Kirjoittanut
Tim Bagwell rohkaisee seurakuntia aloittamaa nuorisotyön, edes jostakin.
Egyptissä olin amerikkalainen, ja palattuamme Yhdysvaltoihin suhtautuminen minuun muuttui, kun kuultiin, että olin elänyt muualla. Yhtäkkiä olinkin egyptiläinen, Tim Bagwell muistelee.
Tietty ulkopuolisuuden kokemus on hänen mukaansa jäänyt osaksi identiteettiä, mutta se toisaalta myös mahdollistaa usein juurettomuutta kokevien nuorten kohtaamisen ja ymmärtämisen.
Varhaisia vuosiaan lähetyslapsena mies pitää silti rikkautena ja siunauksena ja on niistä kiitollinen. Lukion jälkeen opiskelupaikaksi valikoitui loppuelämän suuntaan vahvasti vaikuttanut CTS-raamattukoulu Brysselin kupeessa Belgiassa. Timin vanhemmat lähtivät samoihin aikoihin lähetystyöhön Espanjaan, ja paitsi että Euroopassa sijainnut opinahjo oli amerikkalaisia verrokkejaan edullisempi, se myös mahdollisti vanhempien tapaamisia helpommin kuin muut harkinnassa olleet yliopistot.
Nelivuotinen teologian opiskelu varusti kutsumuksen mukaiseen työhön, ja lisäksi kolmannen vuoden aikana elämään löytyi vaimo Mirva, joka ennen vanhempainvapaalle jäämistään toimi Uudenmaan helluntaiseurakuntien toisena koulupastorina.
Kysymysten esittämistä ei tarvitse pelätä.
Valmistumisen jälkeen nuoret avioituivat Suomessa ja muuttivat Mirvan kotikaupunkiin Keravalle. Tim opiskeli töitä vaimonsa veljen omistamassa yrityksessä ja sen jälkeen suomen kieltä. Bagwell tutki gradussaan sitä, kuinka työelämä voi olla Jumalan palvelemista. Timille työ seurakunnan palkkalistoilla ei ollut teologian opinnoista huolimatta ainut mahdollinen tie.
– Kieliopintojen pakottamana kuitenkin kysyin työharjoittelupaikkaa kotiseurakunnaksi muotoutuneesta Keravan helluntaiseurakunnasta, jossa minua oli säännöllisesti pyydetty saarnaamaan, Bagwell kertoo.
Alkuvuodesta 2023 Tim palkattiin kieliharjoittelun jälkeen palkkatuella osa-aikaiseksi nuorisopastoriksi, ja samoihin aikoihin Vantaan Kivistössä toimiva Credo-kirkko rukoili ja etsi osa-aikaista nuorisotyöntekijää aivan uuden työn aloittamiseen.
– Tarvitsin kokoaikaisen työn ja olin käytettävissä, naurahtaa Tim listatessaan syitä lähteä palvelemaan kahta seurakuntaa.
– Lisäksi haluan rohkaista jokaista seurakuntaa aloittamaan nuorisotyön jostain. Kun vain aloitamme, työ voi kasvaa ja Jumala voi siunata sen, hän jatkaa.
Nuorisotyössä Tim haluaa olla opetuslapseuttaja ja valmentaja. Raamattukoulun lisäksi häntä ovat valmentaneet paitsi omat mentorit ja ystävät myös työkokemus uinninvalvojana ja hengenpelastajana (life guard).
– Työssä oli toisaalta todella rento ilmapiiri ja pidimme hauskaa. Ja seuraavassa sekunnissa oli kyse elämästä ja kuolemasta ja saatoin olla elvyttämässä jotakuta.
– Sama on totta nuorisotyössä. Kyse on nuorten rinnalla olemisesta, rennosta ilmapiiristä ja samalla siitä, että he voivat seuraavassa hetkessä avata sydäntään isoista ja kipeistäkin asioista, Tim kuvaa.
Tärkeintä nuorisotyössä Timille on nähdä työn kantavan hedelmää, joka pysyy. Tämä on mahdollista silloin, kun nuoret aidosti juurtuvat Jeesukseen.
– Haluan voida olla esimerkki ja pystyä sanomaan, että luen enemmän Raamattua sekä rukoilen ja ylistän enemmän kuin he, Bagwell haastaa itseään.
