Ulkoministeriö aikaisti kehitysyhteistyöhankkeiden hakua – hankkeet voimauttaisivat vammaisia ihmisiä

 

Vammaisten ihmisten oma osallisuus ja toimijuus on ensiarvoisen tärkeää. Lähetysyhdistys Kylväjän kehitysyhteistyöhankkeissa vahvistetaan heidän toimijuuttaan yhteiskunnassa. KUVA: Jussi Valkeajoki.

Ensimmäinen kuurojen ja näkövammaisten lasten koulu perustettiin Mongoliaan vuonna 1964, ja nyt maassa on jo kuusi erityiskoulua. Silti vielä on tietä raivattavana kaikkien aktiiviseen toimijuuteen yhteiskunnassa.

– Ulkoministeriön haku tuli auki tammikuussa ja hakuajan päättyminen aikaistui toukokuusta maaliskuulle. Tämä heitti isoja haasteita hankesuunnittelulle. Esimerkiksi Mongoliassa koronaviruksen torjuntatoimet vaikuttivat niin, ettei siellä voitukaan järjestää suuria kokoontumisia ideointia ja suunnittelua varten. Jäljellä oleva aika kävi todella lyhyeksi, mutta lopulta saimme hommat tehtyä. Teimme kovasti töitä, Kylväjän johtava hankekoordinaattori Eeva kertoo.

Tänä keväänä Lähetysyhdistys Kylväjässä valmisteltiin viisi uutta kehitysyhteistyön hankehakemusta. Bangladeshissa on suunnitteilla nuorten lisääntymisterveyshanke sekä sosioekonomisen osallistumisen vahvistamishanke ja Mongoliassa kuurojen kielellisen identiteetin voimaannuttamishanke sekä kansalaisjärjestöjen vahvistamishanke. Näiden lisäksi yksi hankehakemus tehtiin Keski-Aasiassa toteutettavasta hankkeesta. Vammaiskumppanuus ry oli tukemassa sekä Mongolian että Bangladeshin hankesuunnittelua. Haasteelliseksi hankehakemusten tekemisen teki tänä vuonna koronaviruspandemia ja aikaistettu hakuaikataulu.

Uusien hankkeiden ideoiminen, suunnitteleminen ja hakemusten kirjoittaminen vaatii valtavan määrän työtä ja aikaa ilman varmaa lupausta siitä, että työtä päästään koskaan aloittamaan tai että se tuottaa tulosta. Nyt hakemukset on jätetty, ja Kylväjän työntekijät sekä hankkeiden yhteistyökumppanit niin Suomessa kuin ulkomailla odottavat vastauksia hankkeiden mahdollisesta hyväksymisestä. Eeva on kuitenkin tyytyväinen prosessiin, kun ottaa huomioon tilanteen asettamat rajoitukset ja sen, ettei Mongolian työalueella ollut kevään aikana lähettejä.

– Huomasin, että paikallisissa työntekijöissä tapahtui paljon kasvua. Omistajuus työstä kasvoi, työntekijät oppivat ottamaan enemmän vastuuta ja olemaan aloitteellisia. Mongolian hanketyöstä kevään aikana vastannut pitkäaikainen työntekijämme, Oyuna on ollut korvaamaton liima, joka on pitänyt kaiken kasassa. Hän on tehnyt paljon töitä.

Paikallisille työntekijöillemme hanketyö on ihmisten kohtaamista ja ahkeroimista käytännön asioiden parissa.

Suomen näkövinkkelistä kehitysyhteistyötä tarkastellaan usein suunnitelmien, raporttien, pöytäkirjojen, tulosten, videoiden ja kuvien näkökulmasta. Paikallisille työntekijöillemme hanketyö on kuitenkin ihmisten kohtaamista, suunnitelmien muuttamista todellisuudeksi ja ahkeroimista käytännön asioiden parissa. Yhteiskunnalliset ongelmat ja kehittämiskohteet ovat läsnä ja näkyvillä arjessa.

Mongolissa kuurojen yhteisön jäsenet olivat aktiivisesti mukana hankkeen suunnittelussa ja kirjoittamisessa. Mongolian Viittomakielen tulkkien järjestön (MASLI) presidentti Soyolmaa Lamjav kuvailee kuurojen henkilöiden tilannetta maassaan seuraavasti:

– Ensimmäinen kuurojen ja näkövammaisten lasten koulu perustettiin Mongoliaan vuonna 1964, ja nyt täällä on jo kuusi eri tavoin vammaisille erikoistunutta koulua. Mutta edelleen koko maassamme on vain kaksi päiväkotia lapsille, joilla on erityisiä tarpeita. Mongolian kansallisen yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on voitu opiskella erityispedagogiikkaa vasta vuodesta 2017 lähtien. Siihen asti Mongoliassa ei oltu koulutettu erityisopettajia lainkaan. Kommunismin aikaan, ennen 1990 lukua erityisopettajat koulutettiin Neuvostoliitossa ja Unkarissa.

Työ vammaisten ja kuurojen henkilöiden oikeuksien toteutumisen puolesta on alkanut Mongoliassa 2000-luvulla. Vuodesta 2008 lähtien mongolialaiset vammaisjärjestöt vetosivat hallitukseen YK:n vammaisia henkilöitä koskevan yleissopimuksen (UNCRPD) puolesta, ja se ratifioitiin toukokuussa 2009. Hallitus on yrittänyt myös kehittää viittomakielen sanakirjoja. Mongoliassa ei kuitenkaan ole tehty viittomakielen kielellistä tutkimusta.

