Ylen suhdetta suomalaisiin käsittelevä tutkimusteos paljastaa, miten tärkeitä jumalanpalvelukset ja hartaudet ovat radiossa olleet ja miten kristilliset järjestöt ovat aktiivisuudellaan vaikuttaneet Ylen ohjelmatarjontaan.
Yle täyttää sata vuotta ensi syyskuun 9. päivänä.
Vaikka vuoden 2026 merkkipäivään on useita kuukausia aikaa, juhlat ovat osin jo alkaneet.
Jukka Kortin ja Reetta Hännisen toimittama teos, Kansan ääni ja kuva – Yle, Suomi ja suomalaiset 1926–2026, julkaistaan tänään 25.11.2025.
Teos on syntynyt Yle 100 -tutkimushankkeessa, jossa ovat mukana Helsingin, Tampereen, Turun ja Jyväskylän yliopistojen tutkijaryhmät.
Dosentti Jukka Kortti on Yle 100 -tutkimuksen osahankkeen vetäjä ja yksi kirjan kirjoittajista. Kortti pitää Yleä olennaisena osana suomalaista demokratiaa.
– Yhtiön on täytynyt tasapainoilla koko olemassaolonsa ajan erilaisten ideologioiden ja poliittisten puolueiden ristitulessa.
Kotona kuin kirkossa
Uutuusteos käsittelee monissa kohdin ohjelmien uskontosisältöjä, joiden esittäminen radiossa alkoi jo ennen Yleisradion perustamista.
Radioyhdistys välitti jumalanpalveluksen Tampereen Tuomiokirkosta vuoden 1924 joulupäivänä. Kun Yleisradio aloitti 1926, vedettiin kuitenkin ensimmäiset piuhat Helsingin Johanneksenkirkkoon.
Yhtiön ensimmäisinä vuosikymmeninä jumalanpalvelukset olivat tärkeää ja mieluista kuunneltavaa.
”Kun radiolaitteita oli vielä harvoissa taloissa, kyläläisiä kerääntyi radion ääreen sunnuntaisin kuuntelemaan jumalanpalvelusta. Vaikutelma oli verrattavissa aitoon jumalanpalvelukseen. Useissa talouksissa sunnuntain radiojumalanpalveluksista tuli viikon päättäneitä ”kotikirkkoja”, joihin osallistuttiin joukolla kuten varsinaisiin jumalanpalveluksiin.”
”Kokoontumisissa käyttäydyttiin kuin oikeassakin kirkossa: veisattiin, rukoiltiin ja noustiin seisomaan. Lasten piti olla hiljaa.”
Yle 100 -tutkimusteos tuo julki, että monet olivat ”vastaanottimensa itsellensä hankkineet yksinomaan jumalanpalvelusten kuuntelemista ja niihin osaaottamista varten”.
Puheet ennakkotarkastuksissa
Kristillisistä järjestöistä etenkin Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliitto (SKSK) esitti innokkaasti ja menestyksekkäästi ohjelmapyyntöjä.
1930-luvulla SKSK pyysi Yleisradioon sekä ilta- että aamuhartaushetkiä. Vuoden 1933 alussa aamuhartauksista tulikin säännöllinen osa ohjelmaa. Saman vuoden keväällä alkoivat lasten jumalanpalvelukset.
Iltahartauksien lähettäminen alkoi pari vuotta myöhemmin, ensin paikallisesti ja pari vuotta myöhemmin valtakunnallisesti.
Yleisradiossa uskonnolliset puheet, jumalanpalvelussaarnat mukaan lukien, ennakkotarkastettiin muiden esitelmien tapaan.
Vuonna 1939 hyväksyttiin myös vapaakirkollisten pyyntö pitää jumalanpalveluksia radiossa.
Talvisodan aikana hartaudet olivat kuulijoiden mukaan uutisten jälkeen toiseksi tärkeimpiä ohjelmia. Vuonna 1944 niitä oli yli kuusi prosenttia lähetysajasta.
Tutkimusteoksen mukaan radiolla on ollut uskonnon harjoittamisessa paljon merkittävämpi rooli kuin televisiolla.
”1960-luvulla lisääntynyt sekularisaatio vaikutti uskonnollisten ohjelmien televisiointiin, kun uskonnolla ei ollut enää niin suurta merkitystä ihmisten elämässä kuin 1920–1940-luvuilla.”
Moninaisuuden palveluksessa
Uutuusteos päättyy Jukka Kortin tekstiin, jossa hän ennakoi Ylen julkisen palvelun roolia tulevaisuudessa.
”Moninaisuuden eli sen huomioon ottaminen, että väestö koostuu useista ja limittyvistä vähemmistöistä, on 2020-luvulla noussut keskeiseksi julkisen palvelun ominaisuudeksi.
Monikulttuurisuuden – tai kulttuurisen moninaisuuden – edistäminen on tärkeä osa Ylen strategiaa jo yleisradiolainkin pohjalta.”
”Marginaalien, vähemmistöjen ja erityisryhmien palvelemisessa Ylellä on tulevaisuudessakin keskeinen rooli.”
”Polarisoituneessa ja populistisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä moninaisuus on myös helppo kritiikin kohde, millä Yleen voidaan kanavoida (identiteetti)poliittisesti ja ideologisesti latautuneita patoutumia. Mitään uutta se ei tosin ole. Yleisradio on kautta historiansa ollut poliittis-ideologisten kamppailujen areena.”