Tässä hänelle on esimerkkinä Paavali, joka totesi rukoilevansa kielillä enemmän kuin kukaan korinttilaisista (1. Kor. 14:18).
– Haluan voida olla mallina ja rohkaista elämään samoin kuin minä, hän jatkaa.
Bagwellin mukaan Jeesuksenkin opetuslapseuttamismenetelmä oli jakaa elämää oppilaidensa kanssa.
Lisäksi Bagwell näkee tärkeänä nuorten osallistamista vastuutehtäviin ja kasvun mahdollistamista palvelemisenkin kautta.
Mallioppiminen on totta myös perheessä. Tim ja Mirva ovat tällä hetkellä kahden pienen pojan vanhempia. Indiana on kaksivuotias, ja Sisu syntyi elokuussa. Tim kertoo aina halunneensa olla isä, ja perhe onkin hänelle tärkein ja ensisijainen palvelutehtävä.
– Nyt ymmärrän myös henkilökohtaisesti, miksi pastorit aina käyttävät omia lapsiaan saarnojen esimerkkeinä, Sanan opettamista rakastava mies nauraa.
Esimerkin merkitystä opetuslapseuttamisessa kuvasti hänen mielestään hyvin tilanne, jossa Indiana tarkkaili haarukalla syövää isäänsä, otti viereensä laitetun haarukan omaan käteensä ja yritti tehdä samoin.
Kielimuurin rajat turhauttavat usein.
Timin päivittäinen raamatunlukurutiini on sekin mallista opittua ja peritty jo hänen isoisoisältään J. O. Sawellilta, joka oli mukana palvelemassa jo Azusa-kadun aikaisessa varhaisessa helluntaiherätyksessä ja perustamassa sekä Southwest Universityä että Trinity Church -seurakuntaa Texasiin.
Joka päivä Tim lukee ainakin kuusi lukua Raamattua eri kategorioista: Vanhan testamentin historiallisista kirjoista, Sananlaskuista, Psalmeista, profeettakirjoista, evankeliumeista sekä Uuden testamentin kirjeistä.
Sananlaskut ovat innoittaneet miehen seuraamaan niiden ohjetta viisauden etsimisestä, ja samaan hän haluaa rohkaista myös ideologioiden ristitulessa eläviä nuoria.
– Jos kristinusko on totta, voit porata siihen miljoona reikää. Kysymysten esittämistä ei tarvitse pelätä, rohkaisee Bagwell.
– Saamme myös oppia historiasta, tieteestä, politiikasta jne. Kristittyinä saamme tietää asioista eniten. Kun tutkimme esimerkiksi maailmankaikkeutta, opimme Jumalasta, joka on kaiken luoja, Tim toteaa.
Entä millaista on tehdä työtä vieraan kulttuurin ja kieliympäristön keskellä? Tim kokee ymmärtävänsä seurakunnissa olevia maahanmuuttajia ja kehottaa näkemään heidät yksilöinä.
– Kielimuurin rajat turhauttavat usein, Tim kertoo rehellisesti.
– On myös tärkeää tiedostaa, että olemme keskenämme erilaisia. Itse esimerkiksi haluan oppia kieltä ja kuunnella tilaisuudet siksi suomeksi.
– Toisaalta tunnen sellaisia, jotka ehdottomasti haluavat ja tarvitsevat tulkkausta. Osa on turhautunut ja jopa luovuttanut suomen oppimisen suhteen vuosien vaikeuksien jälkeen.
Ulkomaalaiset ovat kuitenkin paljon enemmän kuin tulkkauskohde. Seurakunnat haluavat Bagwellin mukaan toivottaa maahanmuuttajat tervetulleiksi suomalaisen kulttuurin ja seurakuntaelämän keskelle.
– Mutta rohkaisen myös arvostamaan heidän näkökulmiaan ja ajatuksiaan. Joskus ulkopuolelta tuleva saattaa huomata tärkeitä asioita, joihin puuttuminen voi rikastuttaa ja jopa auttaa muuttamaan joitakin käytäntöjä paremmiksi.
– Kenties ei-suomalaiset voisi nähdä tällä tavalla mahdollisuuksina seurakunnassa, Bagwell haastaa.
