Sari Savela: Uupumuksen vuodet tekivät tilaa uudelle

Sari Savela rohkaisee ottamaan tosissaan elimistön viestit uupumuksesta. (Kuva: Valtteri Savela, kuvausjärjestelyt Sari Savela)

Seurakuntalainen.fi-sivuston päätoimittaja, media-alan moniosaaja Sari Savela tahtoo omien kokemustensa kautta tuoda toivoa siitä, että voimien loppuminen voikin olla ovi johonkin uuteen ja innostavaan.

Voiko mielestäsi kuka vaan uupua?

Uskon, että kuka vaan voi uupua, kun elämään tulee riittävästi kuormittavia tekijöitä. Toki olemme erilaisia ja kestämme eri tavoin kuormitusta. Usein uupumuksessa on kyse siitä, että on ollut pitkäkestoista kuormaa useilla eri elämän osa-alueilla.  Aikaisemmin en olisi voinut kuvitella, että minä olisin se, joka uuvun. Pidin itseäni henkisesti melko vahvana.  Uupumukseeni vaikutti asioiden kasautuminen. Stressipisteet olivat huipussaan liian monella osa-alueella: oli sairastumisia, työn menetystä, kutsumuksen menetystä, uskon kriisiä, taloudellisia haasteita ja niin edelleen.

Minulle uupumus kehittyi vähitellen muutaman vuoden kuluessa. Olin vain jaksanut ja sinnitellyt. Innostus oli vienyt, samoin kuin ajatus siitä, että minua tarvitaan ”joka paikassa”. Olin mukana laajasti eri vapaaehtoiskuvioissa. Kun uupumus alkoi ottaa yhä enemmän otteeseensa, vapaaehtoistehtävät alkoivat tuntua kivireen vetämiseltä.

Perheniemi Rohkaisun voima

Kukaan ei voi etukäteen tietää, mitä kestää. Elämä on arvaamatonta, eikä voi tietää, mitä se tuo tullessaan. Joskus koettelemuksia voi olla paljon ja ne voivat kasaantua. Jossain kohtaa tulee se viimeinen korsi, joka katkaisee kamelin selän.

Mistä itse sait toivoa ja uskoa parempaan tulevaan?

Uupuneena sitä elää päivän ja hetken kerrallaan. Pelkäsin, mitä jos en toivukaan. Monesti tuntui, että tässäkö tämä elämä nyt oli, minulla olisi ollut vielä unelmia, joita olisin halunnut toteuttaa. Läheisten ihmisten tuki oli tärkeää. Myös sielunhoitoterapeutilla oli tärkeä osuus toipumisessani. Hän valoi uskoa parempaan huomiseen. Toipuminen oli vähittäistä. Kaiken kaikkiaan siinä meni parikin vuotta.

Mikä rooli oli uskolla parantumisesi kannalta?

Uupumuksessani oli tavallaan kyse myös uskonkriisistä, mutta ei niin, että olisin kääntänyt selkäni Jumalalle. Häneen turvauduin, mutta hiljaisesti. Ei ollut voimavaroja rukoilla eikä lukea Raamattua.

Uskonkriisi se oli siinä mielessä, että olin pettynyt Jumalaan. Siihen, miten hän salli esimerkiksi minun menettää työni, jota pidin vahvasti omana kutsumuksenani ja tehtävänäni. Lisäksi kaikki ne vastoinkäymiset, joita jouduimme kohtaamaan, tuntuivat kohtuuttomilta ja kysyin Jumalalta: ”Miksi”? Samaan aikaan luotin vahvasti Jumalaan, että Hän tietää, mitä on tekemässä. Jostain syystä Hän näki parhaaksi, että vetäydyn hiljaisuuteen latautumaan. Jälkeenpäin ajatellen oli hyvä, että ovia sulkeutui ja että sain levätä ja latautua, jotta uutta saattoi syntyä.

Mitä haluat sanoa itsensä uupuneiksi kokeville?

Elimistön viestit kannattaa ottaa tosissaan. Jos on uupumuksen oireita (nukkumisvaikeuksia, ahdistusta, itkuherkkyyttä, erilaisia fyysisiä oireita, kyynisyyttä, ilottomuutta jne.) niin kannattaa pysähtyä miettimään: Mistä tilanne johtuu ja miten voisin keventää kuormaani?

Fyysisestä, henkisestä ja tunne-elämän palautumisesta kannattaa huolehtia. Onko elämässä riittävästi aikaa palautumiselle? Lepopäivä on tärkeä. Silloin on tärkeää tehdä jotain sellaista, joka todella palauttaa ja voimauttaa. Jos arki on hektistä ja ohjelmoitua, niin viikonlopuissa on hyvä olla jotain ihan muuta – vaikka vain oleilua. Siunattua joutilaisuutta.

Sari Savela puhuu aiheesta Parempi avioliitto ry:n Jyväskylän naisten viikonlopussa 5.-7.4.2019. Ohjelma ja ilmoittautumistiedot: parempiavioliitto.fi/naistenpaivat-jyvaskyla.  Sari Savela on kirjoittanut kokemuksistaan myös kirjan Uupumuksesta uuteen alkuun. (Päivä 2015).