Ateistina aiemmin tunnettu toimittaja kokee Jumalan tehneen hänestä onnellisen, vaikka niin ei olisi tarvinnut käydä.
Joitakin vuosia sitten aiemmin taistelevana ateistina tunnettu juontaja, toimittaja ja kolumnisti Tuomas Enbuske hätkähdytti kertomalla kääntyneensä kristityksi.
Nyt hän sanoo uskomisen olevankin aivan erilaista kuin mitä hän alunperin oletti.
– Esimerkiksi kun mietin ennen syntiä niin ajattelin, että on kivaa olla hedonistinen. Ja että Jumala tulee ja pilaa sen meidän ilon kyttäämällä syntejämme.
– Mutta sittemmin olen tajunnut, että se tekee elämästämme parempaa, kun koitetaan olla tekemättä syntiä, mitä valitettavasti edelleen silti tehdään.
Lapsuuden neutraali uskontosuhde
Enbuske kertoo, ettei hänelle jäänyt lapsuudesta traumoja kristinuskoa kohtaan. Hänen vanhempansa kuuluivat kirkkoon, mutta kristinuskosta ei puhuttu kotona oikeastaan mitään, ei pahaakaan.
Oulussa kasvaneena hänellä oli kaveripiirissään myös lestadiolaisia lapsia ja nuoria.
– Sitten kun uusateistiset kirjat nousivat pinnalle 2000-luvulla, myös minusta tuli julistava ateisti. Mutta sitten aloin tajuta, että ei tämä näinkään voi mennä, tämä onkin aika lapsellista.
– Lopulta 2010-luvulla käännyin kulttuurikristityksi. Ajattelin, ettei uskonto ole totta, mutta että siinä on hyvät arvot ja sen ympärille rakentunut yhteiskunta on hyvä.
Sivutuotteena onnellisuus
Sittemmin suhde kristinuskoon kehittyi edelleen. Enbuske tajusi myös oikeasti uskovansa.
– Sen jälkeen on ollut yllätys, miten onnelliseksi usko minut tekee ja miten paljon voimaa siitä saan, tunnettu toimittaja todistaa.
Tärkeää on toisaalta Enbusken mukaan sekin, ettei ”onnellisuus ole uskon pointti”.
– Vaikka en kokisikaan itseäni onnelliseksi, uskoisin silti. Se on vähän niin kuin sivutuote, ei Jumalan olisi tarvinnut tehdä minua onnelliseksi, hän pohtii.
Ehtoollisella käydessään Enbuske sanoo uskovansa oikeasti, että Jeesuksen ruumis ja veri ovat ehtoollisaineissa läsnä.
– Aika moni uskoo että se on vertaiskuvallista ja se on ihan fine, joissakin kristillisissä suuntauksissakin ajatellaan näin. Mutta minä uskon että ne ovat konkreettisia, siinä oikeasti todellisia.
Uutiset vievät epätoivoon
Kun Tuomas Enbuske seuraa tämän päivän uutisvirtaa, tuntuu hänestä joskus siltä kuin toivo katoaisi. Siksi hän suositteleekin ainakin jonkinlaiseen mediapaastoon tai uutisiin kulutettavan ajan rajaamiseen ryhtymistä.
– Ahdistun kun näen uutisia Lähi-Idästä, sillä alue on sivistyksemme kehto. Se on kaunista aluetta, jossa on ihania kulttuureja. Ja sitten sitä rikotaan, vuodesta toiseen.
– En välillä seuraa uutisia tai vaikkapa somevirtaa Trumpista, sillä se kuormittaa aivoja. Ihmisten pitäisi päättää että katsovat vaikkapa uutisia vain vartin.
Hän kokee kaikesta huolimatta elämästä löytyvän paljonkin toivoa.
– Jos elämme maailmassa jossa uutiset ovat tuollaisia, se tarkoittaa että ne kertovat poikkeustapauksista. Oikeasti tapahtuu koko ajan kaunista ja ihmisetkin tekevät toisille niin paljon hyvää.
– Minulla oli esimerkiksi monta vuotta pyörä lukitsematta, eikä sitä varastettu, koska lähtökohtaisesti ihmiset eivät varasta toistensa pyöriä, havainnollistaa Enbuske toivon näkökulmaansa.
Aikuinen huoneessa
Enbuske kertoo kielistä ja murteista kiinnostuneena havainneensa, miten usein ja helposti ihmiset ymmärtävät toisiaan väärin.
– Vaikkapa somessa ymmärretään se, mitä toinen yrittää sanoa, usein virheellisesti.
– Oma äidinkieli on tässä vaarallisinta, koska kun puhuu hyvin omaa kieltään, syntyy harha että ymmärtää automaattisesti toista samaa kieltä puhuvaa.
Jos Enbuske esimerkiksi osuu paikalle jossa riidellään, koettaa hän ajatella riitapukarit lapsina, jotka kaipaavat vähän rauhallisuutta ja kaitsentaa.
– Yritän ajatella olevani sellaisessa tilanteessa aikuinen huoneessa, hän naurahtaa.
– En toru riiteleviä, mutta yritän oikeasti ymmärtää mitä he haluavat sanoa.
Hävetä saa ja pitääkin
Enbuske, joka kertoo saaneensa pitää hiljattain Munkkiniemen kirkossa saarnan, ajattelee, että ihmiset voisivat tietyllä tapaa kilpailla synneistään puhumisessa.
Hänen mielestään on helppo tuomita vaikkapa synnin tekijänä varas, ajattelematta sitä että varkaalla voi olla jokin syy, kuten huono-osaisuus, tekoonsa.
Toinen asia mistä hän on puhunut ja kirjoittanut, on häpeä.
Kun Enbuske kertoi julkisesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, hän sai paljon viestejä miehiltä, jotka eivät olleet uskaltaneet puhua vaivastaan kavereilleen tai jopa omalle vaimolleen.
Samalla hän kuitenkin haluaa pitää kiinni siitä, että on paljon asioita, joita ihmisten on syytäkin hävetä.
– Nykyajan median viestihän on se, että älä häpeä mitään. Luovu isyyshäpeästä, luovu äitihäpeästä ja niin edelleen.
– Sellainenhan on psykopaattien yhteiskunta, jossa ei hävetä enää mitään! Minä ainakin puhun asioista joita häpeän, esimerkiksi podcastissa tai kirjoissani.
Kuuntele mitä Tuomas Enbuske kertoo päihteistä vapautumisestaan, ajatuksistaan Israelin ja Palestiinan konfliktista sekä Iranin tilanteesta Viikon vieras -ohjelmassa Dei Plussasta.
Teksti: Janne Könönen, Miikkapekka Heikkilän haastattelun pohjalta.
