Sairauden eteneminen on vain nopeutunut, mutta kansanedustaja Antero Laukkasen hymy ei ole hyytymässä

 
mies ja rollaattori antero laukkanen

Olen joka päivä tähänkin asti luovuttanut elämäni Jumalalle. Nyt olen joutunut luovuttamaan hänelle myös kuolemani, eikä se ole ollut helppoa, Antero Laukkanen (keskellä) sanoo. Espoon Valotalolla Laukkanen kohtasi vanhat ystävät, kiinteistöpalvelupäällikkö Taina Vesannon ja opettaja-eläkeläinen Pekka Ruokomäen. Kuva: Anssi Tiittanen

Kansanedustaja sanoo, että sisäisen rauhan taustalla on läpi elämän luettu Raamatun sana. Laukkanen samanaikaisesti sekä uskoo parantumiseensa, että hyväksyy Jumalan suunnitelman, jos se on toisenlainen, kuin hän itse toivoisi.

Kohtaaminen ALS-sairauden heikentämän kansanedustajan Antero Laukkasen kanssa on yhtä aikaa surumielinen ja hulvattoman humoristinen. 

Laukkasen itseironinen huumori, jota hän kylvää lähes joka lauseessa, on tummunut ja jalostunut entisestään.  

Kalenterivuosi 2023 – Lähdemedia

Hän on nimennyt lähikuukausien puhujamatkansa ”Antero Laukkasen Rollaattorikiertueeksi”. 

– Sen jälkeen tulee varmaankin sähköpyörätuolikiertue, sitten sähkösänkykiertue. Lopuksi tulee ylösnousemuskiertue, mutta se nähdään jossain muualla, Laukkanen hekottaa osoittaen korkeuksiin. 

Puheiden teemat on valittu kiertueen hengessä. Yksi puheista käsittelee aihetta ”Kuinka kaatua eteenpäin”. Ironia on lämminhenkisyydessäänkin niin terävää, että haastattelijaan sattuu. 

– Näin voi puhua mies, joka ei tiedä, onko enää viikon päästä hengissä. 

 

Rukous ei ole mikään varapyörä tai hätäratkaisu. 

 

Antero Laukkasen elämässä on ollut kaksi Taloa, isolla t-kirjaimella. 

Ensimmäinen niistä on Espoon Valotalo, johon haastattelukin on sovittu. Laukkanen sai idean talosta viitisentoista vuotta sitten – rukouksessa, kuten monen muunkin visionsa elämänsä aikana. 

– Kaikki alkaa rukouksesta. Kaikki kuullaan ja nähdään rukouksessa ja vastaanotetaan rukoillen, Laukkanen sanoo. 

Visiossa Valotalosta piti tulla Espoon kristillinen kulttuurikeskus, mutta siitä tulikin Espoon kristillinen koulu. 350 oppilasta ja sata päiväkotilasta suuntaa nyt Valotaloon päivittäin. Lisäksi talossa kokoontuu kuusi seurakuntaa. 

Laukkanen palaa rukoukseen. 

– Herätys ei ole rakettitiedettä, vaan rukoustiedettä. Kristikansan suurin ongelma on rukoilemattomuus. 

– Jos johtajilla olisi sellainen rukouselämä, mitä Jeesus opetti, kaikki näyttäisi ihan toiselta. 

 

Lyhyt kertaus Antero Laukkasen kuluneesta vuodesta. 

Kevättalvella hän kaatui pariin otteeseen, mutta ihmetteli korkeintaan, että onpa liukasta. 

Kun jalat alkoivat tuntua muutenkin painavilta ja kulku alkoi selvästi vaikeutua, hän päätyi lääketieteellisiin tutkimuksiin. 

”Mitäpä tätä kiertelemään, teillä on ALS”, oli asiantuntijalääkärin lopullinen diagnoosi kesällä, kun kaikki muut vaihtoehdot oli jouduttu sulkemaan pois. 

Sairaus rappeuttaa hermoratoja. Käskyt aivoista lihaksiin heikkenevät heikkenemistään, ja lihakset surkastuvat. Tauti etenee pysäyttämättömästi, eikä esimerkiksi lihaskuntoharjoittelusta ole hyötyä. 

Laukkasesta tuli yhtäkkiä yksi Suomen seuratuimmista kansanedustajista.  

– Media on kohdellut minua sympaattisesti, ehkä jopa empaattisesti, Laukkanen sanoo. 

Seura: Antero Laukkanen kieltäytyi masentumasta

MTV: Laukkanen sai tiedon kuolemaan johtavasta taudista syntymäpäivänään sähköpostilla

 

Myös eduskunta työyhteisönä on ollut sairastuneen kansanedustajan tukena. Laukkanen kiitää pitkin marmorikäytäviä eduskunnan liisaamalla sähkömopolla. 

– Kukaan muu ei pysy perässä kuin Sari Essayah, Laukkanen hekottaa viitaten kristillisdemokraattien puoluejohtajan kilpakävelytaustaan. 

Moni haluaisi mopon kyytiin. 

