Steinerkoulu – antroposofiaa vai luovaa humanismia?

 

Kuva: Jani Laukkanen.

Rudolf Steiner oli antroposofi, joka uskoi jälleensyntymiseen ja sai tietoa näkymättömästä maailmasta selvänäkemisen avulla. Suomen 24 steinerkoululla on yhteiskunnassa arvostettu asema. Elämä-lehti tutustui vaihtoehtopedagogian taustoihin

Rehtorin musta Volvo pysähtyy Satakielentielle. Astumme ulos Vantaan seudun steinerkoulun pihapiiriin. Lämpimillä, murretuilla väreillä maalatut puurakennukset eivät tuo mieleen koulua, vaan jotain kodinomaisempaa, kenties päiväkodin.

Rehtori Jarno Paalasmaa esittelee valtakuntaansa. Koulu on juuri saanut luvan järjestää esiopetusta ja pienimmille on rakennettu komea kota tulisijoineen. Mäen alle on raivattu oppilaiden viljelypalstoja. Tomerat auringonkukat vilkuttavat meille päärynäpuiden ja marjapensaiden keskellä.

– Kukkapelto on pölyttäjähyönteisiä varten, Paalasmaa kertoo.

Metsänreunassa palstojen takana surisee mehiläispesä, jota oppilaat hoitavat yhdessä opettajien kanssa.

– Konkreettisten tekojen kautta kasvaa aktiivisia kansalaisia.

Sisällä rakennuksissa huomio kiinnittyy puisiin huonekaluihin, alakoululaisten peppujen alla lämmittäviin lampaantaljoihin ja kuvataidetöihin.

Savipäät, piirustukset ja rakennusten pienoismallit kertovat koulun keskeisestä arvosta:

– Taidelähtöisyys on steinerkouluissa varmasti tärkeämpää kuin missään muualla.

Tarinoiden lumoa

Kierros jatkuu. Toisen luokan liitutaululle on piirretty kuva Franciscus Assisilaisesta. Seinällä riippuu Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä taulu.

– Kertomusperinne on vahvasti mukana opetuksessa. Kansansadut, antiikin legendat, Vanha testamentti ja Kalevala, Paalasmaa luettelee.

Pienen lapsen maailman on hyvä olla mielikuvituksen ja leikin täyttämää. On tärkeää säilyttää tulevaisuus ja toivo, rehtori sanoo.

– Sadut ja tarinat ovat tälle ikäkaudelle sopivaa moraalikasvatusta. Isompien oppilaiden kanssa tietenkin analysoimme maailman ongelmia.

Asetumme rehtorien työhuoneeseen. Paalasmaa vastaa perusopetuksesta, lukiolla on oma rehtorinsa. Hallinnollisten tehtäviensä lisäksi Paalasmaa opettaa yhteiskuntaoppia, historiaa ja arkkitehtuuria. Kurssilla oppilaat rakentavat pienoismallin valitsemastaan rakennuksesta tai suunnittelevat oman.

Lukion päättöluokkalaiset opiskelevat arkkitehtuurin lisäksi paljon myös filosofiaa.

– Nämä aineet solmivat yhteen kaiken opitun. Haluamme tarjota mahdollisimman laajan sivistyksen, Paalasmaa sanoo.

Opetusta ohjaavat lait ja säädökset eivät aina sovi yksiin steinerkoulun ihanteiden kanssa. Paalasmaa ei esimerkiksi pidä lasten numeroarvioinnista.

Mitä maailman laajimmalle levinneen vaihtoehtoisen kasvatusajattelun ihanteet sitten ovat?

– Steinerpedagogiikka kasvattaa ihmistä kokonaisuutena. Se ottaa huomioon kasvun ja kehityksen herkkyyskaudet. Tavoittelemme tahdon, tunne-elämän ja ajattelun tasapainoa.

Jos tavoitteet toteutuvat, steinerkoulusta lähtee maailmalle aloitekykyisiä, rohkeita ja luovia yksilöitä.

Jarno Paalasmaa on itsekin käynyt steinerkoulun, ja hänen lapsensa seuraavat isänsä jäljissä. Rehtorin kynästä on syntynyt useita steinerkasvatusta käsitteleviä teoksia. Parhaillaan hän valmistelee väitöskirjaa Rudolf Steinerin vapauden filosofiasta.

