Seurakunnat kuihtuvat ilman vapaaehtoisia

 

Vaatekeräykset pakolaisille syksyllä 2015 tarjosivat monille vapaaehtoisille paikan palvella omassa seurakunnassa. Kuva vaatekeräyksestä Kuivasjärven seurakuntakodilla. Kuva: Sanna Krook/Kirkon kuvapankki.

Kirkon tulevaisuuskomitea haluaa seurakuntalaisista aktiivisia toimijoita. Tulevaisuuden seurakunta on yhteisöllinen, jossa työntekijät ja vapaaehtoiset työskentelevät yhdessä.

Kirkon toimintakulttuurin olisi muututtava voimakkaasti, jotta kirkon toiminta ei kuihtuisi. Näin totesi kirkon tulevaisuuskomitea tuoreessa mietinnössään. Komitean ihanne on seurakunnissa toteutuva yhteisöllisyys sen sijaan, että seurakunnat nähtäisiin tapahtumia ja elämyksiä asiakkaille järjestävinä palveluntarjoajina.

Komitean mukaan monet vapaaehtoistyön muodot ovat tällä hetkellä liian yksinkertaisia tai vaatimattomia motivoidakseen ja ollakseen tarpeeksi palkitsevia. Monet ovatkin tottuneet näkemään vapaaehtoisia lähinnä kahvia keittämässä tai kolehtia keräämässä. Intoa ja auttamishalua komitea uskoo ihmisiltä kuitenkin löytyvän myös haastavampiin tehtäviin, eikä ammattitaidosta tai erilaisten alueiden osaamisestakaan ole pulaa.

Radio Dei Jumis

Muuta kuin kahvinkeittoa

Meilahden seurakunnassa Helsingissä järjestetään monipuolista vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoisia on noin kolmesataa, jotka toimivat 33:ssa eri tehtävässä.

Ihmisten motivoituneisuuden tuntee omasta kokemuksestaan seurakunnan vapaaehtoistoiminnan diakoni Lauri Anttila.

Monet vapaaehtoiset ovat kokeneet, että heidän osaamistaan arvostetaan ja he ovat iloisia siitä, että heidän osaamisestaan on hyötyä useille seurakuntalaisille, Anttila kertoo.

Meilahdessa vapaaehtoiset kelpaavat muuhunkin kuin kahvinkeittoon.

Seurakuntalaisilla on suuri rooli muun muassa kerran kuussa järjestettävän Ilon ja valon messun toteutuksessa. Sen lisäksi on mahdollisuus toimia messuavustajana tavallisissa messuissa. Myös musiikin kautta voi antaa oman panoksensa seurakunnan elämään, esimerkiksi kuorolaisena.

Erilaisten ryhmien kuten raamattu-, keskustelu- ja rukouspiirien tai vaikkapa parisuhdekurssien ohjaaminen on mahdollista vapaaehtoisille. Omaa osaamistaan voi tarjota myös asiantuntijailtoja tai pyhäkoulun pitämistä varten. 

Monet vapaaehtoistyön muodot liittyvät ihmisten auttamiseen: katutyöpäivystys, lähimmäispalvelu sekä lasten ja nuorten tukeminen heille tarkoitetuilla kohtaamispaikoilla. Ikäihmisille ja liikuntaesteisille tarjotaan pientä korjaus- ja nikkarointiapua. Ja vanhuksia autetaan myös tietokoneongelmissa.

Vapaaehtoiset mahdollistavat Meilahden seurakunnan toiminnan monimuotoisuuden ja muodostavat toiminnallisen kivijalan. Seurakuntalaisilla on paljon sellaista osaamista, mitä seurakunnan työntekijöillä ei ole. Jos joku haluaa antaa osaamistaan yhteiseen hyvään, me haluamme mahdollistaa sen, kertoo Anttila.

Osaaminen käyttöön

Vapaaehtoisten ammatillinen ja muu osaaminen selvitetään aloituskeskustelussa. Meilahdessa vapaaehtoisten joukossa on laaja kirjo eri ammattien edustajia. Panoksensa ovat antaneet ainakin lääkäri, lakimies, ympäristöasiantuntija, eräopas, muusikko, työnohjaaja, pienyrittäjä sekä mainostoimiston työntekijä. Mukana on myös nuorisotyönohjaajiksi ja diakoneiksi opiskelevia sekä teologian opiskelijoita. Ammatillisen osaamisen lisäksi moni on kartuttanut hyödyllistä tietotaitoa erilaisten kokemusten tai harrastusten kautta. Kielitaidollaankin voi palvella seurakuntaa.

Haasteena rekrytoinnissa voi olla vapaaehtoisen osaamista vastaavan tehtävän löytäminen. Harmikseen Anttila on todennut myös, etteivät kysyntä ja tarjonta aina kohtaa toisiaan.

Samaan aikaan saattaa olla vapaaehtoisia, jotka etsivät tehtävää ja vanhuksia, jotka odottavat jonkun käyvän heidän luonaan. Näissä on usein kysymys siitä, että aikatauluja ei saada sopimaan. Työssäkäyvä vapaaehtoinen voisi käydä vanhuksen luona iltaisin, mutta vanhukselle tämä ei sovi.

Vapaaehtoisten osaamista kartoitetaan jatkuvasti myös henkilökohtaisissa ohjauspalavereissa.

Keskusteluissa vapaaehtoisen on mahdollisuus tuoda esille tekemänsä vapaaehtoistehtävän kehittämisideoita ja osaamiseensa liittyviä asioita. Yhdessä vapaaehtoisryhmän vetäjän kanssa vapaaehtoinen voi samalla miettiä, miten osaaminen saataisiin parhaiten käyttöön. Keskustelu voi johtaa esimerkiksi siihen, että toinen vapaaehtoistehtävä vastaa paremmin hänen osaamistaan ja näin tehtävää voidaan vaihtaa.

