Puoli vuosisataa Raamattua tutkinut Jouko Koistinen näkee nykyajan kriisit osana suurempaa kokonaisuutta. Vankilapastorin, opettajan ja puhujan mukaan vain kaksi asiaa kestää tämän maailman yli iankaikkisuuteen – Kristuksen seurakunta ja Israel.
Jouko Koistinen on kulkenut pitkän tien Kuusjärven maisemista vankiloiden kiviseinien sisälle ja sieltä radioaalloille. Hän on sekä pappi, sielunhoitaja että puhuja, jonka ääni on monelle tullut tutuksi viime vuosina radion hartaushetkistä ja raamattutunneista. Hänen elämänkaarensa kertoo kutsumuksesta, joka on saanut eri muotoja; seurakuntatyöstä siirtolaispapin tehtäviin, vankilapastorin hiljaiseen kohtaamistyöhön ja lopulta julkiseen opetustyöhön.
Koistinen opiskeli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa ja valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1979. Pappisura alkoi Savossa, missä hän toimi seitsemän vuotta Suonenjoen seurakuntassa. Sen jälkeen tie vei Ruotsiin siirtolaispapiksi Skaran hiippakuntaan, suomenkielisten pariin.
– Ne vuodet Ruotsissa avarsivat ymmärrystä ihmisistä, jotka elävät kahden kulttuurin välissä. Siellä oppi kuuntelemaan, Koistinen muistelee.
Suomeen palattuaan hän huomasi kiinnostuksensa suuntautuvan yllättävään mutta vaativaan työalaan: vankilasielunhoitoon. Vuosikymmeniä kestänyt jakso vei hänet ensin Pelson vankilaan ja myöhemmin Kuopioon, missä hän toimi vankilapastorina yhteensä lähes 28 vuotta.
– Sanon usein olleeni kaksi elinkautista vankeinhoidossa. Ne vuodet opettivat, että toivo kuuluu kaikille, myös niille, jotka ovat tehneet raskaimmat virheensä, hän sanoo.
Eläkkeelle Koistinen jäi kuusi vuotta sitten, mutta kutsu ei ole vaiennut. Hän kiertää puhujana kutsuttaessa ja on ollut hallituksen jäsenenä Patmos Lähetyssäätiössä. Monille hän on tuttu myös Radio Patmoksesta, jossa hän on pitänyt viikoittaisia raamattutunteja ja hartauksia. Erityisesti hänen lopunaikoja käsittelevä 30-osainen sarjansa on jäänyt kuulijoiden mieleen ja on parhaillaan eetterissä jo kolmatta kertaa.
– Raamattu ei ole vain menneisyyden kirja. Se puhuttelee tätä päivää ja huomista, Koistinen toteaa.
Raamatun profetiat nykyajan valossa
Koistisen pitkä ura Raamatun tutkijana on saanut viime vuosina myös uuden muodon. Vuosikymmenten opetustyö, vankilapastorin kokemukset ja radioaalloilla käydyt raamattutunnit ovat kiteytyneet kirjaksi, joka syntyi yllättävästä mutta Koistiselle luontevasta aloitteesta.
Ajatus kirjasta sai alkunsa reilua vuotta aiemmin, kun Radio Patmoksessa esitetty laaja lopun aikoja käsittelevä sarja herätti keskustelua.
– Olen tutkinut Raamattua ja sen profetioita reilun 50 vuotta. Radiosarjan jälkeen Kuvan ja Sanan silloinen toimitusjohtaja Pekka Haapasaari heitti ajatuksen, että jos kirjoittaisin kirjan lopun aikaan liittyvistä asioista, mitä Raamatussa kerrotaan, Koistinen kertoo.
Viime syksynä ilmestynyt teos ”Kristuksen seurakunta ja Israel lopunajassa – Raamatun ennustukset toteutuvat” on Koistisen mukaan ennen kaikkea pitkän henkilökohtaisen Raamatun tutkiskelun tulos. Se ei pyri sensaatioihin eikä yksityiskohtaiseen aikatauluttamiseen, vaan piirtää suuria linjoja Raamatun profetioista ja niiden suhteesta nykymaailmaan.
Uskon Raamatun sanaan ja sen profetioihin.
– Uskon Raamatun sanaan ja sen profetioihin ja pidän niitä totena. Siellä hahmotellaan suuria linjoja siitä, miten maailmassa tulee käymään, vaikka aivan jokaista yksityiskohtaa siinä ei olekaan kirjattu, hän sanoo.
Koistinen seuraa tarkasti myös tämän päivän maailmantilannetta, mutta korostaa, ettei Raamattua pidä lukea uutisotsikoiden kautta mekaanisesti. Esimerkiksi Lähi-idän tapahtumien suhteen hän on varovainen.
– En osaa tämänhetkisestä sotatilanteesta sanoa, miten siinä käy. Se tuntuu vaihtuvan joka toinen päivä, hän toteaa.
Silti nykyajan kriisit vahvistavat hänen mielestään sitä kokonaiskuvaa, jonka Raamattu jo vuosisatoja sitten piirtää. Ukrainan sota ja suurvaltojen käymät neuvottelut Euroopan yli ovat hänen mukaansa herättävä esimerkki.
– Euroopan valtiot ovat olleet turhan sinisilmäisiä, kun niiden pään yli neuvotellaan kahden suurvallan välillä Euroopan asioista. Tekee mieli sanoa, että jos Raamattua olisi tutkittu eikä pidetty sitä satukirjana, tämä tilanne ei olisi tullut yllätyksenä, Koistinen pohtii.
Hän näkee, että Euroopassa elettiin pitkään idealistisessa uskossa pysyvään rauhaan.
