Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Tarvittaisiinko myös Beteleissä ja Siioneissa ilmastostrategia?

 

Isoja ikkunoita ja katto korkealla. Rukoushuoneiden lämmittäminen on usein haasteellista. Kuva Keravan helluntaiseurakunnasta. Kuva: Heikki Salmela

Luterilainen kirkko ilmoitti hiljattain pyrkivänsä hiilineutraaliuteen. Myös vapaakristillisissä yhteisöissä voitaisiin miettiä esimerkiksi ekologisempia lämmitysratkaisuja, helluntailainen teologi Tuomas Havukainen sanoo.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. Asiasta linjataan kirkon uudessa energia- ja ilmastostrategiassa. Tarkoituksena on hillitä globaalia ilmastonmuutosta.

Strategian mukaan kirkko pyrkii leikkaamaan toiminnan ja kiinteistöjen hiilidioksidipäästöjä 80 prosenttia nykytasosta. Samalla jäljelle jäävät päästöt pyritään kompensoimaan esimerkiksi kasvattamalla seurakuntien omistamien metsien muodostamaa hiilivarastoa.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Herätyskristillisissä ja vapaakristillisissä yhteisöissä näin pitkälle menevä ympäristöajattelu on harvinaista. Vaikka ympäristön tila huolettaakin monia ja seurakuntalaiset huomioivat ympäristöasioita arjessaan, seurakuntayhteisöjen prioriteeteissa ympäristökysymykset jäävät usein hengellisempinä pidettyjen tavoitteiden jalkoihin.

Suomen Helluntaikirkon eettis-opillisen toimikunnan jäsen, teologian tohtori Tuomas Havukainen: Ovatko seurakuntatoiminnan hiilidioksidipäästöt sellainen asia, jolle Suomen vapaakristillisissä Beteleissä ja Siioneissa kannattaisi uhrata ajatuksia?

– Mielestäni kyllä. Luomakunnasta huolehtiminen on osa kristillistä teologiaa, mikä tarkoittaa, että ympäristöasioita ei tule ohittaa olankohautuksella. Uskon myös, että päästöihin ja ilmakehän tilaan on aidosti mahdollista vaikuttaa.

– ”Ilmastohätätilaa” en kuitenkaan lähtisi seurakunnissa lietsomaan, koska sellaisessa fokus menee helposti politiikan puolelle.

Toisiaan kuulee sanottavan, ettei muutaman miljoonan suomalaisen elämäntavalla ole merkitystä globaalien ilmastopäästöjen kannalta. Mitä ajattelet tällaisesta argumentista?

– Vaikka Suomi on maailmanlaajuisesti pieni päästöjen tuottaja, on kestämätöntä käyttää sitä argumenttina sen puolesta, ettei omaa, suhteellisesti hyvin kuluttavaa elämäntapaa kannata millään tavalla muuttaa. Länsimaalaisten ei tulisi sysätä vastuuta muille vaan ottaa vastuuta itse omilla valinnoillaan, jotka ovat usein toimineet esimerkkinä muille. Uskon tässä asiassa yksilöihin, joista kokonaisuus koostuu, en laajaan poliittiseen kontrolliin tai kollektiiviseen syyllistämiseen esimerkiksi polttomoottoriautolla ajamisesta. Kristityille oman elämäntavan pohdinnan pitäisi olla muutenkin tuttua.

– Lisäksi ilmastoystävällinen elämäntapa hyödyttää meitä itseämme. Vaikka joku ei uskoisi ihmisellä olevan mitään roolia ilmaston lämpenemisessä, yltiömaterialistinen ja muuten epäterveellinen elämäntapa on muutenkin ongelmallinen.

Mediassa on puhuttu paljon yksilöihmisten mahdollisuuksista vaikuttaa omiin ilmastopäästöihinsä. Mitä konkreettista seurakunnat yhteisöinä voisivat tehdä päästöjensä vähentämiseksi?

– Ensimmäisenä tulevat mieleen kiinteistöihin liittyvät asiat. Onko mahdollista lämmittää ekologisemmin ja ostaa ekologisempaa sähköä? Liittyykö kiinteistöön tai siellä järjestettävään toimintaan jotakin, mikä kuluttaa paljon (turhaa) energiaa? Näihin vastaaminen vaatii toki seurakunnassa yhteisymmärrystä siitä, mikä on ylipäätään ekologista ja mitä siitä ollaan valmiita maksamaan. Ainakin asiasta voidaan käydä keskustelua. Ja varmasti monin paikoin on käytykin.

– Hyvä tapa nostaa näitä asioita esille voisi olla myös jonkinlainen luomakunnasta huolehtimiseen keskittyvä opetussarja. Luomisen teologian lisäksi aiheeseen liittyy Paavalin kehotus mielen uudistumiseen ja kaiken arvioimiseen (Room. 12:1–2).

– Asiasta kannattaa keskustella siksikin, että niin sanottu ilmastoahdistus varmasti koskettaa myös monia vapaakristittyjä.

Pyritkö itse huomioimaan ympäristövaikutukset omassa elämäntavassasi?

– Ruokavaliossa pyrin kasvispainotteisuuteen, mutta pyrin välttämään ”ruokavaikeilua” tilanteissa, joissa se olisi pöytäyhteyden kannalta ongelmallista. Muissakin kulutustottumuksissa pyrin huomioimaan ympäristöasiat mahdollisuuksien mukaan, vaikka varmasti parannettavaakin olisi. Kiertotaloutta pyrin edistämään kierrättämällä ja laittamalla tavarat uusiokäyttöön.