Ruokapaasto – minulleko? Kirkkoherra Keijo Rainerma pohtii, onko ruokapaasto nykykristillisyydessä turhaan laiminlyöty

Somepaasto, ekopaasto, herkkupaasto… Entä ihan vain perinteinen ruokapaasto? Kankaanpään seurakunnan kirkkoherra Keijo Rainerma kertoo tarkemmin, mistä paastossa on kysymys.

Teksti Emilia Mäenranta | Kuva Keijo Rainerman albumi

Raamatussa ihmisiä ei käsketä paastoamaan siten, että ruokapaaston voisi katsoa olevan kristitylle velvoite. Silti paastoaminen esitetään hyvänä ja kannattavana.

– Paastosta on hyötyä sekä uskolle että terveydelle. Paasto on sitä, että luovumme joksikin ajaksi sellaisesta, mikä on meille luvallista, jotta pääsisimme osallisiksi jostakin vielä suuremmasta ja tärkeämmästä, Keijo Rainerma selostaa.

– Haittaa paastosta ei mielestäni ole, ellei sitä tee ansiokseen.

Paastossa huomio irrotetaan maallisista asioista, jotta ihminen voisi keskittyä kokonaisuudessaan Jumalaan. Paastoaja haluaa oppia tuntemaan Jumalaa paremmin.

Ei mitään kaikkein trendikkäintä

Nykyään tuntuu, että kovin harva kristitty kuitenkin paastoaa ruoasta.

– Nykykristillisyydessä korostuu oma hyvinvointi, terveys, eheytyminen ja onnellisuus. Tällaiseen ajatteluun paasto ja muukin kieltäymys sopii huonosti.

Rainerma kuitenkin huomauttaa, että kristityillä voi olla ahtaat ajat edessäpäin, ja paasto olisi hyvää harjoitusta suurempiin koettelemuksiin.

– Jos Jeesus tarvitsi paastoa, niin ehkä mekin tarvitsemme.

Jos Jeesus tarvitsi paastoa, niin ehkä mekin tarvitsemme.

Mutta miten kristityt sitten saataisiin paastoamaan enemmän?

– Tarvitaan sopimuspaastoa samoin kuin sopimusrukoustakin. Kaksi, kolme tai useampi voi yhdessä sopia, miksi ja miten paastotaan. Sovitaan paaston aihe, alku ja lopetus. Aihe voi olla sama kuin rukouksenkin. Paasto viestii: ollaan tosissaan.

Tämä artikkeli on lyhennelmä. Lue koko juttu ja Rainerman ajatuksista laajemmin osoitteessa nuotta.com.

Nuotta 4