Usko yhdistää äitiä ja tytärtä

 
 

Eveliina Simpanen ja Paula Anttonen ovat Orpokotijuhlien talkoolaisia kahdessa polvessa. Kuva Anttosen ja Simpasen perhealbumi.

Paula Anttonen Parikkalasta ja Eveliina Simpanen Joutsenosta ovat äiti ja tytär. Heidän välinsä ovat lämpimät, ja yhteinen usko on se, mikä kannattelee heidän kummankin elämää.

– Usko merkitsee minulle turvaa ja luottamusta. On lohdullinen ajatus, että emme ole elämämme ja valintojemme kanssa yksin, sanoo tytär Eveliina Simpanen.

– Minulle usko merkitsee turvallisuutta ja huolenpitoa, sanoo puolestaan äiti Paula Anttonen. – Mitään ei tapahdu ilman Taivaan Isän sallimusta. Saan kaikissa asioissa luottaa häneen. Vastoinkäymisetkin ovat minulle parhaaksi, vaikka aina ei siltä tunnu. On sanottu, ettei tunteisiin pidä luottaa, vaan Jumalan sanaan.

Orpokotijuhlilla kuulee puhuttelevaa sanomaa

Sekä äiti että tytär ovat tottuneita Orpokotijuhlilla kävijöitä.

– En muista, milloin kävin ensimmäistä kertaa Orpokotijuhlilla, sanoo Paula. – Aikaisemmin en tiennyt niistä mitään, mutta muuttaessani Parikkalaan juhlat alkoivat tulla tutuksi. Varsinkin Helena Konttisesta kertova kirja Eräs meidän ajan profeetta avasi silmäni näkemään, mistä Orpokotijuhlat on saanut alkunsa.

Paulan mukaan Parikkalan Saaren kirkon Orpokotijuhlille vetää ennen kaikkea siellä julistettu sanoma.

– Elämäntilanteen takia en ole joka vuosi päässyt Orpokotijuhlille. Sinne on ihana mennä, koska siellä julistetaan elävää ja puhuttelevaa sanomaa, jota ei aina joka paikassa kuule, Paula sanoo.

Hän pitää tärkeänä, että juhlilla lapsille ja nuorille on omaa ohjelmaa. Hän kertoo käyneensä lasten kanssa lastenteltassa seuraamassa ohjelmia.

Eveliina muistaa käyneensä juhlilla ensi kerran jo ennen kouluikää.

– Orpokotijuhlat ovat pysyneet tuttuna ja turvallisena paikkana, jonne on ollut helppo palata, vaikka välissä on ollut useita vuosia, ettei juhlilla tullut käytyä. Viime vuosina olen osallistunut lähinnä lasten ohjelmaan. Se on ollut mielekästä myös vanhemman näkökulmasta, Eveliina kertoo.

Saaren kirkko on myös Eveliinan ja hänen puolisonsa vihkikirkko.

– Häät olivat elokuussa. Seuraavana viikonloppuna kirkonmäellä vietettiin Orpokotijuhlia. Sunnuntain juhlajumalanpalveluksessa meidän avioliittomme puolesta rukoiltiin esirukouksessa. Tämä tuntui erityiseltä, ja orpokotijuhlat saivat aivan uuden merkityksen, Eveliina muistelee.

”Kun lapset viihtyvät, viihtyvät myös aikuiset.”

Eveliina toivoo, että lasten Orpokotijuhlien ohjelmaan panostetaan edelleen.

– Toivottavasti myös uudet lapsiperheet niin läheltä kuin kaukaa löytäisivät juhlille. Kun lapset viihtyvät, viihtyvät myös aikuiset.

Talkoolaiseksi äidin houkuttelemana

Paula on ollut Orpokotijuhlilla myös talkoolaisena.

– Eräs ystävä kysyi minua kaveriksi lettupisteelle, ja siitä talkoolaisuus alkoi. On ollut mukavaa, että on saanut tällä työllä olla osallistumassa juhlien ”ruokahuoltoon”. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että saa olla mukana muiden talkoolaisten kanssa antamassa oman työpanoksen Jumalan valtakunnan työn edistämiseksi. Taivaan Isä tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Talkoolaisena olen valmis jatkamaan hänen suunnitelmiensa mukaan, Paula toteaa.

Myös Eveliina aikoo jatkossa osallistua talkoisiin.

– Ensi elokuussa olen lupautunut ensimmäistä kertaa Orpokotijuhlien talkoisiin äitini houkuttelemana. Nuorempia talkoolaisia varmasti kaivataan ja uskon, että minut otetaan hyvin vastaan.

Eveliina toivoo tapaavansa töiden lomassa vanhoja tuttuja ja saavansa myös uusia.
– Uskon, että jokainen talkoolainen on juhlien onnistumisen kannalta tärkeä!

Artikkeli on ilmestynyt Parikanniemen Kontti -lehdessä helmikuussa 2025.