Vammaisuuden teologiaa tekevä Amu Urhonen kutsuu kirkkoa alaspäin auttamisesta esteiden raivaustyöhön.
Tuntematon ihminen kävelee kohti ja alkaa puhua. ”Rukoilen, että alkaisit kävellä”, rukoilija sanoo ja katoaa.
Pyörätuolia käyttävä Amu Urhonen kuulee usein hyvän tahdon eleiksi tarkoitettuja lausahduksia, joista jää paha maku.
Hänen kanssaan tullaan juttusille kysymättä, sopiiko se. Puhuja voivottelee vammaisen henkilön osaa ja toivottelee parempaa, kuten ihmeparantumista.
Urhonen on teologi, seksuaalineuvoja ja Abilis-säätiön puheenjohtaja, joka kuvittelee mielellään, miten Jeesus kohtaisi vammaisen henkilön.
Ainakin Jeesus kysyisi: ”Mitä sinä tahdot, että minä tekisin sinulle?”
– Koska Jeesus oli puuseppä, hän voisi kysyä tarvitsenko apuvälineen. Hän voisi myös rakentaa temppeliin luiskan, Urhonen pohtii.
Parantajien armoilla
Puheet ihmeparantumisesta nostattavat teologissa vastarintaa. Aiheen kanssa ollaan veitsenterällä, sillä hengellisen väkivallan riski on iso.
– Onko sellainen yhteisö rakastava, jossa minun halutaan muuttuvan erilaiseksi kuin olen? Eihän kukaan voi tietää sitäkään, miten Jeesus haluaa tehdä minun elämästäni parempaa.
Urhonen toteaa, että ilmiöön liittyy myös silkkaa hyväksikäyttöä.
– Vammaisia viedään isoihin tapahtumiin Jumalaa leikkivien ihmisten parannettaviksi. Siellä sanotaan, että nyt paranit. Sitten viedään pyörätuoli ja rahat. Ja jos et parantunut, se johtuu siitä, ettet uskonut riittävästi.
Aktivisti pyytää kuvittelemaan, miten elämä jatkuu siitä – ilman rahoja ja ilman pyörätuolia.
Jeesus sai aikaan toisenlaista hedelmää. Hän toi yhteisöistään erotetut takaisin toisten keskelle.
Kaksi toisenlaista kättä
Tämä on tavoitteena myös Abilis-säätiössä, jonka puheenjohtajana Amu Urhonen toimii. Se on vammaisten ihmisten perustama kansalaisjärjestö, joka rahoittaa kehitysyhteistyövaroin vammaisten ihmisten suunnittelemia ja toteuttamia projekteja kymmenessä globaalin etelän maassa.
Kirkossa Urhonen toimii herättelijänä esimerkiksi kielenkäytön kysymyksissä. Hän pyytää miettimään, onko viisasta kuvata uskoon tulemista sokeuden päättymisenä.
Ja kannattaako kutsua epäuskoisia kuuroiksi.
– Laulussa todetaan, että Jumalan palvelemiseen riittää kaksi tavallista kättä. Mutta entä jos kädet ovat toisenlaiset – tai niitä ei ole lainkaan?
Ei työn kohde, vaan tasa-arvoinen Kristuksen ruumiin jäsen.
Tällaiset kielikuvat rakentavat maailmaa, jossa vammaisuus merkitään vajavuudeksi, vaikka monet vammaiset ihmiset eivät koe vammaisuuttaan kärsimyksenä, Urhonen huomauttaa.
– Pyörätuoli ei ole ongelma, mutta portaat ovat.
Vammaisen seurakuntalaisen ei tulisi olla seurakunnassa työn kohde, vaan tasa-arvoinen Kristuksen ruumiin jäsen lahjoineen ja tarpeineen.
Lähetyskäskyä täyttämässä
Amu Urhosen mukaan saavutettavuus ymmärretään seurakunnissa usein kapeasti seurakuntalaisten näkökulmasta, vaikka työntekijöiden yhdenvertaiset mahdollisuudet ovat yhtä tärkeitä.
Hän kertoo viittomakielisestä kuurosta, joka ei voinut toimia kuurojen pappina, koska tehtävään vaadittiin puhutun suomen kielen taito.
Lähetyskäsky on annettu myös vammaisille kristityille.
Amu Urhonen teki aikanaan teologian gradunsa lähetysteologiasta eli missiologiasta. Hän seuraa alaa edelleen. Häntä ilahduttaa kirkon lähetysjärjestöjen pyrkimys tukea vammaisten omaa toimintaa.
– Jeesuksen lähetyskäsky annettiin kaikille kristityille. Siksi se on myös vammaisten kristittyjen tehtävä, Urhonen sanoo.
Hän odottaa mielenkiinnolla 4. joulukuuta järjestettävää vuosittaista Kirkon ihmisoikeusfoorumia, jonka teemana on tällä kertaa ”Kirkko ja vammaiset globaalissa ihmisoikeustyössä”.
Foorumissa selviää, miten kirkko ja sen sopimusjärjestöt toimivat vammaisten kanssa yhdenvertaisuuden ja osallisuuden vahvistamiseksi eri puolilla maailmaa.
Esillä on muun muassa Pipliaseuran tekemä näkövammaistyö Intiassa, Sleyn kehitysvammaistyö Keniassa ja Kylväjän viittomakielinen työ Mongoliassa.
Saavutettava Jumala
Ihmisoikeusfoorumin yhteydessä julkistetaan Kirkkohallituksen vammaisuuden ja saavutettavuuden asiantuntijan Katri Suhosen toimittama teos Saavutettava Jumala – Vammaisuuden teologia ja yhdenvertaisuus kirkossa.
Kokoelmassa on mukana myös Urhosen artikkeli.
Kunpa ihmiset valtaisi ihmisoikeushenki.
Hän toivoo, että ihmiset valtaisi sellainen ihmisoikeushenki, joka saisi Suomessa ja maailmassa aikaan kunnianhimoisia esteettömyyssuunnitelmia, jotka muuttaisivat myös lainsäädäntöä.
Asenteiden muuttaminen ei yksin riitä.
Amu Urhonen on seurannut Kylväjän vammaisten toimijuutta tukevia hankkeita Mongoliassa ja Etiopiassa, ja yhteistyötäkin on ollut vireillä.
– Kylväjä kutsui minua Mongoliaan kouluttamaan vammaisten henkilöiden seksuaaliterveydestä. Olisin mielelläni mennyt, mutta sitten tuli koronapandemia, ja se jäi.
Aktivisti on avoin uusille avauksille.
Lue lisää kirkon ihmisoikeusfoorumista tästä.
