Kiinnostaisiko järjestötyö? Tämä kysymys johti Johanna Kultalahden työhön vainottujen kristittyjen parissa. Tänä vuonna Suomen Open Doors viettää 10-vuotisjuhlavuottaan. Kansainvälisesti työ käynnistyi jo 70 vuotta sitten.
Johanna Kultalahdella on vahvasti hämäläiset juuret.
– Olen kasvanut pikkukaupungissa Forssassa, missä kaikki on lähellä. Siellä on erilainen elämän rytmi kuin pääkaupunkiseudulla.
Enää kotiseudulla asuu Johannan isä, äiti on muuttamassa lähiaikoina Hämeenlinnasta Espooseen.
– Vanhempani erosivat, kun olin pieni, noin neljävuotias. Lapsena asuin vuorotellen molemmilla vanhemmilla.
Nykyään Johanna asuu miehensä ja kolmen lapsensa kanssa Espoossa.
Hän on kasvanut yrittäjäsuvussa. Isällä oli toimitusjohtajana Forssan kirjapainossa, joka oli ollut suvulla jo useamman sukupolven ajan.
– Tiesin aina, mitä tehdä kesäisin. Ensimmäiset kesätyöpaikkani olivat sitomossa, sitten tein hallinnollisia tehtäviä, laskutusta ja niin edelleen, Johanna kertoo.
Yrittäjyys ei kuitenkaan tuntunut omalta polulta. Kun Johanna vuonna 2011 valmistui Jyväskylän yliopistosta terveystieteiden maisteriksi, häntä kiinnosti järjestömaailma.
– Olin ajatellut, että se olisi jokin terveyteen liittyvä järjestö. Sieltä ei kuitenkaan auennut työtä.
Muutaman mutkan kautta Johanna muutti 2013 miehensä Onnin kanssa Bratislavaan Slovakiaan töihin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Pariskunta oli avioitunut samana vuonna.
– Olimme siellä molemmat töissä. Tein sopimushallinnollisia hommia IBM:lle.
Kun esikoinen ilmoitti tulostaan, pariskunta palasi takaisin Suomeen.
– Olin jonkin aikaa lapsen kanssa kotona. Vähitellen aloin miettiä, että mitä seuraavaksi, järjestömaailma kiinnosti edelleen.
Sukellus järjestömaailmaan
Ammatilliseen verkostoitumiseen ja työelämään keskittynyt sosiaalisen median kanava LinkedIn osoittautui tärkeäksi lenkiksi ketjussa, joka johti Johannan vainottuja kristittyjä palvelevaan Open Doors -järjestöön. Miika Auvinen oli pari vuotta aikaisemmin käynnistänyt Suomessa Open Doorsin toimintaa. Hän huomasi Johanan postauksen LinkedInissä ja otti yhteyttä.
– Hän taisi aloittaa sanoilla: ”Kiinnostaisiko järjestötyö.” Siihen vastasin, että kiinnostaa, kerro lisää, Johanna muistelee.
Nuoreen järjestöön etsittiin vakituista työntekijää vetämään toimistoa. Johanna aloitti tehtävässä vuonna 2017.
– Tässä työssä olen saanut oppia valtavasti vainottujen kristittyjen tilanteesta. World Watch -listalla on 50 maata, joissa kristittyjä vainotaan eniten. Sen lisäksi on vielä monta muuta maata, joita seurataan ja joista tulee tietoa. Puhutaan todella isosta määrästä ihmisiä.
– Muutama vuosi sitten olin mukana Open Doorsin matkalla Egyptissä, joka on sijalla 40 World Watch -listalla. Kävimme siellä kirkoissa ja luostareissa ja tapasimme paikallisia uskovia. Kristinuskolla on pitkä historia Egyptissä, mutta nykyään vajaa 9 prosenttia väestöstä on kristittyjä. Islamin asema on maassa vahva.
Takavuosina uutisoitiin toistuvasti kirkkoiskuista Egyptissä. Parin viime vuoden aikana niitä on ollut vähemmän, mutta kristittyjen tilanne on silti maassa vaikea.