Katoliseen perheeseen

Niin, Rudolf Steiner. Nimi tuo steinerkoulujen lisäksi mieleen antroposofian, biodynaamisen viljelyn ja kristiyhteisön. Paalasmaa sanoo olevansa kiinnostunut Steinerista ennen muuta kasvatusfilosofina. Millainen mies steinerkoulujen takana on?

Rudolf Steiner syntyi 1800-luvun loppupuolella Itävalta-Unkarissa. Hän kasvoi katolisessa perheessä, joka ei ollut kovin uskonnollinen.

Nuorena hän kiinnostui saksalaisesta idealismista. Goethe innosti Steineria kreikkalaisen mytologian, kansantarujen ja väriopin pariin.

Kirjailija Friedrich Schiller auttoi näkemään taiteen yhteiskunnallisen voiman.

Hegeliltä Steiner sai vaikutteita maailmanhistorian ymmärtämiseen. Hegel uskoi, että ihmiskunnan tietoisuuden historia on matka erilaisten maailmanselitysten tasojen läpi. Antiikissa hengen merkittävin ilmenemismuoto oli taide, keskiajalla uskonto ja nykyaikana filosofia.

Vuoden 1900 tienoilla Rudolf Steiner liittyi teosofiseen liikkeeseen ja hänen puhetapansa muuttui. Teosofisen opin luonut H. P. Blavatsky sulatti yhteen elementtejä eri uskonnoista ja filosofioista. Lopputulosta on luonnehdittu okkultistis-gnostilaiseksi.

Teosofian mukaan kaikkien uskontojen taustalla vaikuttaa esoteerinen oppi, joka on täydellisenä olemassa henkisen veljeskunnan hallussa olevissa maanalaisissa kirjastoissa. Ihmiskunnan ja ihmisen elämä jakaantuu kehityskausiin, joiden taustalla vaikuttavat planetaariset voimat. Ihminen etenee kohti kypsyyttä jälleensyntymien kautta.

Steiner olisi halunnut mukaan enemmän kristillisiä aineksia ja tieteen arvostusta.

– Hän riitaantui teosofisen liikkeen johdon kanssa ja perusti antroposofisen liikkeen.

Steiner käsitteli luennoissaan ja kirjoituksissaan paljon myös Jumalaa ja Kristusta, mutta teki sen tavalla, joka rajasi antroposofian kristikunnan ulkopuolelle.

Henkistä tiedettä

Steiner ei ollut dogmaatikko, vaan sinne tänne rönsyilevä ajattelija. Paalasmaa kertoo, että häneltä on säilynyt 40 kirjaa ja 6000 esitelmää. Kokonaiskäsityksen saaminen on hankalaa, eikä se ulkopuoliselta Steinerin mukaan edes onnistu. Totuus nimittäin valkenee vain sille, joka päästää irti kriittisestä asenteestaan.

Yhtä kaikki Steinerin ajatteluun jäi paljon vaikutteita teosofiasta. Hän uskoi muun muassa jälleensyntymiseen, karmaan, kansansieluun, luonnonhenkiin, enkelikuntiin, Lemuriaan ja Atlantikseen.

Steiner korosti, että hänen oppinsa on henkistä tiedettä, ei uskontoa. Kristiyhteisö perustettiin niitä varten, jotka halusivat Steinerin ajatteluun perustuvan uskonnon.

Paalasmaa kertoo, että hänen koulunsa noin 30 opettajasta 5–10 kuuluu Suomen antroposofiseen liittoon. Miten Paalasmaa itse suhtautuu antroposofiaan?

– En ole koskaan kuulunut antroposofiseen liikkeeseen. Arvostan kuitenkin Steinerin antroposofista vaihetta, jossa hän rakentaa suuria hypoteeseja. Niihin ei kuitenkaan pidä suhtautua dogmaattisesti.

Kun Steiner ryhtyi viemään ajatteluaan käytäntöön, pedagogiikan lisäksi syntyivät biodynaaminen viljely, antroposofinen lääketiede, goetheläinen arkkitehtuuri, yhteisöpankit ja eurytmia.

