Markku Ojasen mukaan kristityn olisi oltava tunnettu armeliaisuudestaan nykyajassa, jossa korostetaan yksilöä ja kilpailua ja tarjotaan terapiaa ratkaisuksi myös moraalisiin ongelmiin.
Psykologian emeritusprofessori Markku Ojaselta on juuri ilmestynyt teos Miten elän kristittynä? Ajatuksia kristityn elämästä. Kirja sisältää 108 kirjoitusta niistä jännitteistä, joihin kristitty joutuu nykyajan maallistuneessa yhteiskunnassa.
– Jos ajatellaan nykyajan ihmistä ihan uskosta riippumatta, niin kyllä nykyajan yhteiskunta on tavattoman vaativa monessakin mielessä. Pitäisi olla kaikenlaisia taitoja ja käydä pitkä koulutus läpi, että voisi sijoittua yhteiskuntaan, Ojanen kuvailee.
Ojasta haastatteli Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela Viikon seurakuntalainen -podcastissa Radio Deissä.
– Tässä on yksi iso haaste, joka tulee varsinkin nuorille jatkuvasti vastaan: miten minä löydän oman paikkani. Paljon käytetty sana identiteettikin tätä kuvaa hyvin. Siinä on usein kyse nimenomaan tästä paikkansa löytämisestä.
Yksilökeskeisyyden haaste
Lisäksi vastaan tulee muitakin haasteita. Ojanen näkee nykyajan kulttuuriin kuuluvan sellaista ”kovuutta”, jota aiemmin ei ole ollut nähtävillä.
– Moni asia on entiseen verrattuna helpottunut: esimerkiksi terveydenhuolto on parantunut ja ihmisistä pidetään huolta. Samalla on kuitenkin jollakin erikoisella tavalla tullut sellaista kovuutta, joka liittyy esimerkiksi kilpailuun ja vertailuun, hän selittää.
– Sosiaalisessa mediassa on aika rankkaa. Siellä saa usein kuulla olevansa huono, ruma tai epäonnistunut ihminen. Siellä kirjoitetaan kaiken maailman ilkeyksiä. Tämä koskettaa taas ennen kaikkea nuoria, jotka ovat ehkä pahiten tulilinjalla.
Eräs nykyajan haasteista liittyy yksilökeskeisyyteen.
– Siinä on paljon hyvääkin, koska siihen liittyy sellaista ihmisarvon tunnustamista, jota ei ole koskaan ennen samalla tavalla ollutkaan. Mutta sen mukana tulee myös kilpailua, aseman hakemista ja helposti myös itsekeskeisyyttä, joka johtaa helposti vaikeuksiin.
Nykyään puhutaan paljon myös ”itsensä toteuttamisesta”, mitä Ojanen pitää ongelmallisena.
– Mistä sen voi lopulta koskaan tietää, olenko toteuttanut itseäni? Matkaa tässä käydään ihmisinä ja koetetaan jotain saada aikaan, mutta voiko kukaan sanoa, että nyt minä olen toteuttanut itseäni? Ojanen pohtii.
Ojasen mukaan elämä on aiemmin ollut näiltä osin helpompaa tai ainakin yksinkertaisempaa.
– Jokaisella on ollut se oma rooli yhteisössä, oli se sitten maalais- tai kaupunkiyhteisössä. Ei tarvinnut kipuilla sitä, mikä minusta nyt oikein tulee ja mikä on minun paikkani, hän kuvailee.
Onko moraali rappiolla?
Ojasen mukaan ihmisen moraali on Jumalan luomistyön tulosta. Tieteellisesti on vaikeaa perustella, miksi ihminen haluaa toimia oikein, vaikka evoluution kautta asiaa voikin selittää osittain sillä, että moraalisesti toimiminen on ollut yhteisölle tai yksilölle eduksi. Mutta miksi esimerkiksi vieraista ihmisistä halutaan pitää huolta eikä heitä pidetä kilpailijoina? Tieteen näkökulmasta tätä on vaikeaa selittää.
Monet kristityt pohtivat, onko moraali nykyään rappiolla. Ojasen mielestä tämä on liian yksioikoinen ajattelutapa, jossa unohdetaan monet historian aikaiset vääryydet.