Open Doors järjestää vuosittain matkoja, joihin järjestön ystävät ja tukijat voivat hakea. Matkoilla tavataan paikallisia kristittyjä ja vieraillaan seurakunnissa. Ensi vuodelle on suunnitteilla matkat muun muassa Pohjois- ja Itä-Afrikkaan.
Open Doors 70 vuotta
Pienessä organisaatiossa pääsee tekemään monenlaisia tehtäviä. Nykyään toiminnanjohtajana työskentelevän Johannan vastuulla on järjestön hallinnolliset ja talouspuolen tehtävät.
– Toimenkuvaani kuuluu erilaisia tehtäviä, mikä tekee työstä mielenkiintoista. Viestintääkin pääsen välillä tekemään. Kun esimerkiksi radio-ohjelmassa pääsee sukeltamaan syvemmällä johonkin maahan tai jonkun ihmisen tarinaan, siinä oppii itsekin, Johanna kertoo.
Suomen Open Doors tekee tiivistä yhteistyötä järjestön kansainvälisen organisaation kanssa.
– Viestintämateriaalit tulevat pitkälti kansainväliseltä organisaatiolta, mutta ne muokataan täällä suomalaisia puhutteleviksi.
Järjestön päämaja on Hollannissa, mistä järjestön perustaja veli Andreas, oikealta nimeltään Anne van der Bijl (1928–2022) oli kotoisin. Päämajan yhteyteen on hiljattain avattu perustajan elämäntyötä esittelevä pieni museo. 70 vuotta sitten lähetyssaarnaaja veli Andreas matkusti Puolaan, missä hän havaitsi, että rautaesiripun takana elävät kristityt kaipasivat kipeästi Jumalan sanaa. Raamattuja oli vaikea saada. Veli Andreas aloitti Raamattujen salakuljetuksen rautaesiripun taakse. Muutama vuosi myöhemmin Open Doors aloitti Raamattujen painamisen. Vuosi vuodelta työ laajeni ja mukaan tuli vahvasti myös mediatyö. Suomen Open Doorsin toimisto perustettiin 2015. Open Doors toimii nykyään yli 70 maassa.
Rukous on tärkeä osa Open Doorsin työtä.
– Toimistolla rukoilemme porukalla Open Doorsin rukousaiheiden puolesta. Mikä etuoikeus on olla työssä, jossa päivä pyritään aloittamaan rukoillen.
Musisointia hyvien tyyppien kanssa
Johanna Kultalahti tunnetaan myös musiikkipiireistä. Hän on ollut vuonna 2002 perustetun HB-yhtyeen solisti. Sinfonista metallia soittava forssalainen gospel-yhtye esiintyi aktiivisesti vuosina 2002–2016 ja teki kansainvälisestikin menestyneen uran. Pitkän keikkatauon jälkeen yhtye on ollut viime vuosina jonkin verran aktiivinen.
– Ukrainan sodan alettua, aloimme miettiä, mitä voisimme tehdä Euroopan hyväksi. Silloin julkaistiin Praying for Europe -kappale. Muutamia keikkoja on myös tehty. Elokuussa 2024 esiinnyimme Glow-festivalilla. Tänä vuonna esiinnyin siellä itsenäni
Usko antoi vastauksia.
Johanna oli aikoinaan isoskoulutuksessa tutustunut yhtyeen keulahahmoon, lauluntekijä Antti Niskalaan, jolla oli idea gospelbändistä. Isoskoulutuksessa syntyi ajatus, että Johanna voisi tulla bändiin laulajaksi.
– Lapsena soitin jonkin verran pianoa ja olin mukana koulun kuorossa. Jossain vaiheessa laulu alkoi vetää enemmän puoleensa kuin piano. Koulussa oli myös kaikenlaisia bändiviritelmiä.
Vaikka Johanna oli mukana seurakunnan isoskoulutuksessa ja lähti mukaan hengellistä musiikkia soittavaan gospelbändiin, oma hengellinen vakaumus oli ohut.
– En ollut varsinaisesti uskossa tuolloin. Hengellinen puoli ei ollut minulle ensisijaista, vaan että pääsin hyvien tyyppien kanssa tekemään musiikkia.