Jokaiseen vapaaehtoistehtävään liittyy Anttilan mukaan aina riittävä perehdyttäminen. Seurakunta järjestää vapaaehtoistoiminnan perus- ja jatkokoulutuksia. Tämän lisäksi pidetään täsmäkoulutuksia, joissa perehdytään johonkin erityiseen tehtävään.

Tehtävässä oppiminen on kuitenkin merkittävin osa koulutusta. Lähes kaikkiin tehtäviin voi tulla mukaan milloin vain eikä seuraavaa koulutusta tarvitse odottaa, Anttila toteaa.

Yhdessä työntekijöiden kanssa

 Tulevaisuuskomitean mukaan kirkko ja sen elämä eivät lepää kirkon työntekijöiden varassa toisin kuin usein ajatellaan. Suomessa kirkon toimintakulttuuri on ollut hyvin työntekijäpainotteista: toiminnasta huolehtivat yleensä palkatut ammattilaiset. Työntekijöiden ja seurakuntalaisten välisen suhteen olisi muututtava asiakassuhteesta kumppanuussuhteeksi. Palkatut työntekijät eivät olisi ensisijaisesti työalansa toteuttajia vaan työn suunnittelijoita, koordinoijia, johtajia, resurssien järjestäjiä ja vapaaehtoisten rekrytoijia.

Työntekijöiden suhtautuminen vapaaehtoisiin on ollut Anttilan mukaan myönteistä.

Suhdetta kuvaa parhaiten yhdessä tekeminen. Yhdessä tehdään ja suunnitellaan monenlaista toimintaa.

Meilahden seurakunnassa on käytössä toimintamalli, jonka mukaan uutta vapaaehtoistoimintaa ryhdytään aina suunnittelemaan alusta alkaen yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Näin työntekijäkeskeisyys vähenee ja seurakuntalaisten näkökulma ja osaaminen ovat kiinteä osa työskentelyä.

Jokaisen seurakunnan työntekijän työnkuvassa on varattu tehtävästä riippuen 5-15 prosenttia toimintaan vapaaehtoisten kanssa, joten tässäkin rakenne tukee toimintaa hyvin eikä toimintaa vapaaehtoisten kanssa tarvitse ajatella ylimääräisenä tehtävänä muiden tehtävien päälle, Anttila tarkentaa.

Meilahden seurakunnassa vapaaehtoisten rekrytointiin käytetään useita eri kanavia. Sosiaalisen median ja vapaaehtoistyö.fi- sivuston kautta rekrytoidaan nuoria aikuisia sekä työikäisiä. Varttuneemmat seurakuntalaiset tavoitetaan nettisivujen, sähköisen ilmoitustaulun, lehti-ilmoitusten  sekä eri tilaisuuksissa jaettavien printtimainosten kautta.

Kaikkiin ikäryhmiin sopii myös henkilökohtainen kutsu joko jo toiminnassa olevalta vapaaehtoiselta tai työntekijältä. Puskaradio on myös erittäin käyttökelpoinen viestinnän väline rekrytoinnissa, Anttila vakuuttaa.

Mallia ulkomailta

Tulevaisuuskomitea visioi vapaaehtoisten seurakuntalaisten työpanoksen voivan olla tulevaisuudessa välttämätöntä kirkon monipuolisen ja laajan toiminnan säilyttämiseksi. Muuten seurakunnan toiminta kuihtuu rahavarojen vähentyessä. Taloudellisesti heikossa asemassa olevissa kirkoissa koko toiminta nojaa vapaaehtoisten antamaan työpanokseen. Esimerkiksi Viron kirkon kaltaiset eurooppalaiset vähemmistökirkot sekä nopeasti kasvavat afrikkalaiset kirkot perustuvat pitkälti vapaaehtoistyölle.

Taloudellinen ahdinko ei ole kuitenkaan ainoa syy vapaaehtoisten suurelle roolille kirkossa. Kyse on myös kirkon olemuksesta: Keski-Euroopassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa on monia kirkkoja ja seurakuntia, joissa vapaaehtoistyöllä on suuri osuus kirkon toiminnassa muista kuin ainoastaan taloudellisista syistä.

Englannin anglikaanisessa kirkossa vapaaehtoistyö on viety askeleen pidemmälle. Siellä kirkko tarjoaa seurakuntalaisille mahdollisuutta kouluttautua maallikoille tarkoitettuihin palveluvirkoihin. Virkoja on eri tyyppisiä ja virasta riippuen seurakuntalaisen tehtäviin voi kuulua vaikkapa rippikoulussa opettaminen, evankelistana toimiminen, sairaalasielunhoitajan tehtävät, saarnaaminen, jumalanpalveluksen johtaminen tai jopa hautajaisten toimittaminen.

Samankaltainen  järjestelmä olisi opillisesti mahdollinen myös Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa.  

Tulevaisuuskomitea on kirkolliskokouksen toukokuussa 2015 nimittämä työryhmä, jonka tehtävä on ollut arvioida kirkon organisaatiota ja laatia ehdotus uudesta organisaatio- ja toimintamallista. Komiteaan kuuluvat Tuija Brax, Jussi-Pekka Erkkola, Ilkka Halava, Paula Kirjavainen, Tapio Luoma, Reetta Meriläinen, Juha Muilu, Aulikki Mäkinen, Eivor Pitkänen sekä puheenjohtajana Antti Savela. Komitea julkaisi mietintönsä lokakuussa 2016.