Kirjoittanut
Vanhemmilla ja alueellisilla kristillisillä yhteisöillä on entistä tärkeämpi rooli elokuun alusta voimaan tulleessa valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa.
Päiväkodeissa ja muussa varhaiskasvatuksessa toimintaa ohjaa varhaiskasvatuksen perusteet-asiakirja. Uskonnon osalta varhaiskasvatuksessakin sovelletaan perustuslain 11. pykälää, joka turvaa uskonnon ja omantunnon vapauden myös lasten osalta. Lasten kohdalla tätä positiiviseksi uskonnonvapaudeksi kutsuttua oikeutta käyttää huoltaja.
Uusi varhaiskasvatussuunnitelman perusteet-asiakirja ei perustele aikaisempien vastaavien asiakirjojen tapaan (päivähoidon toiminnan perusteet 1980, varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet 2002) kristillisyyttä yhtenä suomalaisen kulttuurin perustana tai kristillisten juhlapyhien vietosta. Nyt kasvatussuunnitelmia ohjaavat moninaisuuden ja yhteisön sisäisen vuorovaikutuksen periaatteet. Lasten ja vanhempien osallistumista varhaiskasvatuksen suunnitteluun korostetaan. Jokaisen lapsen omassa varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa ja lasta kuunnellen lapsen kasvatuksen ja oppimisen sisällöstä.
Uusi varhaiskasvatuksen perusteet (2017) korostaa aiempaa enemmän lapsen omaa näkökulmaa. Ajatus ei ole sinänsä uusi, sillä lapsen tarpeet ja kehitys ovat perinteisesti aina olleet keskisiä suunnittelun lähtökohtia. Aikaisemminkaan konkreettisia sisältöjä ei ole kirjattu, vaan on puhuttu uskonnollis-katsomuksellinen orientaatiosta (varhaiskasvatussuunnitelma 2002), jonka ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Sen sisältöinä ovat lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteisiin, tapoihin ja käytäntöihin perehtyminen. Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation mukaan lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Varhaiskasvatussuunnitelma jo vuonna 2002 otti huomioon mahdollisuuden, että lapsen ympäristö voi olla moniuskontoinen, sillä se ohjeistaa varhaiskasvatustoiminnassa tutustumaan lasta lähellä oleviin uskontoihin ja katsomuksiin.
Päivähoidon kasvatustavoitteet (1980) korostivat juhlien merkitystä uskontokasvatuksessa. Juhlat olivat yksi sen tärkeimmistä sisällöistä, toimintamuodoista ja kasvatusmenetelmistä. Sittemmin juhlien vietto katosi suunnitelmista, mutta ei suinkaan päiväkotien toiminnasta. Alueelliset erot ovat Suomessa tässä suhteessa suuret. Kristillinen perintö on ohentunut ja pyhyyden kokemuksen sisällöksi on monin paikoin tullut lasten mindfullnes-harjoitteet. Myös monien päiväkotien henkilökunnan mielestä koko uskontokasvatus on vanhempien asia eikä kuulu päiväkotiin. Sen sijaan vanhemmille päivähoidon uskontokasvatuksen linja ja valinnat yleensä kelpaavat sellaisinaan. Vain jos vanhemmilla on erityisiä intressejä uskonnon suhteen suuntaan tai toiseen, he tuovat esille omat toiveensa.
Vanhemmat tarvitsevat kannustusta kasvatustehtävään
Uskonnon rooli kasvatuksessa on ammatillistunut ja vanhemmat mielellään siirtävät vastuun kerhoille, kouluille, päivähoidolle. Haasteena näin ollen on, miten kristilliset yhteisöt voisivat edistää vanhempien roolia kristillisen kasvatuksen toteuttajina ja rohkaista heitä aktiivisesti käyttämään positiivisen uskonnonvapauden hengessä mahdollisuutta sisällyttää lapsensa varhaiskasvatussuunnitelmaan kristillinen kasvatus.
Uusi varhaiskasvatussuunnitelma 2017 edistää tai ainakin mahdollistaa kristillisen kasvatuksen marginalisoitumisen, erityisen vakaumuksen tai kasvatusmenetelmän nimissä. Toisaalta se oikeuttaa kristillisen päiväkodin olemassa olon erityisenä vakaumukseen perustuvana kasvuympäristönä. Suunnitelman perusteissa nimittäin mahdollistetaan yksityisen tai yhteisön tarjoama oman painotuksen mukainen toiminnan järjestäminen. Se ei saa kuitenkaan olla ristiriidassa valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden kanssa. Kristillisellä vakaumukseen perustuen voidaan sitten taata lasten kasvattaminen tyttöinä ja poikina, rakentaa oppimisympäristö, jossa vuotuiset juhlat perustuvat kristilliselle perinteelle, hyvä ympärillämme nähdään Jumalan lahjoina ja Jeesuksesta puhutaan ja lauletaan lasten kanssa.