Hengellinen puoli avautuu
Isoskoulutuksen jälkeen eräs Johannan ystävä oli tullut uskoon kristillisellä leirillä, missä evankeliumi oli avautunut hänelle.
– Ystävälläni oli ajokortti ja viikonloppuisin autoilimme paljon yhdessä. Autossa kuuntelimme musiikki ja paransimme maailmaa, välillä saatettiin käydä jossain huoltoasemalla. Siellä autossa ystäväni kertoi uskostaan ja sanoi, että minäkin voisin rukoilla, että Jeesus tulisi sydämeeni asumaan, Johanna kertoo.
Näin tapahtuikin myöhemmin. Ystävän sanat muistuivat Johannan mieleen, kun elämän suuret kysymykset vaivasivat häntä: Miksi olen olemassa? Mikä merkitys elämälläni on?
– Kerran kotona rukoilin Jeesusta sydämeeni. Siinä hetkessä ei olut mitään erityistä, mutta myöhemmin, kun olimme bändin kanssa Ryttylässä soittamassa, yhdessä rukoushetkessä koin Jumalan läsnäoloa ja oivalsin jotain syvempää.
– Sain päästää irti asioista, jotka olivat vaivanneet minua. Usko antoi vastauksia.
Usko on Johannan elämän vahva pohjavire, joka vaikuttaa kaikkeen, tapaan nähdä maailma ja lähimmäiset. Kiireisessä lapsiperhearjessa ei ole samalla tavalla aikaa lukea hengellistä kirjallisuutta ja Raamattua kuin aikaisemmin, mutta Kultalahden perheessä pyritän pitämään kiinni seurakuntayhteydestä. Perhe käy säännöllisesti messussa ja lapset pyhäkoulussa. Johanna on mukana vapaaehtoisena seurakunnan musiikkiryhmässä.
– Arjessa pyrimme lasten kanssa vaalimaan yhteisiä hetkiä, jolloin kysymme lapsilta, minkä puolesta he haluaisivat, että rukoilemme.
Rukous voi paljon
Palataan vielä vainottuihin kristittyihin. Open Doorsin työntekijät ja vapaaehtoiset julistavat kiertävät seurakunnissa ympäri Suomea kertomassa vainottujen kristittyjen tilanteesta. Miksi vainottujen kristittyjen asiaa on tärkeää pitää esillä seurakunnassa?
– Olemme kristittyinä yksi ruumis. Jos yksi jäsen kärsii, jollain tavalla muun ruumiin pitäisi herätä. Yhtenä ruumiina pystymme tekemään asioita toistemme puolesta. Ymmärrän, että aihe haastaa meitä. On vaikea ajatella, että jotakuta vainotaan.
Johanna muistuttaa, että on tärkeää lisätä ihmisten tietoisuutta siitä, mitä eri maissa tapahtuu ja rukoilla vainotun seurakunnan puolesta.
– Rukous ei ole vähän, vaan paljon.
– Vainotuilta kristityiltä voimme oppia Jumalan uskollisuudesta. Vaikeimmissakin paikoissa Jumala toimii ja ihmisiä tulee uskoon, vaikka he hyvin tietävät, mitä siitä seuraa. Evankeliumi on kirkkaan siellä, missä kristityt ovat ahtaalla.
Johanna on huomannut, että monesti vainojen keskellä kristillisyys on elävämpää ja kypsempää. Usko on tulessa koeteltua.
– Jos mietin sunnuntaiaamuna, että jaksanko vääntäytyä kirkkoon, monissa maissa ihmiset menevät henkensä edestä salaiseen kokoontumiseen. Siinä on aikamoinen kontrasti.
– Eräs egyptiläinen vieras sanoi kerran, että älkää rukoilko, että vaino lakkaa. Rukoilkaa, että he kestävät vainon keskellä.
Open Doorsin vieraana kerran ollut intialainen vieras puolestaan oli todennut nähtyään Suomen tyhjyyttä kumisevat kirkot, ettei ole ihan varma kummalla on enemmän ongelmia: suomalaisilla vai intialaisilla kristityillä.