Steinerkoulujen sivuilla eurytmia esitellään oppilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttavana liikuntataiteena, mutta eurytmian opettajat, eurytmistit, puhuvat sen vaikutuksista ihmisen ja maapallon tuleviin inkarnaatioihin. Eurytmiassa ihminen puhuttelee näkymättömässä astraalikehossaan asuvia eteerisiä elämänvoimia.

Kohukirja suututti

Vedän repustani esiin hovioikeudenneuvos Paavo Hiltusen teoksen Mitä Rudolf Steiner todella opetti (WSOY 1990).

Hiltunen katsoi tehtäväkseen varoittaa vanhempia, kouluviranomaisia ja kirkkoa steinerkoulun todellisesta tavoitteesta. Hiltusen mielestä tavoite oli lapsen mielen avaaminen henkis-okkultistiselle maailmalle, mutta tämä haluttiin pitää piilossa.

Hiltunen kirjoittaa: ”Oppi, jota steinerkoulujen kautta syötetään maahamme, ei juonna juuriaan keskiajalle, vaan vielä kauemmaksi: vanhaan aikaan ja intialaisiin uskontoihin; salaoppiin, joka sai alkunsa jo paratiisissa.”

– Muistan tuon kirjan. Olin Tampereella lukiossa, kun siitä kohuttiin. Olin mielestäni käynyt ok koulun, ja nyt siitä esitettiin mielikuvituksellisia juttuja. Hiltunen väitti esimerkiksi, että palvoimme aurinkoa.

Paalasmaa huomauttaa, että Steiner korosti lapsen maailmankatsomuksellista vapautta. Jokaisen lapsen tuli itse rakentaa oma maailmankuvansa ja ihmiskuvansa.

– Antroposofian opettaminen lapsille olisi ristiriidassa koulun perusarvojen kanssa. Steinerkoulu ei ole maailmankatsomuskoulu. Kunnioitamme lapsen vapautta ja heidän kotiensa katsomuksia.

Ikuisuuden arvoitus

Entä mitä Paalasmaa vastaa, kun oppilas kysyy: ”Hei reksi, uskotko sä Jumalaan?”

– Kuusivuotias tyttäreni juuri kysyi tuota minulta ja lisäsi vielä, että jos sä uskot, niin mäkin uskon.

Kirkkoon kuuluva ja rippikoulun käynyt pedagogi miettii hetken.

– Jos on pakko valita, niin uskon. Steiner vertasi ihmisen ja Jumalan suhdetta pisaran ja meren suhteeseen. Ihminen ei ole Jumala, mutta ihmisessä on jumaluutta.

Entä tämä: ”Reksi, mitä mulle tapahtuu, kun mä kuolen?”

Paalasmaa vaihtaa asentoa tuolillaan. Kieltämättä hiukan tungettelevat kysymykset roikkuvat ilmassa.

– Ei minulla ole varmuutta tuonpuoleisista asioista. Olen avoin niiden suhteen. Jollain tavalla ihminen ei kokonaan kuole kuollessaan.

Halstraus jatkuu: ”Reksi, mistä ihmiset ovat tulleet maailmaan?”

Paalasmaa hypistelee tavaroita pöydällään.

– Millaista tämä elämän kiertokulku on… pidän jälleensyntymistä mahdollisena.

Paalasmaa haluaa kertoa vanhan tapauksen. 1970-luvulla sorvattiin steinerkoululakia ja kirkon kasvatusasiainkeskukselta kysyttiin näkemystä steinerkoulun arvoista.

– Opetusneuvos Veikko Pöyhönen totesi silloin, että steinerkoulun arvot eivät ole ristiriidassa kirkon arvojen kanssa.

Tällä hetkellä Suomessa on 24 steinerkoulua, joissa on yhteensä 5000–6000 oppilasta. Määrä on pysynyt viime vuodet tasaisena. Päiväkoteja on nelisenkymmentä.

Sitouttaminen kielletty

Kerron Paalasmaalle terveisiä Helsingin yliopiston kasvatustieteen asiantuntijalta Eero Salmenkiveltä. Paalasmaa muistaa hänet.

Yliopistonlehtori Salmenkivellä on sellainen tuntuma, että steinerkoulujen ilmapiiri on avoimempi uskonnolliselle vakaumukselle kuin tavallinen peruskoulu.

Hän kuvailee steinerkoulua uskontomyönteiseksi oppimisympäristöksi, vaikka oppilaina on myös vapaa-ajattelijoiden lapsia.