– On ollut paljon sellaista rakenteellista väkivaltaa, joka on hyväksytty, Ojanen selittää.
– Olen aina ihmetellyt vaikkapa sitä, miten niin sanottuja yksinäisiä äitejä ja heidän lapsiaan on kohdeltu niin tylysti. Mitä rakkaudellista siinä on ollut? Voisi poimia muitakin tällaisia asioita, jotka näin jälkeenpäin ajateltuina tuntuvat kauheilta, vaikka niitä on jopa kristinuskon nimissä tehty. Tämä täytyy muistaa kun arvioidaan moraalia.
– Silti voidaan olla ihan aidosti huolissaan monistakin nykyajan asioista.
Savela kysyy, mistä kristityn olisi oltava tunnettu, mikäli haluaa elää aidosti Jumalan tahdon mukaisesti?
– Minun mielestäni ennen kaikkea armeliaisuudesta – tai rakkaudesta – kumpaa sanaa nyt halutaan käyttää. Kyllä se saadaan Raamatustakin lukea. Myöskin toivon virittäminen on tavattoman tärkeä asia, Ojanen vastaa.
– Ja kyllä kristinuskon traditioon kuuluu läheisesti koko joukko arvokkaita hyveitä, joita kristittyjä on kehotettu vaalimaan, ja joissa on enemmän tai vähemmän epäonnistuttukin matkan varrella.
Terapeuttisen kulttuurin aikakausi
Ojanen esittää kirjassaan, että terapia on yksi nykyajan ”houkutuksista”. Tämä tarkoittaa sitä, että terapialla hoidetaan nykyään myös sellaisia asioita, jotka eivät ole varsinaisesti terveyteen vaan enemmän moraalin alueelle kuuluvia. Monet kulttuurintutkijat arvioivat, että tällä hetkellä länsimaissa eletäänkin niin kutsuttua ”terapeuttisen kulttuurin” aikakautta.
Aito syyllisyyden kokemus on yhteydessä koettuun hyvinvointiin ja onnellisuuteen
– Nyt on vallalla melkeinpä sellainen vyörytysmalli, että kaikkeen tarjotaan ratkaisuna terapiaa, Ojanen selittää.
– Olen itse tutkinut terapiaa ja tietysti arvostan sitä. Siitä ei ole kyse. On kuitenkin selvästi merkkejä siitä, että se ampuu yli. Sitä tarjotaan jopa sellaisena yhteiskunnallisena ratkaisuna, jolla aletaan korvaamaan epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä.
Ojasen mukaan ei olisi edes mahdollista tarjota ihmisille terapiaa niin paljon kuin sitä markkinoidaan.
Syyllisyyden tunnetta tarvitaan
Terapiaa saatetaan tarjota myös syyllisyyden tunteeseen, josta puhutaan usein negatiivisen sävyyn. Nykyajan eetokseen kuuluu voimakkaana ajatus siitä, ettei ihmistä saa syyllistää mistään. Syyllisyyden tunne on kuitenkin Ojasen mukaan välttämätön ihmiselle ja ihmisyhteisöille.
– Syyllisyyden tunne on erinomaisen hyvä asia yhteisön ja meidän itsemme kannalta. Tietysti syyllistäminen voi olla kohtuutonta, mikäli syytetään asioista, jotka eivät pidä paikkaansa. Sehän on eri asia. Mutta aito syyllisyyden kokeminen on ilman muuta yksi hyvän elämän kulmakiviä.
Syyllisyyden tunne aiheuttaa myös niin kutsuttua ennakoivaa syyllisyyttä: se panee ihmisen varomaan asioita, joista hänelle voi tulla syyllinen olo.
– Tätä on tutkittukin: aito syyllisyyden kokemus on yhteydessä koettuun hyvinvointiin ja onnellisuuteen, Ojanen kertoo.
– Totta kai aina on ollut ”syyllisyysimureita”, jotka kasaavat kaiken itseensä. Sellainen ei tietysti ole tervettä. Mutta se on eri asia kun todellinen syyllisyys, josta tulisi nykyään puhua enemmän. Se on yksi niistä asioista, jotka ovat tällä hetkellä kadoksissa.
