon edustajat asemoivat itsensä todennäköisemmin poliittiseen oikeistoon tai keskustaan.
”Poliittinen suuntautuminen saakin näkyä, jos siitä kerrottaisiin ja sanottaisiin, että asioita tehdään tietystä näkökulmasta.”
Näkyykö toimittajien poliittinen suuntautuneisuus mediassa?
– Kyllä se näkyy, Nummela sanoo. Hänen mielestään se saisikin näkyä, jos siitä kerrottaisiin ja sanottaisiin, että asioita tehdään tietystä näkökulmasta.
– Mutta jos tehdään ikään kuin objektiivista journalismia, ja koko paketti, koko lähestymistapa ja maailmankatsomus on vasemmalla, niin sitten se on huono juttu.
Eero Hyvösen mukaan arvomaailma näkyy siinä, mistä aiheista kiinnostutaan. Hän korostaa, että tietojen arvioinnissa täytyy silloin käyttää objektiivista kriteeristöä. Pitää olla oikeat pelisäännöt ja tietää, mikä lähde on luotettava ja mikä ei.
– Journalismi syntyy näkökulmasta. Siellä on aina joku näkökulma ja näkökulman takana on joku arvomaailma, minkä takia olet juuri tästä aiheesta päättänyt kiinnostua. Samoin myös elämänkokemukset näkyvät siellä, Hyvönen sanoo.
Toimivatko kristilliset mediat tilkkeinä, kun maalliset mediat eivät osaa hengellisistä asioista kertoa? Mitä on jätetty kertomatta Gazan sodasta? Millainen on median tulevaisuus, kun tekoäly valtaa kaiken? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 31.5. klo 11 tai vaikka heti Dei Plus -palvelusta.