Heikoimmassa asemassa olevien tukemisella on merkittäviä ja näkyviä vaikutuksia, vaikka toimisimme maailmanlaajuisesta näkökulmasta pienessä mittakaavassa.

– Kuurojen henkilöiden työllistyminen on erittäin vaikeaa, Soyolmaa jatkaa. Heikoimmassa asemassa olevien tukemisella on merkittäviä ja näkyviä vaikutuksia, vaikka toimisimme maailmanlaajuisesta näkökulmasta pienessä mittakaavassa. Hanke keskittyy viittomakielen aseman vahvistamiseen: ihmisoikeuksien toteutumisen lisäksi meidän on samanaikaisesti kehitettävä koulutusta Mongolian viittomakielen tutkimuksen toteuttamiseksi, pääsyä julkisiin ja yksityisiin palveluihin sekä parannettava viittomakielen tulkkien saatavuutta. Mutta jo pienilläkin muutoksilla voimme saada aikaan elämää muuttavia vaikutuksia. Tämä viittomakielityö tulee olemaan perustavanlaatuinen kuurojen henkilöiden kielellisten ja ihmisoikeuksien kannalta.

– Olemme viime vuosina keskittyneet kuurojen naisten aseman parantamiseen kuurojen järjestöissä. Aiemmissa hankkeissa olemme voimaannuttaneet ja varustaneet kuurojen järjestöjen johtajia olemaan aktiivisia kuurojen henkilöiden asioiden ajamisessa yhteiskunnassa ja kuurojen naisten rohkaisemisessa kuurojen järjestöjen hallintoportaissa.

Vaikka parlamentti on vuonna 2016 hyväksynyt vammaisten perusoikeuksia koskevan lain, joka pohjautuu YK:n yleissopimukseen (UNCRPD), ei maassa ole voimassa tai käytössä olevia käytäntöjä tai lakeja, jotka ohjaisivat toimintamalleja sen mukaisesti. Tämä laki määräsi saavutettavan tiedon tarjoamisen kuuroille henkilöille, mutta ei ole olemassa toimintatapoja siitä, missä ja kenen toimesta viittomakielen tulkkeja koulutetaan, mikä järjestö kattaa kustannuskulut ja niin edelleen, Soyolmaa toteaa.

Jos voisimme järjestönä sekä kristittyinä olla muuttamassa paikallisia rakenteita tai pieniäkin epäkohtia, kaikki suunnittelutyö ja vaiva olisi ollut sen arvoista. Tämänkaltaisissa muutosprosesseissa Lähetysyhdistys Kylväjän kaltainen ja kokoinen järjestö voi olla ratkaisevassakin roolissa.

Matleena Järviö Vammaiskumppanuus ry:stä iloitsee siitä, miten vammaiset ihmiset ovat päässeet eri tavoin mukaan Kylväjän hankkeisiin.

– Vammaisten ihmisten oma osallisuus ja toimijuus on ensiarvoisen tärkeää. Välillä on ollut haasteita, mutta Kylväjä ja sen kumppanit ovat pitkäjänteisesti kasvattaneet osaamistaan vammaiskysymyksissä, ja tämä näkyy hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Esimerkiksi bangladeshilainen vammaisjärjestö Turning Point on pitänyt jo kaksi ruokaturvahankkeen koulutusta, ja vammaisia ihmisiä on mukana myös Mongolian säästöryhmissä sekä yksinhuoltajahankkeessa.

Absoluuttinen köyhyys maailmassa on tutkimusten mukaan vähentynyt viimeisten 30 vuoden aikana merkittävästi. Suuri osa maailman väestöstä (1,3 miljardia) elää silti yhä suhteellisessa köyhyydessä. Maallinen köyhyys on kuitenkin vain yksi köyhyyden ulottuvuus. Hiljaiset, syrjityt, kurjat ja köyhät kärsivät taloudellisen puutteen lisäksi myös elämän mahdollisuuksien puutteesta. Kehittyvät maat kärsivät teknologian, koulutuksen ja infrastruktuurin puutteesta tai huonosta tasosta.

Jeesus itse on se elävä vesi, joka sammuttaa janomme, virvoittaa meitä ja pelastaa meidät. Meidän tehtävämme on virvoittaa myös lähimmäisemme maallista tilaa.

– Jeesus itse on elävä vesi, joka sammuttaa janomme, virvoitta meitä ja pelastaa meidät. Hän on käskenyt meitä rakastamaan lähimmäistämme. Tehtävämme on virvoittaa myös lähimmäisemme maallista tilaa. Voimme lukea Raamatusta ja nähdä historian tapahtumissa, kuinka Jumala valitsee valtakuntansa tulemisen toimijoiksi suuria historiallisia tapahtumia, kansoja ja ihmisryhmiä, mutta myös yksittäisiä ihmisiä ja pieniä toimijoita. Pienet askeleet johtavat usein suureen muutokseen, johtava hankekoordinaattori Eeva muistuttaa.

 

 
Kylvaja artikkelibanneri