Miljoonia pakistanilaisia elää edelleen taivasalla heidän kotiensa tuhouduttua vesimassojen paineessa. Koitoksista suurin, jälleenrakentaminen, on vasta edessä.
Tulvavedet ovat alkaneet laskea Indus-joen laaksossa Pakistanissa. Veden alta on paljastunut odotetun karu näkymä: tuhoutuneita taloja, teitä ja viljelyksiä sekä mutaan osittain hautautuneita kuolleita eläimiä.
Miljoonat pakistanilaiset aloittavat tänä syksynä elämänsä aineellisesti nollapisteestä. Arviolta 1,8 miljoonaa kotia on vaurioitunut tai tuhoutunut, ja lähes viisi miljoonaa ihmistä elää taivasalla. Kokonaisia kaupunkeja on jäänyt veden alle.
Kaikkiaan tulvasta on tavalla tai toisella kärsinyt lähes 21 miljoonaa ihmistä, ja heistä kahdeksan miljoonaa on edelleen kiireisen hätäavun tarpeessa, YK arvioi.
Lukujen takana olevaa todellisuutta on vaikea käsittää. Pakistanissa eletään keskellä yhtä ihmiskunnan historian pahimmista humanitaarisista kriiseistä.
– Vaikka tiesin katastrofin suuruudesta, silti tuhojen laajuus yllätti. Avun tarve on valtava. Menee vuosia ennen kuin Pakistanin kansa toipuu tulvan aiheuttamista vaurioista, niin henkisistä kuin taloudellisistakin, kertoo helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida Internationalin aluepäällikkö Hannu Kuosmanen, joka vieraili luoteispakistanilaisessa Peshawarin miljoonakaupungissa viime viikolla. Matkallaan Kuosmanen tutustui Fidan kumppanin, Peshawarin Assemblies of God -helluntaiseurakunnan tekemään avustustyöhön.
Katastrofin totaalisuus heijastui ihmisten katseesta.
– Menetykset aiheuttavat toivottomuutta ja toimettomuutta.
Apua uskontoon katsomatta
Peshawarin helluntaiseurakunnassa tulvauhrien auttaminen on ollut samaa kuin muillakin toimijoilla: ruoan ja muiden tarvikkeiden jakamista sekä yritystä hahmottaa ihmisten tarpeita kaoottisessa tilanteessa.
Viime viikkoon mennessä seurakunta oli jakanut muun muassa 14 500 vesipulloa, 9500 laatikollista riisiä, 4000 laatikollista currya sekä vaatteita, ruoanvalmistusvälineitä, huopia ja suojamuoveja sadoille ihmisille. Avustustyötä on viivyttänyt se, että monille alueille on ollut vaikea päästä.
Kuosmanen iloitsee kumppanin asenteesta haastavassa tilanteessa.
– Kun eräältä johtavalta pastorilta kysyttiin, kuinka monia ihmisiä he pyrkivät auttamaan, hänen vastauksensa oli: ”kaikkia”. He eivät halua auttaa vain kristittyjä vaan myös muihin uskontokuntiin kuuluvia.
– Oli myös mahtava nähdä, kuinka he tulvan noustua oma-aloitteisesti aloittivat avustustyöt tietämättä siitä, saavatko he rahaa muualta.
Fida käynnisti elokuussa keräyksen seurakunnan avustusponnistelujen tukemiseksi. Viime viikkoon mennessä keräys oli tuottanut 70 000 euroa. Fidan lisäksi paikallinen seurakunta on saanut 100 000 euroa toiselta ulkomaiselta järjestöltä, sekä yhden pienemmän ulkomaalaisen lahjoituksen.
Noin 500-jäseninen helluntaiseurakunta on aiemmin toteuttanut yhteisökehitys- ja lukutaitoprojektia Peshawarin slummissa. Fida ja Suomen ulkoministeriö ovat tukeneet hanketta.
Talebanit haluavat auttajien poistuvan
Varjoja avustustyön ylle on luonut ääri-islamistisen Taleban-liikkeen uhkaus iskeä ulkomaalaisia avustustyöntekijöitä vastaan. Ryhmän mukaan länsimaisten auttajien läsnäolo Pakistanissa on ”sietämätöntä”.
Uskonnonvapausloukkauksista raportoiva Compass Direct uutisoi elokuun lopussa, että Taleban olisi surmannut kolme tulvauhreja auttanutta länsimaalaista. Toistaiseksi uutista ei ole pystytty vahvistamaan muista lähteistä.
Katastrofin laajuus on herättänyt epäilyjä sisäisten jännitteiden kanssa kamppailevan maan vakaudesta.
– Ihmiset puhuvat tämän johtavan jopa vallankumoukseen, mutta en itse usko siihen. Olettaisin kuitenkin, että levottomuudet lisääntyvät, koska aina jotkut kokevat tulleensa syrjityiksi tällaisissa tilanteissa. Uskon, että tämä vaikuttaa myös kahden vuoden päästä pidettäviin parlamenttivaaleihin. Jos kansainväliset yhteisöt eivät jatka työtään riittävän pitkään, maan tulevaisuus näyttää synkältä, Kuosmanen pohtii.
Noin 180 miljoonasta pakistanilaisesta 95 prosenttia on muslimeja. Kristillisiin yhteisöihin kuuluu pari prosenttia väestöstä.
Pakistanin tulvat alkoivat heinäkuussa poikkeuksellisen voimakkaiden monsuunisateiden seurauksena.