– Ajateltiin, että mehän tanssitaan kuin kukkaistytöt, kun rauha tulee maailmaan. Mutta Raamattua tutkineena tiesin, ettei pysyvä rauha tule ihmisvoimin. Jeesus sanoi selvästi, että loppuun asti on oleva sotia, hän sanoo.
Koistinen korostaa, ettei hänen sanomansa ole sodan ihannointia, vaan realismia.
– En minä mikään sotahullu ole. Kyllä minäkin toivoisin rauhaa. Mutta Jumalan sanan perusteella osasin sanoa jo vuosikymmeniä sitten, ettei ihmisten aikaansaama pysyvä rauha tule onnistumaan,” hän jatkaa.
Hänen mukaansa kylmän sodan jälkeinen aika johti monissa maissa puolustuskyvyn alasajoon ja päätöksiin, joiden seuraukset näkyvät nyt.
– Silloin ajettiin armeijoita alas, ettei niitä muka tarvita. Valitettavasti niitä tarvitaan loppuun asti, Koistinen sanoo vakavana.
Kirja on Koistiselle ennen kaikkea kutsu lukijalle: avata Raamattu itse ja pohtia sen sanomaa ajassa, jossa moni vanha oletus on murtunut.
Kaksi todellisuutta, jotka eivät katoa
Jouko Koistisen mukaan hänen kirjansa nimi nousee suoraan Raamatun tekstistä. Pitkän tutkimustyön pohjalta hän on vakuuttunut siitä, että kaikesta näkyvästä ja maallisesta huolimatta vain kaksi asiaa kantaa tämän ajan yli iankaikkisuuteen.
– Kristuksen seurakunta – elävä ja valvova seurakunta – on se, joka pysyy. Raamattu sanoo selvästi, että Kristuksen omat ovat kerran hänen kanssaan perillä voittajina, ikuisesti, hän toteaa.
Toinen iankaikkisuuteen ulottuva todellisuus on Israel. Koistinen kertoo, ettei Israel-teema alun perin ollut itsestäänselvyys, mutta nousi kirjaan sekä Raamatun tekstien että kustantajan toiveen kautta.
– Kun aloin kirjoittaa kirjaa, Pekka Haapasaari pyysi ottamaan siihen Israel-näkökulman mukaan. Se osoittautui tärkeäksi, sillä Israelilla on niin keskeinen merkitys lopun aikoihin asti, Koistinen sanoo.
Hänen mukaansa Raamattu on tässä suhteessa hämmästyttävän johdonmukainen ja samalla armottoman realistinen kaiken muun suhteen.
– Mikään muu meidän nykyisestä maailmastamme ei kestä iankaikkisuuteen. Raamatussa ei mainita suurvaltojen nimiä, ei luetella Nobelin rauhanpalkinnon tai Oscar-palkinnon voittajia. Ei mitään sellaista, hän sanoo.
Sen sijaan Raamatun viesti nykyisen maailman kohtalosta on Koistisen mukaan yksiselitteinen.
Maa palaa ja kaikki, mitä siihen on tehty.
– Siellä sanotaan, että tämä maailma kerran palaa. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä todetaan, että maailma katoaa himoineen, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti, hän muistuttaa.
Sama teema toistuu hänen mukaansa jo apostoli Pietarin sanoissa.
– Pietari sanoo, että Herran päivä tulee kuin varas. Taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat. Maa palaa ja kaikki, mitä siihen on tehty, Koistinen sanoo.
Häntä kiehtoo erityisesti se, miten ajaton ja samalla hämmästyttävän konkreettinen tämä kuvaus on.
– Eikö ole mielenkiintoista, että Gennesaretin järven kalastaja käytti jo 2000 vuotta sitten ilmaisua, että alkuaineet kuumuudesta hajoavat? Uudemmissa käännöksissä puhutaan jopa taivaankappaleiden hajoamisesta, hän pohtii.
Koistinen näkee tässä vahvan todisteen Raamatun synnystä ja sanoman lähteestä.
– Mistä tuollainen kalastaja olisi voinut tietää tällaista muuten kuin Pyhän Hengen ilmoituksesta? Minulle se kertoo siitä, että Raamatun sanoma ei ole ihmisten keksintöä, vaan jotain, joka ylittää ajan ja ymmärryksen, hän sanoo.
Valinnan paikka valokeilassa
Koistinen palaa puheessaan toistuvasti kysymykseen siitä, mikä lopulta merkitsee. Hänen mukaansa nykyajan keskustelua leimaa ajatus siitä, että ihmisten ja kansojen tulisi asettua ikään kuin ”historian oikealle puolelle.”
– Ainoa, mikä tästä maailmasta jää, on jotakin Kristuksen seurakunnasta ja jotakin Israelista, Koistinen sanoo.
Hän tunnistaa tilanteen, jossa päättäjiä ja vaikuttajia tentataan kameroiden edessä ja vaaditaan ottamaan nopeasti kantaa.
– Kun joku on median valokeilassa ja kysytään, että et kai aio jäädä historian väärälle puolelle, se on aika kiperä tilanne. Kaikki valot ja kamerat paistavat joka suunnalta, ja siinä voi tulla hiki, hän kuvailee.
Koistisen mukaan kysymys on kuitenkin lopulta syvempi kuin yksikään uutisotsikko tai hetkellinen kannanotto.
– Kun itse ajattelen sitä kysymystä, tärkeintä ei ole historian oikea puoli, vaan se, että pysymme Jumalan valtakunnan ja Jumalan historian puolella, hän sanoo.
Juuri tähän näkemykseen kiteytyy myös hänen kirjansa sanoma.
– Ne kaksi asiaa, jotka ovat kirjan otsikossa – Kristuksen seurakunta ja Israel – ovat ne, joista jotakin jää iankaikkisuuteen. Kaikki muu menee ohi, Koistinen toteaa.
