Mistä käsin sinä lähestyt kokonaisvaltaista hyvinvointiasi? Onko esimerkiksi riittävä liikunta sinulle mittari hyvinvoinnista huolehtimiseen? Entä arvioitko hyvinvointiasi riittävästi itsellesi tärkeiden asioiden ja arvojesi perusteella? Mitkä ovat sinun arvosi, ja millainen tarina niiden taustalla on?
Psykoterapiatyössäni huomaan, että erityisesti elämän erilaisissa muutoskohdissa omien arvojen ja itselle tärkeiden asioiden pohdinta tulee ajankohtaiseksi. Keskusteluissa asiakkaan kanssa pysähdymme usein hyvinvointikysymysten äärelle pohtimaan, miten itselle tärkeät asiat oman hyvinvoinnin taus-talla ovat toimineet.
Keskusteluissa tarkastelemme elämän eri osa-alueita, joista vain yksi on työ. Sitä, miten tärkeää asiakkaalle on esimerkiksi parisuhde, perhe, ystävät, harrastukset jne. Tästä pääsemme tarkastelemaan hänen nykyhetkeään ja sitä, miten tyytyväinen hän on siihen, miten itselle tärkeät ja arvojen mukaiset asiat toteutuvat. Keskustellen, asiakasta itseään kuunnellen, pyrimme kirkastamaan hänelle itselleen merkityksellistä ja omien arvojen mukaista elämää. Usein keskustelut tuovat tullessaan myönteisiä muutoksia asiakkaan elämään, josta alkaa tulla enemmän oman näköistä.
Narratiivisuuteen perehtyneenä psykoterapeuttina pyrin ohjaamaan keskustelua siihen suuntaan, mistä omat arvot ja itselle tärkeät asiat ovat peräisin, ja siihen, millainen tarina on niiden taustalla. Usein keskusteluissa avautuu tarinoita asiakkaalle tärkeistä henkilöistä, jotka ovat olleet läsnä ja omalla toiminnallaan vahvistaneet huomatuksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta
Millainen tarina on sinun arvojesi taustalla?
Lapsuuden kasvuympäristön vaikutuksia
Asiakkaideni tarinoissa korostuu usein se, ettei elämää ole eletty omien arvojen mukaisesti. Ennemminkin siinä näkyvät lapsuudessa opitut mallit ja tavat, kuinka pitää toimia. Välillä ne ovat voineet olla asiakkaalle toimivia malleja, mutta usein kuulen myös, miten on opetettu pärjäämään ”ensin työ ja sitten vasta huvi” -ajattelulla. Se on tuottanut ylikorostuneen tavan pärjätä ja suorittaa ilman riittävää itsemyötätuntoa ja armollisuutta itselle.
Myös lapsuuden kiintymyssuhteet ovat usein olleet puutteellisia, mikä on johtanut elämään enemmän muita miellyttäen kuin itseä kuunnellen. Tunteille ei ole myöskään ollut riittävästi aikaa ja tilaa. Tämän myötä on unohtunut, mikä oikeasti on itselle elämässä tärkeää ja omien arvojen mukaista.
Tunteet kuuluvat meidän jokaisen elämään, ja niistä puhuminen
osoittaa aitoa ihmisenä olemista.
Myöskään tunteiden tunnistamisesta, nimeämisestä tai niistä puhumisesta ei ole tullut luontevaa tapaa toimia. On saattanut muodostua toimintatapoja, jotka eivät ole olleet itselle tai läheisille turvallisia.
Tunteet ja kuuluvat meidän jokaisen elämään, ja niistä puhuminen osoittaa aitoa ihmisenä olemista. Ne myös yhdistävät meidät toisiimme. Voimme oppia kohtaamaan tunteemme sellaisina kuin ne ovat, ilman että annamme niille liikaa päätöksentekovaltaa. Näin voimme keskittyä tekoihin, jotka vievät elämäämme omien arvojemme ja tärkeinä pitämiemme asioiden mukaiseen suuntaan.
Kun toteutamme itsellemme tärkeitä ja arvojemme mukaisia asioita, niitä on mukava muistella myös tulevaisuudessa.
Lisätietoja: www.linkedin.com/in/jarijuhanihautamäki
www.hautamakitraining.fi
Kokemusmatka miesten tunteisiin. Löydät tästä linkistä: https://www.valonkide.fi/loytoretkella-podcast-kuuntele
Jari Hautamäen kirjoja;
Perheväkivalta – Käännekohta
miehen elämässä. Miessakit ry vuonna 1997, toinen painos 1999′
Mikä Minuun Meni? Gummerus 2014. Päivitetty äänikirjaksi 2023.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä elokuussa 2025.
