Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Tampereen piispan Facebook-sivulla laaja keskustelu avioliittolaista

 

Kuva: Kirkon tiedotuskeskus

Tampereen piispa Matti Repo otti Facebook-sivullaan eilen kantaa Aamulehden pääkirjoitukseen (8.3.), jossa ilmoitettiin perustelematta, että ”samaa sukupuolta olevien avioliiton sallimisessa on kysymys vain ja ainoastaan tasa-arvoisesta kohtelusta ja yhdenvertaisuudesta.”

Revon mukaan avioliittolain muuttaminen koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja vetäisi valtiollisen ja kirkollisen avioliittokäsityksen erilleen ja ”asettaisi kirkon vaikeaan tilanteeseen”.

– Avioliittolain muuttaminen aiheuttaisi nopeasti paineen kirkolle, jonka jäsenkunta kattaa kolme neljäsosaa kansalaisista.

Revon mukaan paine toteuttaa vastaava muutos avioliittokäsityksessä ei tulisi yksinomaan kirkon ulkopuolelta ”vaan myös sisäpuolelta tahoilta, jotka näkevät asian olevan ”vain ja ainoastaan” tasa-arvokysymys”.

– Siltä ei säästäisi edes luopuminen vihkioikeudesta, sillä keskustelu muuttuisi väittelyksi siitä, millaisia siviiliviranomaisen edessä solmittuja avioliittoja kirkko siunaa, Repo huomauttaa.

Sansa neliöb. 1.-30.5.

Revon mukaan keskustelussa samaa sukupuolta olevien avioliitoista olisi syytä ottaa huomioon kolmenlaisia argumentteja. Ensimmäisiä niistä hän luonnehtii kulttuurisiksi tai historiallisiksi.

– Miehen ja naisen avioliitto on vuosituhantinen ja yleismaailmallinen vallitseva käytäntö. Sillä lienee ilmeinen biologinen perusta. Se on muodostanut säännön myös sellaisissa kulttuureissa, joissa samaa sukupuolta olevien suhteet ovat jossain muodossa olleet yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä, Repo kirjoittaa.

– Toista perustelujen ryhmää voi luonnehtia yhteiskunnalliseksi. Sen mukaan yhteiskunnan perussoluna pidetään perhettä. Perheistä, sukupolvien ketjusta sekä sukujen yhteen liittymisistä muodostuu lukemattomin sitein toisiinsa sitoutuneiden ihmisten verkosto. Sen solmukohtina on puolisoiden yhteiselämä. Tästä näkökulmasta miehen ja naisen avioliitto on koko järjestäytyneen inhimillisen yhteisön ytimessä.

– Ihmisen seksuaalista käyttäytymistä ei ajatella ainoastaan hänen ja hänen kumppaninsa asiana vaan yhteiskunnan perussiteenä. Siksi avioliitosta säädetään lailla; joidenkin mukaan juuri avioliitto ylipäätään tekee mielekkääksi minkään muunkaan lainsäädännön, koska se luo yksittäisistä ihmisistä yhteisön.

Kolmanneksi ryhmäksi Repo määrittää teologiset perustelut.

– Avioliitto on Jumalan luomisessaan miehelle ja naiselle antama lahja ja tehtävä. Niin vapaaseen harkintaan kuin puolison valinta ja avioliiton solmiminen perustuukin, ei liitto pohjimmiltaan ole lähtöisin ihmisestä vaan Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Siksi sen syvin tarkoitus paljastuu vain Jumalan yhteydessä.

– Uskon näkökulmasta katsottuna avioliitossa ei ole kyse vain ihmisen omasta rakkaudesta vaan osallistumisesta Jumalan tekoihin. Raamatun luomiskertomuksissa ihminen saa tehtäväkseen paitsi lisääntyä, myös hoitaa luomakuntaa ja asettaa kaikki oma työnsä ja leponsa seitsemän päivän rytmissä osaksi Jumalan työtä. Mitkään muut luodut eivät saa tätä tehtävää. Sitä voi vain ihminen vapaudessaan noudattaa. Hänen seksuaalisuudellaan on merkitys, joka ylittää hänen omat tarpeensa, Repo toteaa.

Lue koko keskustelu piispa Revon Facebook-sivulta

 
Artikkelibanneri perussanoma