Salmenkivi on nähnyt kuviot sisältäpäin. Hän on opettanut Helsingin Elias-steinerkoulussa muun muassa evankelis-luterilaista uskontoa ja elämänkatsomustietoa. Itse hän on uskonnoton.

Steinerkoulujen aineenopettajat valmistuvat yliopistoista, mutta luokanopettajat ja varhaiskasvattajat Helsingin Jollaksessa sijaitsevasta Snellman-korkeakoulusta, jossa annetaan opetusta myös eurytmiasta ja antroposofiasta.

Salmenkivi huomauttaa, että kaikissa kouluissa – myös katsomuksellisissa – on noudatettava opetushallituksen antamia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Niiden mukaan oppilaita ei saa ”sitouttaa opetuksen taustalla olevaan maailmankatsomukseen tai kasvatusjärjestelmän taustalla olevaan arvo- tai kasvatusfilosofiseen näkemykseen”.

– Mutta vaikka opetuksessa ei tapahtuisi sitouttamista, koulun katsomuksellinen toimintakulttuuri vaikuttaa oppilaisiin, Salmenkivi huomauttaa.

Erehtymätön auktoriteetti

Toinen entinen steinerkoulun opettaja, joka haluaa pysyä nimettömänä, pitää steinerkoulujen katsomusneutraaliutta näennäisenä.

– Opettajainkokouksissa opiskelimme säännöllisesti Steinerin tekstejä. Tutkimme Steinerin selvänäkyihin perustuvaa tietoa ihmisen historiasta ja maailmojen kehityksestä. Osan tästä siirsimme tarinoihin, joita kerroimme lapsille.

– Steiner oli meidän tietoisuutemme tasolla erehtymätön – kuten se silloin ilmaistiin. Siksi hänen tekstejään ei voinut arvioida kriittisesti eikä kyseenalaistaa.

Kritiikistä huolimatta anonyymi arvioija näkee steinerpedagogiikassa myös runsaasti hyvää.

– Lapset tekevät paljon itse. Tilat ovat kauniita ja luokissa on hyvä ilmapiiri. Taiteet ja kertomusperinne rikastuttavat opetusta. Opettajilla on kutsumus työhönsä, ja he kohtaavat oppilaat lämpimästi ja kokonaisvaltaisesti.

Entinen opettaja toteaa kuitenkin, että vaikka steinerkouluissa ei opeteta antroposofiaa oppina, Steinerin ihmiskuva ja maailmankäsitys ohjaavat sitä, miten oppimissisällöt tarjotaan oppilaille.

– Suoraan antroposofiaan perustuva oppiaine on eurytmia, jonka tavoitteena on vaikuttaa oppilaan eetteriruumiseen.

Yhden open huomassa

Opettajan vaikutus on suuri, koska opetus tapahtuu pääosin suullisesti ja oppilaalla on sama opettaja kahdeksan vuotta, steinerilaisuuden jättänyt opettaja kertoo. Oppikirjoja käytetään vähän, varsinkin alaluokilla. Se, kuinka syvästi opettaja on sitoutunut Steinerin käsityksiin, vaikuttaa tietenkin paljon luokan ilmapiiriin.

– Tässä on koulukohtaista vaihtelua. Mutta se on selvää, että Steinerin ajattelu ei mahdu kristinuskon sisälle.

Entisen opettajan mielestä steinerkoulun antroposofinen tausta ja sen vaikutus opetukseen pitäisi kertoa oppilaiden vanhemmille avoimesti. Myös eurytmian tarkoitusperä pitäisi avata niin kuin Steiner on sen määritellyt.

– Vanhemmille pitäisi antaa mahdollisuus arvioida, onko antroposofia sellainen maailmankatsomus, jonka vaikutuspiirissä he haluavat lapsensa kasvavan.

Rehtori Jarno Paalasmaa alkaa valmistautua iltapäivän varhaishistorian tunnille. Hän kokoaa oppilaat kotaan ja sytyttää heidän kanssaan tulet. Nuotion ympärillä he koettavat kuvitella, millaisia olivat esihistoriallisen ihmisen suuret kysymykset.

Teksti: Danielle Miettinen

Juttu on julkaistu Elämä-lehdessä 10/2020