Jo yli kymmenen vuoden ajan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoituksella on toteutettu tukiparitoimintaa, jonka tavoitteena on auttaa pareja vaikeissa elämäntilanteissa ja kriiseissä. Auttajina ovat toimineet koulutetut vapaaehtoiset tukiparit. Toimintaa ovat luotsanneet tukiparikoordinaattorit Elina Holappa ja Tanja Kallio.
Ennen STEA-rahoitusta vertaisryhmänohjaajat saattoivat ottaa avioliittotapahtumista tuettavia pareja, joiden rinnalla kuljettiin pala matkaa myös tapahtumien jälkeen. Avioliittotyön silloinen johtotiimi oli havainnut koulutuksen tarpeen toimintaan ja haaveillut erillisrahoituksesta työmuodolle. Vapaaehtoisten resursseilla ei enää pystytty vastaamaan kasvaviin haasteisiin.
HNMKY:n suojista avioliittotyö irtautui itsenäiseksi järjestöksi Parempi avioliitto ry:ksi 2014. Järjestö haki heti seuraavana vuonna STEA-rahoitusta (ent. RAY) ja sai sen työmuodolle vuoden 2016 alusta. Vuonna 2026 tukiparikoordinaattorit siirtyivät Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiön alaisuuteen jatkamaan samaa työtä sen Parisuhde- ja perheyksikössä.
Vapaaehtoisesta työntekijäksi
Elina Holappa ja Tanja Kallio aloittivat tukiparitoiminnan koordinaattoreina keväällä 2016.
– Olin kyllästynyt silloiseen työhöni. Sanoin puolisolleni Ukelle vuonna 2013, että jos joku maksaisi minulle avioliittotyöstä, voisin tehdä sitä työkseni. Kun sain tiedon tukiparitoiminnan koordinaattorin avoimesta paikasta, hain sitä heti, Elina kuvaa.
Tanja kuuli työpaikasta Parempi avioliitto ry:n vapaaehtoisten kokoontumisessa.
– Tulimme mieheni Samin kanssa vuonna 2005 vapaaehtoisiksi HNMKY:n avioliittotyöhön ja olimme mukana käynnistämässä työmuotoa myös seurakunnassamme Tampereella. Avioliittotyön vapaaehtoistyöntekijänä aloin haaveilla, että olisipa olemassa työpaikka, jonka kautta voisin tukea työkseni toisia pareja.
Kun tukiparitoimintaan saatiin rahoitus, Tanja teki välittömästi työhakemuksen.
– Haastattelusta jäi epävarma olo. Soitin Samille ja sanoin, etten saanut paikkaa. Sitten tulikin puhelu Hanna Ranssi-Matikaiselta, joka kertoi, että minut on valittu tehtävään. Piti soittaa takaisin Samille ja kertoa, että sain sittenkin sen työpaikan!
Samana iltana paljastui myös työpari. Molemmille tieto oli mieluinen, sillä he tunsivat toisensa entuudestaan. Elina oli ollut pari kertaa naisten viikonlopputapahtumassa Tanjan vetämässä pienryhmässä.
Avioliittotyön pioneeri Paula Ranssi auttoi ensimmäisen tukiparirekisterin koostamisessa. Keväällä 2016 aukesi myös Parempi yhteys -parisuhdepuhelin, joka on saanut rahoitusta tukiparitoiminnan rinnalla. Aluksi päivystäjinä toimivat vain Elina ja Tanja. Vuonna 2021 puhelimen päivystäjiksi koulutettiin ensimmäiset vapaaehtoiset. Nykyään puheluita tulee reilut 300 vuodessa.
Ei yhtä samanlaista työpäivää
Ennen tukipariksi ryhtymistä parit haastatellaan. Haastattelun jälkeen pariskunnat osallistuvat verkkokurssille. Lisäksi tarjolla on jatkuvaa koulutusta niin sanottujen etäkahvien muodossa. Tukiparien etäkahvit ovat verkkotapaamisia, joissa parisuhdekentän asiantuntijat luennoivat eri aiheista. Kerran vuodessa tukiparit kokoontuvat omaan virkistysviikonloppuun.
– Tukipareiksi ei yleensä tulla puskista, vaan näillä pariskunnilla on tavallisesti kokemusta vapaaehtoisuudesta parisuhdetyössä. Moni heistä on tehnyt esimerkiksi pitkään avioparityötä omassa seurakunnassaan tai vetänyt eroryhmiä, Elina kertoo.
Tanja on nauttinut perustoiminnan, tukiparien koulutuksen ja parisuhdepuhelimen kehittämisestä.
– Eniten koskettavat sitoutuneet vapaaehtoiset, sekä tukiparit että puhelinpäivystäjät. Molemmat tekevät vapaaehtoistyötään isolla antaumuksella. Yhteisissä koulutuksissa näkee ihmisten innon oppia uutta ja palvella toisia yhä paremmin.
Se, että vapaaehtoiset tekevät pestinsä hyvin, näkyy myös numeroissa. Tuetuista 97 % kertoo, että tukiparille oli helppo puhua.
– Työ on monipuolista, saan käyttää laajasti osaamistani. Yksikään työpäivä ei ole samanlainen. Parasta työssäni on ihmisten kohtaaminen. Vapaaehtoisten halu kehittää itseään ja antaa omaa vapaa-aikaansa toisten parien hyväksi koskettaa aina, Elina sanoo.
Työpari saa paljon palautetta myös tukipareilta:
– He kokevat hyväksi sen, että me olemme heitä varten ja tuemme heitä tehtävässään ja meillä on aikaa heille, Tanja kuvaa.
Millaisiin tarpeisiin tukiparia kaivataan eniten?
Elina ja Tanja painottavat, että työmuodossa kohdataan ihmisiä vaikeiden asioiden äärellä.
– Tyypillisimmin parit hakevat tukiparin apua vuorovaikutuksen ongelmiin: joka asiasta tulee riitaa, eikä osata keskustella rakentavasti puolison kanssa. Olisi hyvä, että ihmiset hakisivat apua jo ennen tilanteiden kriisiytymistä. Yhä nuoremmat parit hakevat apua – he haluavat tulla ajoissa avun piiriin, mikä on ihana kehityssuunta, Elina summaa.
Myös luottamuksen haasteet näkyvät useiden tukiparipyyntöjen perusteluissa.
– Uskottomuusongelmat ovat melko yleisiä, samoin mielenterveyden haasteet sekä tilanteet, joissa puolisolla tai lapsella on neurokirjon piirteitä, Tanja kertoo.