– Sanoin kansanedustaja Jaana Pelkoselle, että jos hän on kiltisti, niin hän pääsee. Sari käveli takanamme ja huikkasi, pääsisikö hänkin. 

– Sanoin Sarille, että sori, tässä on painoraja. 

Jotkut keskustelua seuranneet ällistyivät, mutta humoristinen heitto solakaksi tiedetylle Essayahille oli luonteva, Laukkasen ja johtajan välit ovat siksi mutkattomat. 

Heikentynyt Laukkanen pitää puhemiehistön luvalla puheensa omalta paikaltaan. Muutama viikko sitten istuntosalissa Laukkasen luokse tuli hieman yllättävä vieras. ”Olen niin pahoillani”, pääministeri Sanna Marin sanoi kyyneleisin silmin ja halasi Laukkasta. 

– Tutustuimme Sannan kanssa lakivaliokunnassa. Olimme silloin molemmat ensimmäisen kauden kansanedustajia. 

– Meissä on myös se yhteistä, että meillä molemmilla on ollut vaikea isäsuhde. Minun isäni lähti, kun äitini odotti minua, ja olen nähnyt hänet vain kerran. Sanna on puhunut paljon isänsä alkoholismista ja sen tuomista ongelmista. 

 

Herätys ei ole rakettitiedettä, vaan rukoustiedettä. 

 

Toinen Antero Laukkasen elämän Taloista on tietysti Eduskuntatalo. 1990-luvulta asti, ennen kansanedustaja-aikaa, Laukkanen kävi talolla säännöllisesti perustamassaan rukouspiirissä. Silloin hän rukoili, että voisi joskus jättää jälkensä rakennukseen. 

ALSin heikentämä Laukkanen kaatui pihalla, ja veri otsasta valui graniitille. Jäljet näkynevät pysyvästi.  

– Itsekin olen nyt viisi tikkiä rikkaampi, Laukkanen kääntää jälleen huumoriksi. 

– Ajattelin tosin, että jälkeni talossa voisi olla toisenlainen. 

Vakavoiduttuaan hän jatkaa, että sairauden myötä on tapahtunut jotain, mistä hän on saattanut vain unelmoida. Täysin ennakoimattomat ihmiset ovat kertoneet rukoilevansa sairastuneen kollegan puolesta. 

– Rukouksessa ihmisen ja Jumalan välille syntyy yhteys. Minun sairauteni vuoksi moni sellainen ihminen, joka ei rukoile koskaan, on nyt rukoillut. 

 

Kysymyksistä vaikein lienee, uskooko jatkuvasti heikkenevä Antero Laukkanen vielä parantuvansa. 

– Henkeni on luja, uskoni on vahva, ja ruumiini on heikko. Siinä on minun kolmiodraamani, Laukkanen huokaa. 

– En usko, että kyse olisi ainakaan minun uskoni määrästä. Minä uskon ihan oikeasti, että Jumala voi minut parantaa. 

Jälleen kasvoille kiipeää hymy. 

– Puhutaan sinapinsiemenen kokoisesta uskosta, joka siirtää vuoria. Minulla taas on vuoren kokoinen usko, mutta tuntuu, että se sinapinsiemenen kokoinen asia ei liikahda mihinkään, Laukkanen pyörittelee. 

Hän on saanut yhteydenottoja ja videoita ihmisiltä, joissa he kertovat parantuneensa häntä paljon pidemmälle edenneestä ALSista. 

– Kädet ja jalat eivät ole enää toimineet. Sitten Pyhä Henki onkin mennyt päästä varpaisiin, ja sairaus ja heikkous ovat kadonneet. On noustu pyörätuolista, Laukkanen kertoo. 

Nyt Antero ja Leena Laukkanen ottavat ehtoollisen joka ilta. Aikuisten oikeasti ei voi tietää, onnistuuko se enää viikon kuluttua. 

– Ja kyllä minä itken paljon. Itken samalla kun nauran. Juttelen Jumalalle, ihan kuin silloin 12-vuotiaana, kun tulin uskoon. 

 

Antero Laukkanen palaa rukoukseen vielä kerran. 

– Rukous ei ole mikään varapyörä tai hätäratkaisu.  

– Kasvavat seurakunnat rukoilevat aina. Suomessa on surullista se, että halutaan saada hengellistä satoa, mutta ei kylvetä hengelliseen elämäntapaan. 

– Jumala on edelleen tuore, ihan kuin eilinen uskoontulo. Koen, että Jumala puhuu ja vaikuttaa, päivittäin ja tunti tunnilta. 

Mutta vielä, mikä saa ihminen Antero Laukkasen uskomaan luopumisen ja heikkouden keskellä? Mikä estää masentumasta? 

– Usko ei nouse siitä, että saan kokemuksia uskosta tai uskonhenkisyydestä. Uskoni nousee sisälleni kylvetystä Raamatun sanasta, Laukkanen sanoo hymyillen ja osoittaa sydäntään. 

– Olen jo viisikymmentä vuotta kylvänyt sanaa sisälleni. Nyt en enää kanna sanaa, vaan sana kantaa minua.