Kirjoittanut
Mitä uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuus tarkoittavat? Mitä on uskonnon tai katsomuksen vaikuttavuus tämän päivän yhteiskunnassa? Mitä on positiivinen ja negatiivinen uskonnonvapaus? Näitä kysymyksiä pohdittiin Uskonnonvapaus -seminaarissa.
Uskonnonvapaus – missä menee raja? -seminaari pidettiin eduskunnan kirjastossa keskiviikkona 6. helmikuuta. Seminaarissa alustivat Helsingin yliopiston globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola sekä uskontotieteen professori Tuula Sakaranaho. Tämän lisäksi puheenvuoron käytti yhdysvaltalaisen The International Religious Liberty Association:n pääsihteeri Dr. Ganoune Diop.
Ganoun Diop korosti puheenvuorossaan, että uskonnonvapaus on enemmän kuin oikeutta harjoittaa uskontoa. Se on oleellinen osa ihmisyyttä.
YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 18. artiklassa todetaan, että ihmisillä on oikeus uskoa, harjoittaa uskontoa ja vaihtaa uskontoa.
– Vaikka YK:n ihmisoikeusjulistukseen on kirjattu uskonnonvapaus, niin silti 76 prosenttia maailmanväestöstä ei nauti uskonnonvapaudesta joko valtion rajoitusten tai ympäröivän yhteisön vihamielisyyden vuoksi, Ganoun Diop sanoi.
Uskonnon merkitystä tulkittava analyyttisesti
Uskontodialogian professori Elina Vuola Helsingin yliopistossa pohti puheenvuorossaan, miksi uskonnon ymmärtäminen on tärkeää. Vuolan mukaan uskonto näkyy aiempaa enemmän kahdesta syystä: ensinnäkin uskonnonmerkitys on kasvanut ja toiseksi media on alkanut kiinnittää aiheeseen enemmän huomiota. Vuola totesi, että uskonnon merkitystä ei pidä yli- tai aliarvioida. Uskonnon yliarvioimisella tarkoitetaan sitä, että monimutkaisia ilmiöitä selitetään vain uskonnolla. Uskonnon aliarvioiminen taas on sitä, että uskonnon merkitystä ei nähdä silloinkaan, kun olisi aiheellista.
– Kumpikaan ei perustu analyyttiseen uskonnontulkintaan. Eettinen tapa nähdä on läheltä aloittaminen. Jos uskonto ja kulttuuri samaistetaan vieraan uskonnon kohdalla, eikö näin pitäisi tehdä myös oman uskonnon kohdalla. Jos puhumme omasta uskonnosta, varomme yleistämistä. Näemme oman uskonnon ja yhteiskunnan monimuotoisuuden ja ymmärrämme, ettei pidä yleistää, Elina Vuola sanoi.
Positiivinen ja negatiivinen uskonnonvapaus
Uskontotieteen professori Tuula Sakaranaho Helsingin yliopistosta tarkasteli puheenvuorossaan positiivista ja negatiivista uskonnonvapautta. Vuonna 2003 uskonnonvapauslaki uudistu. Laki korostaa positiivista uskonnonvapautta.
Uskonnon- ja katsomuksen vapauden voidaan katsoa muodostuvan kolmesta osasta: positiivisesta uskonnonvapaudesta, negatiivisesta uskonnonvapaudesta ja yhdenvertaisuudesta. (1) Positiivinen uskonnonvapaus on vapautta tunnustaa ja harjoittaa uskontoaan sekä elää sen mukaisesti. (2) Negatiivinen uskonnonvapaus puolestaan tarkoittaa vapautta uskonnosta. (3) Kolmantena on edellytys esivallan suhtautumisesta kaikkiin uskonnollisiin ja katsomuksellisiin ryhmiin yhdenvertaisesti.
Sakaranaho muistutti, että uskonnottomien määrä kasvaa Suomessa ja sen vuoksi olisi hänen mukaansa tärkeää huomioida positiivisen uskonnonvapauden lisäksi negatiivinen uskonnonvapaus.
Uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä vuonna 2003 uskonnollisten yhdyskuntien rekisteröintitehtävä siirtyi Patentti- ja rekisterihallinnon alaisuuteen. Vuoden 2003 jälkeen rekisteriin on hyväksytty vain yksi perinteisistä uskonnollisista yhdyskunnista poikkeava uskonnollinen yhdyskunta: karhun kansa.
Seminaarissa eri uskontojen ja katsomusten edustajat nostivat videoklipeissä esille itselleen tärkeitä uskonnonvapauteen liittyviä teemoja, joista eduskuntaryhmien edustajat keskustelivat paneelikeskustelussa. Tapani Ruokasen vetämässä paneelissa seitsemän puolueen edustajat vastasivat kysymyksiin muun muassa uskonnon näkymisestä julkisessa tilassa, lapsen oikeudesta omaan uskontoon, uskonnonopetuksesta ja lainsäädännöstä. Paneeliin ovat eduskuntaryhmistä ilmoittautuneet mukaan Eva Biaudet (RKP), Sari Essayah (KD), Anna Kontula (vas), Katri Kulmuni (kesk), Mika Niikko (PS), Pilvi Torsti (SDP) ja Ozan Yanar (vihr).
Tapahtuman pääjärjestäjänä toimivat Suomen Vapaakristillinen Neuvosto (SVKN) ja se toteutettiin yhteistyössä Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS ry:n, Frikyrklig Samverkan FS rf:n, Suomen Ekumeenisen Neuvoston, USKOT-foorumin, Helsingin seurakuntayhtymän ja eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmän kanssa.
